Eli tyhmän ensi-äidin kysymys kuuluukin?
Koska lasta kannattaa/täytyy alkaa pitämään lattialla kehittelemässä lihaksia ja kuinka kauan mahdollisesti kerralla? Kuinkas mahallaan pito?
Asiallisia vastauksia kiitos.
Koska lasta kannattaa/täytyy alkaa pitämään lattialla kehittelemässä lihaksia ja kuinka kauan mahdollisesti kerralla? Kuinkas mahallaan pito?
Asiallisia vastauksia kiitos.
Vastaukset 5
Vanhimmat
hyvä olla paljon mahallaan lattialla, heti kun haluat,viim. 4kk ikäisestä.
vauva viihtyy lattialla, niin lattialle selälteen. Sitten kun lapsi jaksaa itse reippaasti kanatella päätään, niin vasta sitten vatsalleen ettei tukehdu.
Pieni vauva kääntää pään sivulle...ei tukehdu. Mutta ei jaksa kuin hetken...eli hiljaa hyvä tulee mutta ei pieni tukehdu kun aikuinen vieressä ja nostaa pois jos vauvalla hätä.
Heti. Pään pitäisi jo alkaa nousta ennen kuin täyttää 2 kk...eli harjoittelua vaan heti pienestä. Matto alle. Mitä enemmän lattialla sitä paremmin kehittyy. Kun on ihan pieni vauva niin useita lyhyitä masuaikoja ja siitä bsitten pidentämään aikaa. Kyllä se vauva ilmoittasa itkulla kun haluaa pois. Ihan pieni voi alkaa itkeä lähes heti mutta totuttuaan ja vahvistuttuaan aika pitenee. Muista pukea riittävän lämpimästi. Villa- tai silkkivilla on hyvä materiaali...lattialla vetää.
Minä en päätäni juuri tuollaisilla ajatuksilla aikoinani vaivannut :) Pistin pojan lattialle (tai leikkimatolle) 2 viikon ikäisenä. Laitoin vielä suoraan mahalleen ja siinä hän ihmetteli. Poika kyllä osasi jo laitoksella kannatella vähän päätään ja oli hyvin jäntevä vauva. Huudoista sitten arvailin, koska oli aika kääntää vauva, milloin hän halusi vain katsella, milloin piti viihdyttää. Itse istuin aina vieressä tai lähellä. On ihan ikävä niitä aikoja, kun pojan pystyi laittamaan keittiön lattialle ja itse saattoi vaikkapa tehdä ruokaa! :) Tai käydä vessassa ilman, että tarvitsi miettiä, mistä lasta olisi sen jälkeen etsittävä (tai että lapsi tulee lahkeessa roikkuen mukana).
Hyvin vauhdikas lapsi pojasta kuitenkin tuli. Nyt 2-vuotiaana on melkoinen tuulispää, tosin osasin varautua tähän jo raskausaikana, kun oli masussakin kova möyrimään.
Muistan, etteivät tuttavien lapset viihtyneet paljoakaan lattialla. Joku taisi saada hirvittävän raivarin aina, kun hänet laskettiin matolle. Jotain piti koko ajan viihdyttää ja ei saanut laittaa mahalle ollenkaan, edes puolivuotiaana. Meillä poika kuitenkin viihtyi matolla hyvin. Ei ollut sittereitä, eikä muitakaan kahlitsemisvälineitä, vaan vauva oli aina omalla matollaan, kunnes sitten vähitellen hilasi itsensä uudempiin paikkoihin :) Nyt nämä kaikki lapset ovat vähän vanhempia ja samallalailla menevät. Toki lattialla olo varmasti vaikutti osaltaan siihen, että poikamme liikkui huomattavasti aikaisemmin kuin muut, mutta luulen, että geeneilläkin on siinä myös osansa (minun sukuni on kärsimätöntä ja me emme nähtävästi leikkimatolla pitkään viihdy). Samanlailla he kaikki nyt kuitenkin menevät :)