Jakakaa riemut ja raivot kaikkien kanssa ja kertokaa elämästä pystykorvien kanssa. Korpimetsien punaturkkiset pikinokat ovat luonteeltaan vertaansa vailla....
Meillä oli 80-luvulla pystykorva uros Piki (yllätys yllätys), joka on toimeliaana ja älykkäänä koirana jäänyt koko perheen sydämiin vieläkin, vaikka mullan alla on jo ollut monta vuotta.
Piki oli yhden miehen koira ja rakasti isääni yli kaiken muun. Muiden metsästäjien matkaan ei lähtenyt, vaikka varmana riistakoirana oli haluttu metsästyskumppani muillekin metsästäjille. Tarkka oli myös siitä kuka sai ammuttuun riistaan koskea.. vain isä oli tarpeeksi luotettava henkilö. Muuten käyttäytyi meitä kaikkia lapsia kohtaan rakastettavasti ja koiran sai laittaa vaikka minkälaiselle mutkalle niin ei inahtanut ollenkaan.
Isä sai Pikin haukusta ammuttua varmasti kaikkia riistaeläimiä mitä Suomen luonnosta löytyy karhua ja sutta lukuun ottamatta. Ilveksistä ei tykännyt yhtään, sillä yksi ammuttu ja takaraajoistaan halvaantunut ilves kerkisi sitä vähän kyljistä puristella etukäpälillään. Mäyrälle menetti kippurahännän päästä parin sentin palasen kun käänsi sille selkänsä.. muuten selvisi metsästys urastaan melko pienin haaverein. Eläinlääkäriä Piki ei nähnyt kertaakaan elämänsä aikana.
Metsästys reissuja olisi kerrottavaksi montakin, mutta hauskimpia on seuraava. Isä oli tuttavansa kanssa sorsajahdissa ja erämiehet kävelivät kapean joen kahta puolta Piki isän puolella tietenkin. Kaksi sorsaa lähti lentoon ja kumpikin miehistä ampui sorsat veteen. Piki oli hetken aikaa tilannetta tuumaillut ja ensin käynyt uimalla sorsan isälle ja toisen sorsan oli vienyt toiselle miehelle vastarannalle ilman erillistä kehoitusta. Siinä olivat miehet niskaansa raapaisseet ja tuumineet, että kaitpa koirakin osaa laskea, että 1 1=2.
Suuttuessaan Piki meni häkkiinsä kopin katolle murjottamaan. Istui selkä kotipihaa kohti ja katseli metsään eikä liikahtanut ennen kuin oli saanut murjotettua riittävästi. Huudot ja herkut eivät kääntäneet päätä tässä tilanteessa. Isän kanssa jos metsällä tuli saalista niin kotimatkalla koira istui etupenkillä ja piti tassuaan isän reidellä ja jutteli koko ajan hyvästä metsästysreissusta. Isä jos ampui huti (tätäkin joskus sattui) tai karkuutti riistan niin koira istui etupenkillä selkä isään päin ja katseli ulos auton sivuikkunasta.
Herkut varasti auton hansikaslokerosta ja istui vieressä muina miehinä, kun niitä etsittiin. Paperit, joihin herkut oli laitettu, piilotti auton etuistuimen alle.
Tässäpä näitä muutamia tarinoita... kertokaa lisää!
Tarinoita suomen pystykorvista..
7
619
Vastaukset
- Bellaa ikävä
Meillä oli sekarotuinen narttu, Bella, jossa oli paljon juuri suomen pystykorvaa. Nuorena se oli kaamea täystuho, mutta aikuistuttuaan täydellinen koira. Emme metsästä, mutta kuljimme vaelluksilla tai vain kodin lähimetsässä lenkkeilimme ja Bella kulki kuin ihmisen mieli. Ihan kuin se olisi lukenut ajatuksia, sillä se osasi aina kääntyä juuri sinne minne ajattelin kääntyväni, eli se osasi lukea elekieltäni vaikken sitä itse tiedostanut.
