Meitä pompotellaan
Olen röyhkeä ja lainaan E-S (maanantain 7.12.09) yleisön osaston kirjoitusta terveydenhuollostamme se kertoo mummosta 82v. joka kaatui linja-autosta poistuessaan ranteensa loukaten. Tyttärensä avustamana mummo lähti rannejuttua hoitamaan.
Kirjoittajan nimen olen jättänyt tarkoituksella pois (löytyy paperilehdestä).
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Menimme suoraan EKKS:n ensiapupoliklinikalle, jossa sairaanhoitaja katsoi rannetta ja totesi, että ei meillä ole päiväsaikaan mahdollisuutta hoitaa tällaisia tapauksia. Tosin hän kyllä oli sitä mieltä, että murtunuthan se ranne on ja laittoi ensiavuksi kylmäpussin, mutta tavalliset murtumat kuuluu hoitaa terveyskeskuksessa, joten menkääpä Armilaan.
Armilassa odotimme 15 minuuttia ennen kuin pääsimme ilmoittautumaan ja saimme harmiksemme kuulla, että täällä hoidetaan nyt vain sikainfluenssatapauksia! Teidän pitää mennä Sammonlahteen tai Lauritsalaan.
Meille varattiin aika sitten Sammonlahteen. Onneksi Sammonlahdessa kohdallemme osui asiallinen ja ystävällinen lääkäri. Valitettavasti Sammonlahdessa ei voida ottaa röntgenkuvia, joten menimme takaisin Armilaan.
Kuvissa sitten todettiin murtumat ja meidät ohjattiin EKKS:n ensiapupolille. Siellä odotti Sammonlahden lääkärin lähete. Polilla kyllä hoitaja oli vieläkin sitä mieltä, että kyllähän ne olisivat voineet sen kipsin laittaa siellä terveyskeskuksessakin, mutta sanoin, nyt emme lähde minnekään ennen kuin ranne hoidetaan.
No kipsattiinhan se hetken kuluttua ja kuvattiin uudelleen. Odottelimme siinä aulassa, (jossa on paljon muitakin odottajia) kuvien valmistumista ja tietoa koska voimme lähteä kotiin. Lääkäri tuli siihen aulan reunalle ilmoittamaan kovaäänisesti, että ei se nyt mennytkään aivan niin kuin olisi pitänyt mennä, vaan jäätte osastolle ja ranne leikataan.
Ennen kuin sitten olimme osastolla, oli tähän edestakaiseen pompotteluun kulunut aikaa noin kuusi tuntia ja eräskin ajokilometri. Pahinta tietenkin oli se, että iäkäs ja sydänsairas ihminen joutui jaksamaan ja kärsimään näin kauan. Ihmettelen vain, kuinka hän olisi selvinnyt tästä kaikesta yksin.
Jotakin vikaa näissä ”systeemeissä” on, kun kukaan ei tunnu tietävän, että mitä missäkin hoidetaan!
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Olen röyhkeä ja lainaan E-S (maanantain 7.12.09) yleisön osaston kirjoitusta terveydenhuollostamme se kertoo mummosta 82v. joka kaatui linja-autosta poistuessaan ranteensa loukaten. Tyttärensä avustamana mummo lähti rannejuttua hoitamaan.
Kirjoittajan nimen olen jättänyt tarkoituksella pois (löytyy paperilehdestä).
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Menimme suoraan EKKS:n ensiapupoliklinikalle, jossa sairaanhoitaja katsoi rannetta ja totesi, että ei meillä ole päiväsaikaan mahdollisuutta hoitaa tällaisia tapauksia. Tosin hän kyllä oli sitä mieltä, että murtunuthan se ranne on ja laittoi ensiavuksi kylmäpussin, mutta tavalliset murtumat kuuluu hoitaa terveyskeskuksessa, joten menkääpä Armilaan.
