hei taitoluistelijat

katselin seurojen sivuja, löysin kaikilta seuroilta joulujuhlan nyt tässä reilun viikon sisällä, jossa luistelijat esiintyvät, voimmeko siis vain kävellä toisten joulujuhlaan kuokkimaan?? luulen kyllä että emme vielä nyt kevät kaudella aloita harrastusta, mutta mielenkiintoa olisi mennä katsomaan luistelua.
Minkä ikäiset ovat pienimpiä, jotka kilpailevat? en ehkä haluaisi lastani kilpailevaan ryhmään, onko luistelua järkeä harrastaa jos ei kilpaile? tuntuu että kaikki ryhmät ovat kilpailevia jo ihan 6-vuotiaasta asti?

äiti kahdelle.. kirjoitti:

katselin seurojen sivuja, löysin kaikilta seuroilta joulujuhlan nyt tässä reilun viikon sisällä, jossa luistelijat esiintyvät, voimmeko siis vain kävellä toisten joulujuhlaan kuokkimaan?? luulen kyllä että emme vielä nyt kevät kaudella aloita harrastusta, mutta mielenkiintoa olisi mennä katsomaan luistelua.
Minkä ikäiset ovat pienimpiä, jotka kilpailevat? en ehkä haluaisi lastani kilpailevaan ryhmään, onko luistelua järkeä harrastaa jos ei kilpaile? tuntuu että kaikki ryhmät ovat kilpailevia jo ihan 6-vuotiaasta asti?

Lue lisää

Ainakin HTK:n joulujuhlaa voi tulla aivan rauhassa katsomaan, ei siellä ihmispaljoudessa kysellä, luistellaanko sitä jo nyt vai vasta ensi syksynä, katsomossa on muutenkin niinpaljon äitejä, mummeja kjakummeja, että joukkoon taatusti sulautuu hyvin. Meidän juhlassa esiintyvät kaikki luistelukoululaiset, kehitysryhmäläiset ja kilpailevat yksinluistelijat, myös muodostelmaluisteluesityksiä on luvassa.
Kehottaisin kyllä aloittamaan harrastuksen heti kevätkaudesta, koska sitten syksyllä kun alkaa eskari, niin harrastuksen jatkaminen on jo tuttu juttu, eikä tule liikaa uusia asioita kerralla.
Meidän seurassa on loistavat mahdollisuudet harrastaa myös niin sanotusti huvin vuoksi. Jos kilpaileminen ei kiinnosta vielä nuorella iällä, on harrastajaryhmiä luistelukoulun yhteydessä ja isommille, myöhemmin aloittaneille tytöille oma kilparyhmäkin, jos sattuu innostumaan kilpailemisesta vasta "vanhempana" (12-15v).
Siihen kyllä täytyy varautua, että näppärät tytöt ja pojat kyllä bongataan heti ja houkutellaan kehitysryhmiin, mutta mikään pakko ei ole niihin lähteä. Tosiasia on että tässä lajissa kilpaileminen aloitetaan varsin varhain, meidänkin perheessä aloitettiin kilpaileminen 6-vuotiaana. Se kyllä on ollut vain kivaa ja hauskaa, erityisesti se oma ohjelma ja ensimmäinen kilpapuku... Ja kehitysryhmissä on hauskempaakin kun taidot karttuu nopeammin ja oppii hienoja temppuja! Eli rohkeasti mukaan vaan!

Luistelijan äiti kirjoitti:

Ainakin HTK:n joulujuhlaa voi tulla aivan rauhassa katsomaan, ei siellä ihmispaljoudessa kysellä, luistellaanko sitä jo nyt vai vasta ensi syksynä, katsomossa on muutenkin niinpaljon äitejä, mummeja kjakummeja, että joukkoon taatusti sulautuu hyvin. Meidän juhlassa esiintyvät kaikki luistelukoululaiset, kehitysryhmäläiset ja kilpailevat yksinluistelijat, myös muodostelmaluisteluesityksiä on luvassa.
Kehottaisin kyllä aloittamaan harrastuksen heti kevätkaudesta, koska sitten syksyllä kun alkaa eskari, niin harrastuksen jatkaminen on jo tuttu juttu, eikä tule liikaa uusia asioita kerralla.
Meidän seurassa on loistavat mahdollisuudet harrastaa myös niin sanotusti huvin vuoksi. Jos kilpaileminen ei kiinnosta vielä nuorella iällä, on harrastajaryhmiä luistelukoulun yhteydessä ja isommille, myöhemmin aloittaneille tytöille oma kilparyhmäkin, jos sattuu innostumaan kilpailemisesta vasta "vanhempana" (12-15v).
Siihen kyllä täytyy varautua, että näppärät tytöt ja pojat kyllä bongataan heti ja houkutellaan kehitysryhmiin, mutta mikään pakko ei ole niihin lähteä. Tosiasia on että tässä lajissa kilpaileminen aloitetaan varsin varhain, meidänkin perheessä aloitettiin kilpaileminen 6-vuotiaana. Se kyllä on ollut vain kivaa ja hauskaa, erityisesti se oma ohjelma ja ensimmäinen kilpapuku... Ja kehitysryhmissä on hauskempaakin kun taidot karttuu nopeammin ja oppii hienoja temppuja! Eli rohkeasti mukaan vaan!

