Hei!
Tutullani on selvästi anoreksia ja haluaisin auttaa häntä. En voi katsoa vierestä, kun hän kuihtuu kuoliaaksi. Hän ei itse näe itseään anorektisena, eipä tietenkään. En asu Suomessa, mutta oon tulossa joulun ajaksi käymään. Mitä mä voin tehdä? Voinko vain repiä hänet terveyskeskuksen vastaanotolle? Aloitetaanko hoidot, jos hoidettava ei ole halukas?
Tuttuni on yli 25-vuotias, yksinasuva ihminen Turun seudulta. Kukaan ei ole siis katsomassa perään.
Olisko kenelläkään mitään neuvoa??
Tutullani on selvästi anoreksia ja haluaisin auttaa häntä. En voi katsoa vierestä, kun hän kuihtuu kuoliaaksi. Hän ei itse näe itseään anorektisena, eipä tietenkään. En asu Suomessa, mutta oon tulossa joulun ajaksi käymään. Mitä mä voin tehdä? Voinko vain repiä hänet terveyskeskuksen vastaanotolle? Aloitetaanko hoidot, jos hoidettava ei ole halukas?
Tuttuni on yli 25-vuotias, yksinasuva ihminen Turun seudulta. Kukaan ei ole siis katsomassa perään.
Olisko kenelläkään mitään neuvoa??
Vastaukset 4
Vanhimmat
häntä terv.keskukseen tai muuallekaan lääkäriin. Pakkohoidon kriteereiden pitää täyttyä, siis kun kysyit tuosta hoidosta ja kys. on täysi-ikäinen ihminen.
Paljonko hänen BMI mahtanee olla?
En osaa sanoa BMI:tä, mutta silmillä näkee luut.
Siis todellakin niin laiha, että näkee heti tytön olevan sairas. Kävelevä luuranko.
Ole hänen tukena. Vietä aikaa, käykää ulkona ja puhukaa. Läheisten tuki on äärimmäisen tärkeä. Kun olin vielä sairas, oli tosi kaavamaiset päivät, tarvi liikkua x määrän ja syödä x määrän. Joten kun tapaat hänet, jos hän haluaa liikkua, liiku mukana. Ja jos ei suostu syömään jotain, älä pakota. Tärkeintä on vain välittää ja kuunnella. Sairaus on niin pahasti juurtunut ja vaikka haluaisi syödä jotain, sitä vaan ei yksinkertaisesti kykene kun pään sisällä oleva ääni kieltää.
Mun ystäväni ei luovuttaneet. Jos tuli käymään, me liikuttiin ja vaikka muut söi jotain muuta, niin mulla oli oikeus syödä itselleni määrittelemiä ruokia (lähinnä jotain säälittäviä rehuja. :\). Se on vaikea päästää sairaudestaan irti, mutta kun jaksaa olla tukena ja näyttää että "hei, on ihan okei syödä ja elääkin välillä" niin sitä pikkuhiljaa alkaa tehdä myönnytyksiä, olla itselleen vähemmän ankara. Takapakkia tulee myös helposti yrittäessä parantua, koska sitä on niin pahassa ristitulessa, mutta kuuluu vain yrittää muistuttaa miksi pitää jaksaa yrittää parantua.
Hoitoon ei oikein voi pakottaa, mutta muistuta häntä että sitä saa terveyskeskuksista yms apua, puheapua, ravintoapua jne. jos itsestäsi tuntuu liian voimattomalta. Terve ihminen ei voi ymmärtää anorektikon ajatuskulkua välttämättä yhtä hyvin kuin sairaita käsitellyt henkilö. Mutta tärkein edelleen on olla vain paikalla. Se on se miksi jaksaa voittaa sairaus. Ja painon noustessa älä mene sanomaan mitään "näytät paremmalta kun on lihaa luiden päällä!" tms. SE TUNTUU PAHALTA vaikka tarkoittaakin hyvää.
Jos hän ei itse huomaa että on vaarallisen laiha, kannattaa oikein laittaa kädet hänen olkapäälleen, katsoa silmiin ja sanoa että hänellä anoreksia ja hän tarvitsee apua. Minä tein niin yhdelle kaverilleni ja sitten TADAA! Hän uskoi, ja men hoitoon, kannattaa kokeilla.