Armilassa odotimme 15 minuuttia ennen kuin pääsimme ilmoittautumaan ja saimme harmiksemme kuulla, että täällä hoidetaan nyt vain sikainfluenssatapauksia! Teidän pitää mennä Sammonlahteen tai Lauritsalaan.
Meille varattiin aika sitten Sammonlahteen. Onneksi Sammonlahdessa kohdallemme osui asiallinen ja ystävällinen lääkäri. Valitettavasti Sammonlahdessa ei voida ottaa röntgenkuvia, joten menimme takaisin Armilaan.
Kuvissa sitten todettiin murtumat ja meidät ohjattiin EKKS:n ensiapupolille. Siellä odotti Sammonlahden lääkärin lähete. Polilla kyllä hoitaja oli vieläkin sitä mieltä, että kyllähän ne olisivat voineet sen kipsin laittaa siellä terveyskeskuksessakin, mutta sanoin, nyt emme lähde minnekään ennen kuin ranne hoidetaan.
No kipsattiinhan se hetken kuluttua ja kuvattiin uudelleen. Odottelimme siinä aulassa, (jossa on paljon muitakin odottajia) kuvien valmistumista ja tietoa koska voimme lähteä kotiin. Lääkäri tuli siihen aulan reunalle ilmoittamaan kovaäänisesti, että ei se nyt mennytkään aivan niin kuin olisi pitänyt mennä, vaan jäätte osastolle ja ranne leikataan.
Ennen kuin sitten olimme osastolla, oli tähän edestakaiseen pompotteluun kulunut aikaa noin kuusi tuntia ja eräskin ajokilometri. Pahinta tietenkin oli se, että iäkäs ja sydänsairas ihminen joutui jaksamaan ja kärsimään näin kauan. Ihmettelen vain, kuinka hän olisi selvinnyt tästä kaikesta yksin.
Jotakin vikaa näissä ”systeemeissä” on, kun kukaan ei tunnu tietävän, että mitä missäkin hoidetaan!
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minulla oli vatsatauti, kovat kivut ja mikään ei kestänyt sisällä. Sain ajan viiden päivän päästä Sammonlahteen jossa lääkäri määräsi KELTAISTA JAFFAA ja HIILITABLETTEJA. Ihmettelin hieman että mitä V....a, se ei enää ole ollut käypä hoito aikoihin mutta kun en muutakaan ohjetta saanut niin siihen tyydyin. Lääkäri totesi että jos ei viikon päästä tokene niin ota uudelleen yhteyttä.
Viikon vielä huussissa asuttuani menin uudelleen terveydenhoitajalle kun en lääkäriaikaa saanut ja hoitaja konsultoi sitten lääkäriä joka määräsi Tannoponia ja Litalginia .Mitään näytteitä ei otettu, kotiin vain passitettiin. Olin niin heikossa kunnossa etten jaksanut kunnolla kävellä enkä mitään muutakaan.
Kivut sitten muuttuivat parin päivän päästä sietämättömiksi ja menin keskussairaalan päivystykseen neljän maissa illalla. kerroin vaivan ja pyysin päästä petiin kun en jaksanut olla pystyssä. Tympeään sävyyn minut komennettiin ns.putkakoppiin kun muualla muka ei ollut tilaa. Odottelin verikokeen ottajaa kolme tuntia ja lääkäriä pari tuntia. Lääkäri ei osannut sanoa mitään kun ei ollut kokeiden tuloksia, joku sekaannus labrassa. 11 aikaan illalla tuli sitten tulokset ja crb oli 200 kieppeillä ja minut siirrettiin putkasta keskussairaalan puolen potilaaksi. Sontanäyte otettiin ja aamulla sain antibiootit matkaan ja kotiin vaan. Viikon söin antibiotteja ja kipulääkkeitä ilman mitään apua ja soittelin pariin kertaan että eipä auta nämä lääkkeet. Sitten saman viikon lopulla soitti lääkäri keskussairaalasta että sinulla on suolistobakteeri johon kyseinen antibiootti ei auta ja lääkkeet vaihdettiin. Vaiva alkoi helpottamaan muutamassa päivässä ja söin kymmenen päivän kuurin loppuun. Yhteensä neljän viikon helvetti oli ohi kymmenen kiloa kevyempänä, mutta onneksi hengissä kuitenkin. Jos kokeet olisi otettu sammonlahdessa alunperin, asia olisi hoitunut huomattavasti nopeammin. Mutta en osannut parkua ja huutaa sekä pitää kovaa meteliä, hoitoon ei hiljaiset niin helposti pääse.
nämä tapaukset ole ainoita.
