hei, oon 8 luokalla oleva poika ja mua kiusataan mun hengityksen hajun ja ulkonäön takia. Ylipainoa jokin 10 kiloa muihin verrattuna, ja siksi pakko tunnustaa näytän vähän pulskalta. Aina koulussa joku tuijottaa suoraan naamaan ruokalassa tai missä lie, luokalla kiusausta ei kyllä tapahdu paitsi jotain '' läpänheittoa '' toistemme ulkonäöstä. Tänään joku tuntematon poika, en tiedä, varmaan kasilla myös, heitteli jotain lapasia mua päin ja porukat nauro, se toi tunteet muihin niin alas että....
Jos joku tuijottaa/tekee jotain jossain, tuijotan takaisin ja hetken kuluttua kääntää päänsä pois. Kun mä otan katseen pois siitä, se katsoo takas. Siinä mielessä tekisi vaan mieli vetää sitä lättyyn, kun tiedän aika varmaan tuijottamisen syyn, muutama on uskaltanut mainita sen... En ymmärrä miksi ihmiset ei voisi vaan hyväksyä jokainen henkilö ulkonäöstä riippumatta ja pitää heitä normaaleina.. Kavereita kyllä löytyy multa luokalta ja muutama naapuriluokalta, muut suhtautuu muhun erittäin epäluuloisesti..
Tollasta on jatkunut sellaiset pari vuotta.. Oon alkanu tulla vainoharhaseks, kun joku mun ikäinen tyyppi kävelee mun edestä niin katson sitä ja oon saanu selville että suunnilleen puolet kääntää päänsä muhun päin viitisen metrin päässä. Koulussa oli tanssia pari viikkoa sitten ja minun piti tanssia tyttöjen kanssa niinkuin yleensä. Yritin vältellä sitä niin paljon kuin pystyin ulkonäköni takia, mutta opettaja lopulta pakotti. Tyttö näytti niin kammottuneelta että mua nolotti niin pirusti..
En tiiä liittyykö tää mun tapaus murrosikään, mutta toi on tosi masentavaa!
Jos joku tuijottaa/tekee jotain jossain, tuijotan takaisin ja hetken kuluttua kääntää päänsä pois. Kun mä otan katseen pois siitä, se katsoo takas. Siinä mielessä tekisi vaan mieli vetää sitä lättyyn, kun tiedän aika varmaan tuijottamisen syyn, muutama on uskaltanut mainita sen... En ymmärrä miksi ihmiset ei voisi vaan hyväksyä jokainen henkilö ulkonäöstä riippumatta ja pitää heitä normaaleina.. Kavereita kyllä löytyy multa luokalta ja muutama naapuriluokalta, muut suhtautuu muhun erittäin epäluuloisesti..
Tollasta on jatkunut sellaiset pari vuotta.. Oon alkanu tulla vainoharhaseks, kun joku mun ikäinen tyyppi kävelee mun edestä niin katson sitä ja oon saanu selville että suunnilleen puolet kääntää päänsä muhun päin viitisen metrin päässä. Koulussa oli tanssia pari viikkoa sitten ja minun piti tanssia tyttöjen kanssa niinkuin yleensä. Yritin vältellä sitä niin paljon kuin pystyin ulkonäköni takia, mutta opettaja lopulta pakotti. Tyttö näytti niin kammottuneelta että mua nolotti niin pirusti..
En tiiä liittyykö tää mun tapaus murrosikään, mutta toi on tosi masentavaa!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itseäni on kiusattu tarhasta alkaen yhdeksännen luokan loppuun asti, lukuunottamatta paria vuotta, kun perheeni muutti ja kävin pientä kyläkoulua. Tiedän siis miltä tuntuu olla sylkykuppina idioottilaumalle, joka ei löydä elämästään iloa ellei pääse pahoittamaan toisten mieltä.
Ylipaino on jostain syystä yksi niistä asioista, joiden takia kiusataan. Itse en sitä oikein ymmärrä, koska ei kaikkien langanlaihoja tarvitsekaan olla. Murrosikäiset vain osaavat olla niin hemmetin julmia toisilleen. Mitään poikkeavaa ei oikein hyväksytä. Kaikkien pitäisi sopia massaan, tykätä samoista asioista, käyttää "muodikkaita" vaatteita jne.
Minua kai kiusattiin, koska en sopeutunut mihinkään suureen kaveriporukkaan, enkä jaksanut mielistellä ketään. Hiljainen ja syrjäänvetäytyvä luonne houkuttelee kiusaajia, ja luonteenlujuus, kun ei anna käyttää itseään hyväksi ärsyttää heitä.
Siinä iässä ei oikein osaa käsittää miten pahalta toisesta tuntuu, ellei itse ole joutunut kiusaamisen kohteeksi. Jotkut kiusatut saattavat vielä lähteä kostamaan muille, mahdollisesti täysin syyttömille kokemaansa pahaa. Osa onneksi tajuaa vanhenmiten tehneensä typeryyksiä, ja hyvässä lykyssä on jopa pokkaa pyytää anteeksi kiusatulta.
Itsekin jouduin muuten tanssitunneilla noloihin tilanteisiin, kun kukaan ei koskaan hakenut minua tanssimaan. Tanssin sen lihavan pojan kanssa jota ei myöskään kukaan hakenut. Tyttöjen haussa parini, sen aikainen ihastukseni taas suhtautui minuun kuin myrkylliseen hyönteiseen. Se kai johtui luokan tyttöjen vaikutuksesta, jotka tavalla tai toisella olivat saaneet minulle juoruilullaan huonon maineen. Kiitos siis heille siitä.
Voin lohduttaa sillä, että yläasteen jälkeen seuraava koulu on luultavasti suvaitsevaisempi. Ja kun ikää tulee lisää, tuolainen lapsellinen kiusaaminen jää pois. Jos keksit jonkin avun kiusaamisen lopettamiseen, kannattaa yrittää. Minä en ikinä apua hakenut, enkä myöskään saanut. Parempaa tulevaisuutta toivottaen!