Lasten kasvettua vauvaiästä iltasatu-ikäisiksi se aina odotti sängyn vierellä, että iltasatu loppuu ja sitten hyppäsi lapsen viereen ja oli siellä kunnes lapsi nukahti. Sitten se tuli luokseni ja kysyin aina, että jokos nukahti? Silloin Bella sulki silmänsä hetkeksi kuin näyttääkseen, että jo sammui se muksu. Sitten se tyytyväisenä käpertyi lattialle jalkojeni viereen ja nukkui itsekin. Vaikka lapset kasvoivat, Bella toimi nukuttajana vanhuuteensa saakka.
Bella kuoli muutama vuosi sitten vanhana ja arvokkaana. Tuhkat ovat kotona kauniissa uurnassa emmekä ole saaneet viedyksi niitä metsään siroteltavaksi. Uudet koiramme ovat rakkaita, mutta eivät (ainakaan vielä) vedä vertoja sille mainiolle matamille. - En muista nimeäni
Meidän Noppe tapettiin ja jätettiin kitumaan, kun oli niin hyvä metsästyskoira ja varsinkin hirvikoira.
Torniolaiset mulkerot ja raukat yritti sen tappaa, mutteivat saaneet edes hengiltä.
Noppe pääsi kituvana Alibin kanteen. Siitä huomattiin, minne Noppe oli kadonnut.
Käy vihaksi vieläkin. Isäni otti raskaasti.
Noppe oli sekarotuinen pörrökasa ja pikinokka, mutta hänen kyvyt aiheutti kateutta metsästäjissä. - Pystykorvatrr
Minullakin olisi kokemuksia pystäristä.
Pystäri meilläkin niin yhden miehen koira kun voi olla. Olen yrittänyt kavereiden kanssa metsällä ollessa hämätä koiraa muiden mukaan mutta kyllä koira omistajansa löytää. "Ei minua niin helposti höynäytetä"
Kerran lähdin lintumetsälle ihan koirallekin uuteen paikkaan. No kun sitten olimme paikan päällä, koira hyppäsi autosta juoksi suoraan metsän reunaan ja nosti ukko metson puuhun. Eipä aikaakaan kun koira vainusi jotain parempaa ja lähti helevetin kovaa juoksemaan metsään. Silloin jo ajattelin että nyt ei ole normaalia toimintaa koiralta. Olin kuitenkin jo 7 vuotta metsästänyt tämän koiran kanssa ja tunsin sen käyttäytymisen.Odottelimme kuitenkin jonkin aikaa ja kun koiraa ei alkanut kuulua, aloimme huudella, mutta mitää ei kuulunut. Ajelimme ympäriinsä koko illan, eikä jälkeäkään koko koirasta. Pimeä alkoi tulla joten ei ollut muuta vaihtoehtoa kun jättää lähtöpaikalla metästysreppu ja lihapiirakka. Jatkoimme etsintöjä seuraavana päivänä töiden jälkeen. Epätoivo alkoi vallata itse kunkin. Metsästyspaikkamme lähellä oli näet junarata ja isoja autoteitä. Eikä koiralla tietenkään ollut pantaa, koska 7vuotta koira on ollut "ohjailtavissa" vihellyksin. No turha sitä oli enää siinä vaiheessa itkeä, koira oli kadonnut ilman pantaa ja piste. No ilmoittelimme poliisille, radioon, lehteen, löytöeläintaloille, kauppoihin, taloihin siinä lähellä. Kukaan ei ollut nähnyt koiraamme edes vilaukselta, eikä se ollut edes käynyt lähtöpaikalla.
Koira oli 5päivää kadoksissa. Lapset itkeskelivät että jos se on jäänyt auton alle tai jotain kun ei yhtään tiedä. Ajoin yhteensä 1000km etsiessäni koiraa.
Lopulta se tapahtui. Itse olin sinä päivänä leikkauksessa, mutta vaimoni puhelimeen soitettiin että oliko teiltä suomenpystykorva kadoksissa ja kyllähän meillä oli. No nainen sanoi että täällä hänen pihallaan on haukkumassa pystäri. Nainen houkutteli koiran sisälle ja vaimoni lähti sinne. Naisella oli ollut kuulema todella hauskaa kun koira oli ulvonut, jolissut, kertonut seikkailuistaan. Kun vaimo saapui talolle koira ei tiennyt miten päin olisi kenen syliin juoksisi. Se oli niin innoissaan, kotiin paluu matkan koira tunki väkisin syliin ajatteli ettei häntä vaan enää ikinä hylättäisiin yksin.