Lue lisää

että se meidän seuran osoite on www.helsingintaitoluisteluklubi.com eikä htk.fi niinkuin tuossa ylempänä oli.

Luistelijan äiti kirjoitti:

Ainakin HTK:n joulujuhlaa voi tulla aivan rauhassa katsomaan, ei siellä ihmispaljoudessa kysellä, luistellaanko sitä jo nyt vai vasta ensi syksynä, katsomossa on muutenkin niinpaljon äitejä, mummeja kjakummeja, että joukkoon taatusti sulautuu hyvin. Meidän juhlassa esiintyvät kaikki luistelukoululaiset, kehitysryhmäläiset ja kilpailevat yksinluistelijat, myös muodostelmaluisteluesityksiä on luvassa.
Kehottaisin kyllä aloittamaan harrastuksen heti kevätkaudesta, koska sitten syksyllä kun alkaa eskari, niin harrastuksen jatkaminen on jo tuttu juttu, eikä tule liikaa uusia asioita kerralla.
Meidän seurassa on loistavat mahdollisuudet harrastaa myös niin sanotusti huvin vuoksi. Jos kilpaileminen ei kiinnosta vielä nuorella iällä, on harrastajaryhmiä luistelukoulun yhteydessä ja isommille, myöhemmin aloittaneille tytöille oma kilparyhmäkin, jos sattuu innostumaan kilpailemisesta vasta "vanhempana" (12-15v).
Siihen kyllä täytyy varautua, että näppärät tytöt ja pojat kyllä bongataan heti ja houkutellaan kehitysryhmiin, mutta mikään pakko ei ole niihin lähteä. Tosiasia on että tässä lajissa kilpaileminen aloitetaan varsin varhain, meidänkin perheessä aloitettiin kilpaileminen 6-vuotiaana. Se kyllä on ollut vain kivaa ja hauskaa, erityisesti se oma ohjelma ja ensimmäinen kilpapuku... Ja kehitysryhmissä on hauskempaakin kun taidot karttuu nopeammin ja oppii hienoja temppuja! Eli rohkeasti mukaan vaan!

Lue lisää

..tulemme siis sinne katsomaan, 16.12 keskiviikkona 16:30? helsingin jäähalli ei ole ennestään tuttu, mistä ovesta sisään?
kyllä harkitaan vakavissamme sitten tuon keskiviikon jälkeen sitä aloittamista jo nyt joulun jälkeen. Ja siis ei olla suljettu kilpailemista pois, pelkään vaan millaisia vaikutuksia sillä tyttöön. Jos voittaa usein, kilahtaako hattuun, jos häviää usein ottaako itsetunnon päälle tai kyllästyykö harrastukseen jne. Palkitaanko lasten kilpailuissa kaikki tai pidetäänkö voittajaa kovasti esillä ym. esim 6-vuotiaiden kilpailuissa? Tosiaan kun laji ei ole meidän perheelle ennestään lainkaan tuttu.. Kehitysryhmät tarkoittanevat niitä jotka treenaavat tosi usein? tytön ollessa näin pieni (alle 10v) pitäisin järkevänä max 2-3 harrastuspäivää/vko... se on ainakin meidän 8-vuotiaalla ollut ihan maximi määrä harrastuksiin meneviä iltoja.

äiti kahdelle... kirjoitti:

..tulemme siis sinne katsomaan, 16.12 keskiviikkona 16:30? helsingin jäähalli ei ole ennestään tuttu, mistä ovesta sisään?
kyllä harkitaan vakavissamme sitten tuon keskiviikon jälkeen sitä aloittamista jo nyt joulun jälkeen. Ja siis ei olla suljettu kilpailemista pois, pelkään vaan millaisia vaikutuksia sillä tyttöön. Jos voittaa usein, kilahtaako hattuun, jos häviää usein ottaako itsetunnon päälle tai kyllästyykö harrastukseen jne. Palkitaanko lasten kilpailuissa kaikki tai pidetäänkö voittajaa kovasti esillä ym. esim 6-vuotiaiden kilpailuissa? Tosiaan kun laji ei ole meidän perheelle ennestään lainkaan tuttu.. Kehitysryhmät tarkoittanevat niitä jotka treenaavat tosi usein? tytön ollessa näin pieni (alle 10v) pitäisin järkevänä max 2-3 harrastuspäivää/vko... se on ainakin meidän 8-vuotiaalla ollut ihan maximi määrä harrastuksiin meneviä iltoja.