Ihan pakko sanoa, että melkoinen pokka pitää olla hoitajillakin, että voi ilmiselvässä avuntarpeessa olevan potilaan käännyttä hakemaan apunsa sieltä mistä se protokollan mukaan kuuluu hakea, vaikka hyvin tietää, ettei sitä saa muualta kuin sieltä, minne potilas on jo hakeutunut. En yhtään ihmettele, että jotkut hoitajat lähtevät mielummin linja-autonkuljettajaksi tai hitsaajaksi, kuin ovat tylyttämässä potilaita.
Aina voi hoitajana, jos vaan pokka pitää, vedota siihen, että teen vain sen mikä on käsketty tehdä. Kovin kauas historian kirjoja ei tarvitse selata hoksatakseen mitä kaikkea voi pelkästä käskystä tehdä.
olen itsekin ollut pari kertaa kyseisen juoksuttamisen ja työn välttelyn uhri. Mokomat vain pyytävät lähtemään toiseen sairaalaan ja tuota voi tapahtua monta kertaa ja monta kertaa joutuu aina vain odottamaan sen tunnin pari ennenkuin joku tulee edes sanomaan että emme täällä työtämme vaan mene muualle. Ja vaikka olisi sääriluu poikki niin mitään ei anneta edes kipuihin vaan pyydetään odottamaan lääkäriä tai poistumaan toiseen sairaalaan. Hieno tämä järjestelmä!!
Niin, no ei kannata hirveästi lääkkeitä antaa ennenkuin tietää että pitääkö se jalka leikata vai ei. Vaikka se koskeekin.
Aika iso osa näistä valituksista johtuu lähinnä siitä että ihmiset eivät tiedä miten homma toimii. Ei tietysti asiakkaan tarvitse sitä tietääkään, mutta jos tietäisi, ymmärtäisi sen miksi noin toimitaan ja miksi se on katsottu kaikkien kannalta parhaaksi tavaksi.
edelleenkin, kipujen lievittäminen on ensimmäisiä hoitajan tehtäviä. Siellä lääkekaapissa on taatusti sellaisia roppeja, jotka ei haittaa vaikka joutuisi leikkaukseen, ehkä päinvastoin, mutta ettei tarvitse kipuja kärsiä tuntitolkulla.
Tiedätkö sä itse, miksi on kaikkien kannalta parempi käännyttää vanha itsensä loukannut ihminen, jolla on selkeä avun tarve pois sellaiseen paikkaan missä hoidon aloittaminen ja saaminen viivästyy huomattavasti?
Kyllä aika monella asiakkaalla on sellainen näppituntuma, ettei terveydenhuollon ammattilaisetkaan aina välttämättä tiedä miksi toimivat niinkuin toimivat. Onneksi on kaikenmaailman ohjeet ja säännöt, joitten taakse voi näppärästi piiloutua.
Hoitajan valtuuksiin ei kuulu antaa ilman lääkärin määräystä vahvoja särkylääkkeitä, joten tuskin mikään käsikauppa lääke pahemmin murtuma kipuun helpotusta tuo.