Tämän reissun jälkeen koira on kuitenkin karkaillut. Ei usko ketään, irti ei voinut pitää pitkään aikaan. VAikka olisi kyllä luullut ettei tuollaisen jälkeen halua karata, mutta toisin kävi. En tiedä voiko koiraa laskea enää irti??
onko kellään vinkkejä.....
Oma mielipiteeni on kuitenkin että suomenpystykorvat ovat mitä ihanimpia koiria. Niiden kanssa voi tuohuta kaikkea. Tyttäreni harrastelee kotiagilityä, josta pystäri on aivain innoissaan. Ja parasta on pallon pelaaminen:D On myös niin hyvä vahti koira ettei muuta tarvita, sanotaankin että se on meidän ovikello. Vanhemmiten on tullut myös kaikkien kaveriksi(myös vieraiden).- stuuu
ja toivo alkaa loppua sen suhteen. Entisessä asunnossani joka oli kerrostalo asunto se alkoi repiä tapetteja ja olihan tuo yks päivä repinyt rottinki tuolin kirjoitus pöydän eteen ja sen kautta ottanut pöydältä kuulokkeet ja kännykän kaapelin ja purrut ne palasiksi. Kokeilin pentu aitaa, koira tuli yli, ali ja läpi verkosta, eikä ollut tyhmä, puri verkkoon reiän ja työnsi viltin reiästä jonka jälkeen työntyi itse ulos aitauksesta. Saihan myös kenkä teline tuntea koiran yksinäisyyden. Nykyisessä kodissa pidämme koiraa pesuhuoneessa ja ostimme sinne suihku tuolin ja eiköhän koira ollu sitäkin purrut.
En tiedä mikä tässä mättää, mutta toivo alkaa loppua kyllä. Koiralla on ollut aina luita tarjolla, leluja ja laitoinpa kokis pulloon nameja mutta ei, tapetit lähti ja kenkä telineestä nurkat. Nykyään koira ei suostu edes syömään luita tms yksin ollessaan.
Eilen huijattiin pentua, ukko lähti töihin ja minä jäin nukkumaan ja hiljaa kuuntelin mitä se koira tekee pesu huoneessa, vähänhän se itki ja haukotteli isoon ääneen ei muuta. herättyäni kuuntelin taas ja menin katsomaan mitä se tekee niin lattian laattojen saumaahan se järsi...
Onko kellään ehdotuksia mitä tehdä vai onko myynti edessä...? - Punanuttu
stuuu kirjoitti:
ja toivo alkaa loppua sen suhteen. Entisessä asunnossani joka oli kerrostalo asunto se alkoi repiä tapetteja ja olihan tuo yks päivä repinyt rottinki tuolin kirjoitus pöydän eteen ja sen kautta ottanut pöydältä kuulokkeet ja kännykän kaapelin ja purrut ne palasiksi. Kokeilin pentu aitaa, koira tuli yli, ali ja läpi verkosta, eikä ollut tyhmä, puri verkkoon reiän ja työnsi viltin reiästä jonka jälkeen työntyi itse ulos aitauksesta. Saihan myös kenkä teline tuntea koiran yksinäisyyden. Nykyisessä kodissa pidämme koiraa pesuhuoneessa ja ostimme sinne suihku tuolin ja eiköhän koira ollu sitäkin purrut.
En tiedä mikä tässä mättää, mutta toivo alkaa loppua kyllä. Koiralla on ollut aina luita tarjolla, leluja ja laitoinpa kokis pulloon nameja mutta ei, tapetit lähti ja kenkä telineestä nurkat. Nykyään koira ei suostu edes syömään luita tms yksin ollessaan.
Eilen huijattiin pentua, ukko lähti töihin ja minä jäin nukkumaan ja hiljaa kuuntelin mitä se koira tekee pesu huoneessa, vähänhän se itki ja haukotteli isoon ääneen ei muuta. herättyäni kuuntelin taas ja menin katsomaan mitä se tekee niin lattian laattojen saumaahan se järsi...
