Esikoisromaanin tai runokokoelman saaminen julkaistavaksi on lähes mahdotonta, jos:
a. ei ole suhteita
b. ei ole ns. julkkis
Taviksella ei ole nimittäin markkina-arvoa. Yksi kustannusalaa lähellä oleva henkilö sanoi suoraan asian näin olevan. Kustannustoimittajat saavat niin valtavasti kässäreitä, että suurin osa lentää lukemattomina silppuriin, tai palautetaan.
Sääli sinänsä, sillä tällä tavalla saattaa joku uusi Eino Leino jäädä kokonaan löytämättä.
Omakustanten teko ei muuten ole valtavan kallista. Kannattaa kuitenkin tehdä huolellista työtä ja suunnitella realistinen ensipainoksen määrä ja markkinointi eteenpäin. Voi jopa saada omansa pois.
a. ei ole suhteita
b. ei ole ns. julkkis
Taviksella ei ole nimittäin markkina-arvoa. Yksi kustannusalaa lähellä oleva henkilö sanoi suoraan asian näin olevan. Kustannustoimittajat saavat niin valtavasti kässäreitä, että suurin osa lentää lukemattomina silppuriin, tai palautetaan.
Sääli sinänsä, sillä tällä tavalla saattaa joku uusi Eino Leino jäädä kokonaan löytämättä.
Omakustanten teko ei muuten ole valtavan kallista. Kannattaa kuitenkin tehdä huolellista työtä ja suunnitella realistinen ensipainoksen määrä ja markkinointi eteenpäin. Voi jopa saada omansa pois.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mietin tässä just samaa. Kirjotin meinaan ite vähän aikaa sitten kässärin ja lähetin sen puolitosissani erääseen kustannusosakeyhtiöön. No takasinhan se tuli enkä ihmettele kyllä yhtään, että miks. Mutt se mitä ihmettelin oli se, etten saanu juur mitään kommenttia. Seliteltiin vaan, että on niin paljon kässäreitä luettavina jne. Ja se paperi, jonka ne lähetti takasin oli sellanen kaavake, johon sai vaan vaihtaa nimet eli ilmeisesti niitä lähetetään paljonkin.
Mun mielestä aikaa törkeetä kohteluu. Tosiaan pitää hioa hyvin se kässäri, jos tahtoo saada julkastuks, koska kukaan ei niitä sen enempää tarkastele, varsinkaan sillon, jos kustantaa itte. Hey älkää kukaan lannistuko.
Mitenköhän pienemmät kustannusyhtiöt suhtautuu sinne lähtettäviin kässäreihin? onko kellää kokemusta. Käsitelläänkö siellä edes ihmisiä yksilöinä? vai katsellaanko mahdollista potentiaalia missään...
Jos haluat lähettää esikoisesi (tai jonkin novellin, runoja..) kustantamoon, niin käypä otavan sivuilla (otava.fi)! Sieltä löydät kirjailijaksi?-osaston ja siitä sitten ohjeet, miten lähetät runoja/kirjan kustantamoon...
... toi välikommentti liitty asiaan? kysyn vaan
Oman tekeleeni lähetin myöskin testi/huumori mielellä Likelle. Palautuksen mukana sain jonkun käsinkirjoitetun lappusen, jossa jotenkin ilmaistiin, että ei nyt tällä kertaa. Mutta mukavaksi jutun teki se, että tekstin välissä oli pieniä merkintöjä ja huomautuksia, joista näin, että se oli kyllä luettu ja jopa loppuun. Eli ei kai se ihan surkea ole. ;)
Kivaa, että muutkin lähettelee kässäreitä kokeilumielellä x) Taisi sun tekstis olla kuitenkin sen verran kiinnostavaa, että se luettiin loppuun. Sunhan kannattaa vaan paneutua niihin merkintöihin ja vähän hioa sitä tekstiäs enemmän ja ei kun uutta yritystä (vaikka sitten jonnekin muualle).
Sitä vaan mietin, että jos nyt tosissaan tahtoo kässärinsä julkastuks niin kannattaako lähettää se monelle kustantajalle yhtä aikaa? vai saako niin edes tehdä?
Mä olen jostakin saanut oppia, että se ei ainakaan kovin hyvä juttu ole, ellei jopa laitonta. Mitä tehdä tilanteessa, että kaksi kustantamoa haluaakin ostaa tekeleen?
Sitä samaa mäkin mietin.
Käsikirjoitus kannattaa ilman muuta lähettää moneen paikkaan, sillä on turhauttavaa odotella vastausta aina kuukausia kerrallaan. Näin voi lyhentää odotusaikaa, ja sehän on aina parempi, mikäli kaksi, tai jopa useampi kustantaja olisi kiinnostunut tekeleestäsi. Se kertonee osaltaan kirjoitustaidoista. :)
Jos sattumalta käy niin, että kaksikin haluaisi kustantaa teoksesi, niin ei muuta kuin kyselemään, että kummalla on paremmat sopimukset.
Kiitos tiedosta, tosta voi olla hyötyä jonain päivänä...
Niin, vaikka se novellin romskun läpimeno kustantajilla oliskin epätoivoista lahjakkuuden toiveikkuutta...niin mun mielestä kirjoittaminen ja julkaiseminen vaikkapa omakustanteisestikin on sentään tekona jotain todella arvokasta tässä nykyhumun paskakulttuuritarjonnan keskellä...
Kustantajille virtaa todellakin tekstitulva, myös pienemmille. Osasyynä tähän käsikirjoitusvyöryyn on se harhakuvitelma, että kirjoittamalla tienaa hyvin. Todellisuudessa vain hyvin harvat kirjoittajat Suomessa ansaitsevat edes jotain mainitsemisen arvoista. Jos esikoiskirjailija saa kirjastaan verotettavaa tuloa tuhat euroa, kyse on menestyksestä.
Kustantajat kyllä käyvät käsikirjoitukset läpi niin hyvin kuin pystyvät. On totta että toisinaan kustantajalta jää huomaamatta hyviäkin tekstejä - tai paremminkin sanottuna tekstejä, joista voisi saada hyvän. Nimittäin tuskin koskaan käsikirjoituksen ensimmäinen versio on siinä muodossa, että sen voisi julkaista sellaisenaan.
Järkevän omakustanteen tekemiseen markkinointeineen uppoaa rahaa vähintään noin tuhat euroa. Sama pätee muuten myös kustantamojen tekemien kirjojen kustannuksiin. Käsikirjoituksen tulee olla niin hyvä, että kustantajan kannattaa sijoittaa tuo summa siihen.
Niin onhan se todella niinkin, mutta tästä pääsee takaisin vanhaan väitteeseen: pitää olla markkina-arvoa, että kustantaja viitsii sijoittaa tekstiin.
Sillon helpottaa, että on esim. julkkis.
Kyllä julkaistaan ilman suhteita ja julkkuutta, kunhan tuotos on hyvä ja hiottu ja lisäksi sellainen, että suhteellisen suuri yleisö voi kiinnostua siitä.
Kannattaa tarjota vain sellaista, mistä on itsekin ylpeä ja minkä on jo luetuttanut muutamalla tuttavalla ja kirjoittanut vähintään kerran kokonaan uusiksi. Hutaistun tekeleen luetuttaminen kustannustoimittajalla on silkkaa kidutusta. ;-)
Toivotaan, että toi on totta.