Väsymys estää sosiaalisuuden

Tuo pätee ja toimii. Sitä en osaa sanoa miten yltiöväsyneenä päästä tuohon mukaan, pienin askelin luulisin.

venla72_ kirjoitti:

Tuo pätee ja toimii. Sitä en osaa sanoa miten yltiöväsyneenä päästä tuohon mukaan, pienin askelin luulisin.

Kyllä! Kierteen lailla menevässä kehityksessä pienet askeleet ovat avainsana. Ja tietoisuus. Eli se, että käsitys siitä mitä voi panostuksellaan saada, vastaa tarpeeksi hyvin sitä, mitä todellisuudessakin saa, jotta välttää pettymykset ja jaksaa tyäskennellä sinnikkäästi päämäärän eteen.

Pari vuotta sitten ryhdyin itse tietoisella päätöksellä sosiaalisemmaksi juuri tähän tapaan. Aloitin jollain baarin nurkassa istumisella. Menin ihan tietoisesti vaan lukemaan kirjaa tai lehteä pubiin parin kaljan ajaksi ja sitten kotio. En todellakaan odottanut mitään muuta kuin yksinoloa, ja sitähän myös sainkin, mutta olipahan vähän myös ihmisvilinää ympärillä. Sitten aloin pyytää myös kaveriseuraa sinne, sellaisia joiden kanssa on jotain yhteistä, jolloin odotin jutun luistavan parin kaljan ajan. Usein oli näinkin, mutta tässä kohtaa tuli myös positiivisia yllätyksiä: olenkin suulaampi tietyistä aiheista kuin luulinkaan. Odotin ja valmistauduin kohtalaisen hiljaiseen ja kuivakkaan istuskeluun jota jaksaisi vain hetken, ja tulinkin höpisseeksi tuntitolkulla.

Kyse siis lienee siitä että etsii ja löytää niitä vahvuuksiaan vähitellen. Jollekulle muulle se varmaan löytyy ihan muista asioista kuin minulle. Pointti on siinä että kun itsetunto on huono niin ei tiedä mitä piirteitä itsestä löytyy, ja sitä mitä ei tiedä ei voi ennakoida. Spekuloida toki voin asioita joihin itse en kykenisi mutta joku varmasti voisi kyetä: joku ehkä huomaa olevansa rohkea ja juttelee tarpeeksi sumeilematta vieraillekin siellä kahvilassa/pubissa ihan selvin päin; joku nainen ehkä onkin tiedostamattaan melko hyvännäköinen ja vetää magneetin lailla puoleensa yritteliäitä miehiä, riesaksi asti.