Onko kellään ehdotuksia mitä tehdä vai onko myynti edessä...?Viimeisen viestin pystäri kuulostaa siltä että joutuu olemaan liian kauan yksin. Meidän louskuleuka (8kk) ainakin haluaa olla koko ajan mukana meiningissä - ihan kaikessa ja ahdistuu ellei sitä huolita laumaan mukaan. Luut ja lelut ei riitä myöskään meillä pitämään pitkään mielenkiintoa yllä, vaan pitää touhuta yhdessä, opettaa pallon noutoa, istumista, oikeastaan mitä vaan kunhan yhdessä tehdään. Sitten kun on huomioitu tarpeeksi, tyytyy herra ja vetäytyy omalle paikalleen luun kera.
Edellisessä asunnossa myös meillä lähti tapetit, tai oikeastaan pala seinästä mutta kun hieroin valkopippuria mieluisimpaan tuhokohtaan, loppui jyrskytys. Kokeiltiin etikka ja sitruunakin mutta poju tuntuu vaan tykkäävän niistä. Valkopippurilla on loppunut myös sohvan raatelu.
Toivottavasti olette päättäneet jatkaa yhteistä matkaa tuholaisen kanssa?
Oma uskoni meinasi loppua noihin aikoihin kanssa mutta päivä päivältä on helpompaa kun muistaa että ihan itse tuli valittua koirarotu jonka aktiivisuudelle pitäisi keksiä ihan oma termi :) - stuuuuuu
Punanuttu kirjoitti:
Viimeisen viestin pystäri kuulostaa siltä että joutuu olemaan liian kauan yksin. Meidän louskuleuka (8kk) ainakin haluaa olla koko ajan mukana meiningissä - ihan kaikessa ja ahdistuu ellei sitä huolita laumaan mukaan. Luut ja lelut ei riitä myöskään meillä pitämään pitkään mielenkiintoa yllä, vaan pitää touhuta yhdessä, opettaa pallon noutoa, istumista, oikeastaan mitä vaan kunhan yhdessä tehdään. Sitten kun on huomioitu tarpeeksi, tyytyy herra ja vetäytyy omalle paikalleen luun kera.
Edellisessä asunnossa myös meillä lähti tapetit, tai oikeastaan pala seinästä mutta kun hieroin valkopippuria mieluisimpaan tuhokohtaan, loppui jyrskytys. Kokeiltiin etikka ja sitruunakin mutta poju tuntuu vaan tykkäävän niistä. Valkopippurilla on loppunut myös sohvan raatelu.
Toivottavasti olette päättäneet jatkaa yhteistä matkaa tuholaisen kanssa?
Oma uskoni meinasi loppua noihin aikoihin kanssa mutta päivä päivältä on helpompaa kun muistaa että ihan itse tuli valittua koirarotu jonka aktiivisuudelle pitäisi keksiä ihan oma termi :)Nyt ollaan saatu tuholainen melko hyvin kuriin ko ollaan pidetty sitä pesu huoneessa ja laitettiin pikku kissa jota pidetään kans pesuhuoneessa ja niistähän onkin tullu kavereita. Ennen kissan tuloa koira saattoi jäädä yksin vinkumaan mutta nyt ko sillon leikki kaveri jonka kanssa temmeltää niin on pysynyt lähdön jälkeen hilijaa. Saas nähdä mitä se sanoo ens viikolla kun itsekkin lähden työharjoitteluun ja ukko on töissä. jospa tuo kissa pitää sille seuraa eikä turhaan koiruus ala vinkua/ulvoa.
- 23v. kokem. pystyk.
Oli kai tuo vitsi. Pystykorva (tai muu energinen ja tarmokas koira) kerrostaloasunnossa tai pesuhuoneessa on eläinrääkkäystä.
Piha, juoksunaru tai häkki, ja lisäksi koulutetaan pysymään pihalla (onnistuu ainakin suomenpystykorvalla 2. koiran kokemuksella).
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 962655
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1012243- 881991
- 131709
Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en441681- 781646
- 361636
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?911573Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.1281437Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?411274