Kysyisin mielipidettä,kun on nyt tuo kova takapakki.Kannattaisko syödä Diapamia ihan kuuriluontoisesti nyt jonkun aikaa että sais rauhan tuosta kovasta ahdistuksesta.Sillä vaan jos aina kärvistelee tuon ahistuksen kanssa tuntitolkulla ja sitten nappaa dipsua että helpottaa.jos ottais ihan kuuri luontoisesti 2-3 kertaa päivässä niin vois tulla noita rauhallisempia päiviä ja alkais taas luottaa että kyllä se menee ohi ajan kanssa,eli ei olis koko ajan ahistus päällä.Vähän sekava teksti kun en ole kynämiehiä,kyllä varmaan tiedätte mitä tarkoitan.ÄLKÄÄ NYT PAASATKO ETTÄ KYSY LÄÄKÄRILTÄ,KYSYNKIN PERJANTAINA KUN PSYKIATRI SOITTAA? MUTTA MINUN MIELESTÄ SAMAN KOKENUT TIETÄÄ OMAKOHTAISESTI KUINKA ON HYVÄ TEHDÄ KOKEMUKSESTA.
EN OLE RAUHOITTAVIEN VÄÄRIN KÄYTTÄJÄ JA TOLERANSSI ON AINA KOVA ALOITTAA,MUTTA MINKÄS TEET KUN ON TÄMÄN HETKEN TILANNE TÄMMÖINEN.JA KANNUSTUSTA KAIVATAAN!!!
Ps. en ole tänne ennen kirjoittanut ja haluaisin ettei mitään sekopäisiä pelottelu tekstejä kirjoittaisi kukaan .
EN OLE RAUHOITTAVIEN VÄÄRIN KÄYTTÄJÄ JA TOLERANSSI ON AINA KOVA ALOITTAA,MUTTA MINKÄS TEET KUN ON TÄMÄN HETKEN TILANNE TÄMMÖINEN.JA KANNUSTUSTA KAIVATAAN!!!
Ps. en ole tänne ennen kirjoittanut ja haluaisin ettei mitään sekopäisiä pelottelu tekstejä kirjoittaisi kukaan .
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ahdistukseesi on olemassa jokin syy. Sitä ei aina välttämättä itse tiedä, mutta se on olemassa kuitenkin. Lääkkeillä voit kyllä piilottaa ahdistuksen ja muutkin oireet, mutta eivät ne koskaan poista niiden aiheuttajaa.
Mikäli et vielä käy terapiassa, niin suosittelen hakeutumaan sellaiseen. Terapia ei poista ongelmiasi päivässä tai kahdessa, mutta pidemmän ajan kuluessa olosi pitäisi alkaa helpottamaan.
Lääkkeiden käyttö siinä välillä on tietenkin erittäin perusteltua, mikäli koet niitä tarvitsevasi.
Se miksi lääkkeistä usein varoitellaan, johtuu yksinkertaisesti siitä, että niillä on monia joskus pysyviksikin jääviä haittavaikutuksia, joista ei kuitenkaan lääkärisi tai psykiatri sinulle kerro. Diatsepaami on bentsodiatsepiini. Ne aiheuttavat esimerkiksi pitkäaikaiskäytössä (yli 2-3vk päivittäin syötynä) kognitiivisten toimintojen (havainnointi, muisti, päättelykyky, ajattelu, ym) heikentymistä, usein kuitenkin palautuvasti. Joku saattaa silti joutua kärsimään näistä sivuvaikutuksista hyvin pitkään tai jopa loppuelämänsä ajan.
Muilla mielenterveysongelmissa käytetyillä lääkkeillä on tietenkin erilaiset haittavaikutukset. SSRI-lääkkeet voivat esimerkiksi aiheuttaa pysyviä seksuaalitoiminnan häiriöitä (tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä esimerkiksi rakkauden tunteiden kanssa, kuten joku tällä palstalla väittää) ja neuroleptit voivat puolestaan aiheuttaa tardiivin dyskinesian (käytännössä pakkoliikkeitä, kesto vaihtelee viikoista vuosiin).
Luin viestisi vielä uudestaan ja huomasin, että olisit halunnut kuulla omakohtaisista kokemuksista.
Itselläni on vaikea paniikkihäiriö. Pahimpaan aikaan kohtauksia tuli helposti yli 10-15 kappaletta kuukaudessa, enkä kyennyt tekemään juuri mitään. Lääkkeitä olen kuitenkin käyttänyt itse vain muutaman kerran. Jälkikäteen olen miettinyt, että olisinko oppinut hallitsemaan ahdistustani, jos olisin käyttänyt lääkkeitä enemmän. Ehkä käyttäisin lääkkeitä edelleen jatkuvasti ja olisin niistä riippuvainen. En tiedä.
Tärkeintä siis mielestäni on että perustat päätöksesi omaan kokemukseesi. Laitat plussat yhteen ja miinukset toiseen kuppiin. Jos koet että ilman ei arkesi mitenkään päin suju, niin suottapa sitä sitten enää täältä kyselemään?
Ei kannata antaa ahdistuksen vievän voittoa jos apua löytyy. En kyllä ahdistuisi lisää. Se on sillalailla että tuo ahdistus niinkuin ruokkii itseään lisää. Niska poikki vain pahimman yli Diapamilla. Ota yksi askel kerrallaan hoida ensin ahdistus. Jos tiedät että et ole rauhoittavien väärinkäyttäjä ja olet ennekin päässyt eroon niin eihän tuossa mitään pahaa ole.
Olen syönyt aikaisemmin vuoden Diapamia, ja nyt yli vuoden ilman.Mutta tympäsee aloittamaan kylläkin omasta mielestä pääsin viimeksi eroon melko helposti.Ei sinänsä jäänyt kammoa.