Aattelin tänne nyt kirjotella ku en oikee muuta keksiny.
Oon 17v ja mulle todettiin vakava masennus, kuulin ääniä, päätöksien teko lähes mahdotonta, sosiaaliset suhteet lähes olemattomat olin surullinen ja noh masentunut (Do`h)
Psykiatri määräsi 20mg optiparia, niitä sitten vetelin ja aloin huomata kuukauden päässä muutoksia, mutta lääkkeet loppuivat ja en vähään aikaan ehtinyt käydä lääkärillä reseptiä uusimassa.
Siinä sitten jonkun ajan kuluessa valehtelin itselleni että en tarvitse lääkkeittä että kaikki on okei, mutta asiat eivät todellakaan ole näin, en osaa kantaa vastuutta tai muuta sellaista, työssä oppimispaikankin haku meni liian myähään kun en uskaltanut soittaa mihinkään mut valtas koko ajan kauhee tiedottomuus ja ahdistus, mä välttelen vastuu töitä koska mä meen ihan lukkoon päätösten teoissa.
Mä en tiedä mikä mua vaivaa, oon jotenki vainoharhainen en uskalla soittaa edes psykiatrille...
Psykiatrillakaan en oikein uskalla puhua hirveesti mitään ja sielläkkin itselle valehtelu vaivaa :/
Oon 17v ja mulle todettiin vakava masennus, kuulin ääniä, päätöksien teko lähes mahdotonta, sosiaaliset suhteet lähes olemattomat olin surullinen ja noh masentunut (Do`h)
Psykiatri määräsi 20mg optiparia, niitä sitten vetelin ja aloin huomata kuukauden päässä muutoksia, mutta lääkkeet loppuivat ja en vähään aikaan ehtinyt käydä lääkärillä reseptiä uusimassa.
Siinä sitten jonkun ajan kuluessa valehtelin itselleni että en tarvitse lääkkeittä että kaikki on okei, mutta asiat eivät todellakaan ole näin, en osaa kantaa vastuutta tai muuta sellaista, työssä oppimispaikankin haku meni liian myähään kun en uskaltanut soittaa mihinkään mut valtas koko ajan kauhee tiedottomuus ja ahdistus, mä välttelen vastuu töitä koska mä meen ihan lukkoon päätösten teoissa.
Mä en tiedä mikä mua vaivaa, oon jotenki vainoharhainen en uskalla soittaa edes psykiatrille...
Psykiatrillakaan en oikein uskalla puhua hirveesti mitään ja sielläkkin itselle valehtelu vaivaa :/
Vastaukset 3
Vanhimmat
Syön suht terveellisesti mutten joka päivä... siis en syö ihan joka päivä kunnon ruokaa vaan esim keksejä tai leipää.
Itse murha ajatuksia on välillä ja mielestäni aika pahoja.
Ja mulla ei oo halua lähtee ihmisten ilmoille, kai se sosiaalisteiden tilanteiden pelko kun joudun puhumaan jollekki esim puoli tutulle mä vaivaudun ja hikoilen hirveesti.
varaisit uuden ajan psykiatrille. Vieläkö sinulla on ollut harhoja?
No silleen vähän vaikeeta ku työt alkaa huomenna ja ei viittis heti pois olla ja töitten jälkeen ei ehi.
Harhoja ei oo ollu onneks.