Tai jos tuo, niin silloinhan sitä "kipulääkettä" olisi läheinenkin voinut antaa..
mutta hoitajan velvollisuuksiin kuuluu olla potilaansa edustaja lääkäriin nähden; hoitaja voi esittää lääkärille, että katsoisi potilaan ja että saattaisi hyvinkin olla kipulääkkeen tarve. Asennekysymys, pitkälti. Huomattavasti helpompi on sanoa että menkää muualle kuin toimia potilaan edun mukaisesti jos sellainen ei ole tapana.
kyllä se helvetti jos on kunnolla murtunut paikka ja raaja kaksinkerroin niin voisi jotain troppia antaa heti riippumatta leikataanko tunnin vai kahdeksan päästä. sairaanhoitajillekin vain oikeus antaa suoraan kunnon särkylääkkeitä akuuttiin apuun jos lekuria ei heti tavoita.
nää hoitajat on monetkin niin päteviä, että näkevät päältä päin ilman röntgeneitä ja muita vempaimia, että potilas on kykeneväinen poistumaan paikalta muualle.
"mitä nuokin tänne tuppaa? " " no tulkaa nyt sitten jos ette muka pysty olemaan" . " en minä sinua laita lääkärille vaikka istuisit koko yön siinä". Ihan elävästä elämästä, valitettavasti.
Lääkekaapissa on vaikka mitä mitä voi lääkäri määrätä, ei hoitaja. Yleisesti ottaen ei anneta lääkettä jos on leikkaus mahdollisesti tulossa.
Ja sen takia on kaikkien kannalta parempi käännyttää oikeaan paikkaan hoitoon että jos kaikki änkee aina tuonne erikoissairaanhoitoon, vaikka voitaisiin hoitaa perusterveydenhuollossakin niin se tulee a) yhteiskunnalle kalliimmaksi b) ruuhkauttaa turhaan tuon sairaalaan ja sitten odotetaan vielä pitempään.
Jos terveydenhuollon ammattilainen ei tiedä miksi toimii niinkun toimii niin se on sitten huono juttu. Mutta sitäkin varmasti tapahtuu ajoittain, niinkun muillakin aloilla. Ja ootsie nyt siis sitä mieltä et niitä ohjeita ja sääntöjä ei kannata noudattaa? Ootko ihan varma et oot sitä mieltä?
tänne kirjoitttelu ei auta ketään. itselleen tulee vain huonoja kokemuksia roppakaupalla lisää mieleen omista käynneistäni sairaalassa ja terveyskeskuksessa. papereiden hävittämistä...leikkausten jälkeinen kotihoito ohjeet, joita en koskaan saanut kuten en myöskään jalan kuntouttamiseen koskevia ohjeita....?? aivan kuten mielenterveystoimiston johtava lääkäri juri roosenvelt (sukunimeä en osaa kirjoittaa oikein) sanoi, että vaikka kirjoittaisit sinne sun tänne kirjeitä,kokemuksia, valituksia niin mikään ei muutu eikä sinun asiat parane. masennuin hänen sanoistaan, mutta tässä kolmen vuoden aikana olen huomannut, että näin ne asiat vaan menee ja huonompaan suuntaan ollaan menossa. en tiedä mikä maksaa ja mihin verorahat yleensä laitetaan. kansalaiset vaan pannaan elämään näin ja piste. ikävä kyllä todeta, että tämä on tosiasia minkä kanssa meidät pakotetaan elämään. onks pakko vaik ei taho? vastaus = on
Siellä on EKKS:n ensiavussa jotain mätää, niin paljon sieltä kuulee valituksia! Olisi kiva tietää mikä mättää ja miten on mahdollista että sairaanhoitajat siellä päättää ketä hoidetaan ja käännyttävät sairaita ihmisiä pois.On ilmeisesti noussut neste päähän suurimmalla osalla hoitajia siellä, tai sitten se on jokin hoitajien jämäpaikka jonne sijoitetaan kaikkein epäpätevimmät ja vaikeimmat tapaukset töihin, jotka eivät muualle kelpaa. Itselläni ei ole yhtään hyvää kokemusta kyseisestä paikasta.Hoitajat siellä ovat naamat norsun v...lla kokoajan ja töykeitä kun hemmetit. Ei voi muuta kun toivoa, että en ikinä sairastu päivystysaikaan enää!