Lue lisää

on todella upea ja lasta monin tavoin kehittävä. Samaan aikaan kehittyvät motoristen taitojen lisäksi kyky ottaa ohjeita vastaan, esiintymiskyky ja sosiaaliset taidot jne.
Samaan aikaan taitoluistelu on todella vaativaa ja vie mielettömän paljon aikaa. (Nyt siis puhun taitoluistelusta harrastuksena, johon suhtaudutaan astetta vakavammin, kilpailumielessä ja tavoittena kehittyä niin pitkälle kuin taidot ja luistelijan oma kiinnostus riittävät. Taitoluisteluahan voi myös harrastaa hauskasti ja helposti, ilman suuria tavotteita esim. luistelukouluissa ja harrastusryhmissä.)
Meillä aloitettiin luistelukoulussa n. 4-vuotiaana, kehitysryhmiin tie vei ensimmäisen vuoden aikana
ja kilparyhmään siirryttiin kuuden vanhana, jolloin harjoitusmääriäkin oli jo huimat 5-6 kertaa viikossa.
Näin meidän perheessä, mutta on myös paljon luistelijoita jotka ovat aloittaneet 6-7 vuotiaina, harjoitelleet vähemmän ja silti ovat samoissa kilparyhmissä. Se on niin yksilöllistä. Meidän luistelijaa
puraisi sellainen jääkärpänen, ettei jäälle päästyään ole sieltä pois halunnut tullakaan ja sama jatkuu yhä, joten olemme antaneet harrastuksen viedä ja lapsen luistella niin paljon kun itse haluaa.
Kilpaileminen on sitten oma juttunsa. Tässä lajissa se oma ohjelma ja kilpailemaan pääsy tulee sitten kun taidot riittävät, 1-2- vuoden (kehitys- ja kilparyhmissä) harjoittelun jälkeen. Itse ohjelman saaminen on se ensimmäinen suuri palkinto.
Aluksi kilpaileminen on vaan hauskaa ja ihanaa ja jännittävää. Meillä pikkuluistelija tuskin itse edes ajatteli, kuka voitti ja kuka ei. Ihan pienimpien kilpailuissa yleensä palkitaan kolme parasta ja loput mainitaan luistelujärjestyksessä ja usein muistetaan vielä erikoismaininnoilla muutamia luistelijoita. esim. palkitaan hauskasta esityksestä tai lennokkaista hypyistä tms. Paras palkinto alkuvaiheessa oli kuitenkin usein se uusi pehmolelu, joka suorituksen jälkeen heitettiin jäälle. Ja se itse esiintyminen tietenkin. Niinkuin elämässäkin, pettymyksiä tulee, mutta myös niitä onnistumsia. Ensimmäisen oman pokaalin saaminen oli kyllä niin upea juttu, että sitä jaksettiin ihailla viikkotolkulla. Pettymykset unohtuvat yleensä jo kotimatkalla. Taitoluistelu on kuitenkin arvostelulaji ja se täytyy muistaa ja opettaa lapsillekin. Väillä tulee hyviä suorituksia, mutta aina ei voi onnistua. Kyllä sitäkin on nähty, että liika menestys voi antaa valheellisen kuvan ja menestys nousee ns. hattuun, mutta kyllä sieltä jään pinnalle palataan aina. Palkitsevampaa on ehkä se, ettei aina ole kolmen kärjessä, koska kun se onnistuminen tulee, niin se tuntuu siitten sitä hiennommalta.
Noin 9-10-vuotiaana yleensä alkaa kilpaileminen sitten vähän enemmän tosissaan, arvostelu muuttuu ja kaikki laitetaan paremmuusjärjestykseen. Mutta usein tässä vaiheessa pikkuluistelijoista on kasvanut jo "suuria kilpaurheilijoita", jotka ymmärtävät jo omat taitonsa ja asettavat omat tavoitteensa ja osaavat suhtautua realistisesti omiin taitoihinsa verrattuna esim. kanssakilpailijoihinsa. Ja yhä edelleen niiden pettymysten ja suurten saavutusten kanssa on vaan opittava elämään...
Todella paljon tämä harrastus vaatii, erityisesti sitä aikaa, mutta mielestäni ennen muuta kannattaa kuunnella itse lasta. Jos lapselta löytyy intoa ja innostusta, se on tärkeintä. Meidän perhe on täysin hurahtanut tähän lajiin ja on vaikea ajatella mitä muuta me tekisimme esim. viikonloppuisin kuin olisimme hallilla tai kisoissa tms. luisteluun liittyvässä, mutta se on meidän juttumme. Harrastaa voi niin monella tapaa ja se oma tapa löytyy kyllä, kun rohkeasti aloittaa luistelukoulussa!