Äiti.

Itse en ole samassa tilanteessa, mutta äitisi käytöksestä voi tulkita monella tavalla erilaisia asioita, näkökulmasta riippuen. Itse suurena spekulaattorina ja keittiöpsykologina tulkitsisin näin:

'"sä näköjään haluut tuhota elimistös, siitä vaan!". Toi tuntuu jotenkin oudolta, koska jos itse saisin tietää jonkun tahallisesta oksentamisesta, olisin todella huolissani.'

--> Äitisi on todennäköisesti huomannut itsetuhoisuutesi jo viimeisen kahden vuoden ajan, ellei jo pidempäänkin ole huomannut sinussa oireilua. Hän on saattanut ennen tautisi alkua vihjailla sinulle kierrellen ja kaarrellen olevansa huolissaan sinusta, mutta olet mahdollisesti jättänyt huomioimatta moisen tai käsittänyt väärin.
Nyt sitten äitisi on kärsinyt vähintäänkin kaksi vuotta huonosta itsetunnosta: "Mitä tein väärin? Miksen voi auttaa lastani? Olen huono äiti.." Ja koska ei osaa sanoa asioita suoraan, yrittää vedota sinun tunteisiisi häntä kohtaan ivailemalla mahdollisesti kaksimielisesti. Eli ivatessaan edellä mainitulla tavalla hän saattaa samalla tarkoittaa "jos et edes välitä minusta sen vertaa että yrittäisit parantua, en osaa enää auttaa sinua". Äitisi siis todennäköisesti on ja on ollutkin sinusta äärimmäisen huolissaan, muttei osaa pukea sitä suoriksi sanoiksi.

'---kauhee valitus, että "taas oot niitä 'vauhdittajia' vetänyt"'

---> Sama kuin edellä, äitisi mahdollisesti yrittää pukea sanoiksi sitä, että laihdutustapasi on epäterveellinen ja huolestuttava, mutta hän pukee sanat mahdollisesti ivallisen sävyisiksi suojellakseen sinua herkän ja hauraan sisimpänsä näkemiseltä. Äitisi yrittää olla vahva edessäsi, mutta valitettavasti hän ei osaa pukea tunteitaan ja ajatuksiaan sinusta vahvasti muuten kuin negatiiviseen sävyyn, juuri siksi ettei hän vaikuttaisi edessäsi heikolta.

'Painoindeksini ollessa 16, hän myös kertoi, että nyt oot ihannepainossa, ei sun tarvii enää laihduttaa.'

---> Tässä äidilläsi ovat saattaneet termit mennä sekaisin. Hän on saattanut tarkoittaa, että olet todennäköisesti nyt niin laiha kuin voit halutakaan olla, joten älä enää laihduta. Eli mahdollisesti hän onkin tarkoittanut "omassa ihannepainossasi", eli painossa, johon sinunkin pitäisi tyytyä.

'Hän myös osoittaa muissakin asioissa välittämättömyytensä, esim. kokeiden palautuspäivänä kysyy, että "menikö kaikki kokeet läpi?" vaikka ois niin paljon kivempi kuulla, että "miten ne meni?".'

---> Äitisi ei pidä sinua typeränä tai odota sinulta huonoja arvosanoja. Oma isäni ja veljeni kysyvät aina samalla tavalla, vaikka tiedän heidän pitävän minua kohtuullisen fiksuna ja hyvänä koulussa. Tämä johtuu vain äitisi omasta koulunkäyntiasenteesta tai hänen käsityksestään sinun kouluasenteestasi. Jotkut nimittäin käyvät (äitisikin mahdollisesti tällä asenteella?) koulua vain sillä periaatteella, että "kunhan menee läpi", minkä vuoksi hän pitää yhäkin kaavoihinsa kangistuneena kursseilta läpipääsyä koulun käynnin tärkeimpänä tavoitteena.
Toisekseen äidilläsi saattaa olla sinusta sellainen käsitys, että käyt koulua kurssinsuoritus- vaan et hyvän arvosanan saamishengessä. Tällainen käsitysmaailma voidaan korjata helposti kertomalla pettymyksestä keskivertonumeroon kokeesta.

'jos tulee päiviä etten lähekkään, niin kauheeta vihjailua, että mites sä noin harvoin käyt.'

---> Olettaen äitisi edelleen olevan ihminen ja olevan ihan järkyttävän huolissaan ja suruissaan sinusta, on tämäkin hänen tapansa ilmaista epäterveellisiä laihdutuskeinoja. Itsekin naljailen samalla lailla veljelleni, joka harrastaa liki päivittäin kolme tuntia erilaista urheilua. Tällaisilla naljailevilla vihjauslauseilla vain yritetään epäsuorasti kommunikointikykyjen rajallisuuden vuoksi kertoa, että vähemmälläkin pärjäisi ja mahdollisesti että moisen ajan voisi käyttää ehkä vähän paremminkin.

Tältä minusta alkoi tuntua luettuani viestisi. Pitää vain katsoa asioita eri näkökulmilta. Voisit toki ihan suoraan pläjäyttää äidillesi, että "hei et viittis loukata, vihaan itseäni jo tarpeeksi", mutta tämä tekisi äitisikin olon vielä pahemmaksi. Suosittelisin hienovaraista totuttelua tällaisten asioiden keskusteluun teille kahdelle, ja pian ymmärrätte paremmin toisianne.

Äitisi varmasti rakastaa sinua ja on ylpeä sinusta, mutta toivoton ja surkeana tilanteestasi. Joku tällä palstalla kirjoittikin johonkin ketjuun jotain tällaista: "Mikään ei ole surkeampi näky, kuin toivoton äiti lapsen sairastaessa mitä tahansa mielenterveyshäiriötä. 'Mitä tein väärin? Miksen voi auttaa häntä?' "

Toivottavasti tästä oli nyt sinulle edes jotain hyötyä. Jatkoja, voimia, parane pian.

En nyt yritä puolustella äitiäs mutta ei tullu mieleen että onhan se sillekkin tosi rankkaa jos oot sairastanu jo pari vuotta ? Totta kai sen pitäis olla vastuullisempi ja koittaa auttaa sua parhaansa mukaan ;//