"elämänkumppani"

Voi sentään! Tämä aloitus sopii tähän tekstiin. En oo aina ollut homo, olin avioliitossa 21 vuotta. Mutta kun lähdin sitten miesten maailmaan olen saanut palkaksi pelkkiä pettymyksiä Olen saanut kyllä jo kaksi miestä "elämänkumppaniksi vuodesta 2006. Eka petti mua sen kun kerkes. Ei koskaan muodostunut mulle normaalia parisuhdetta, kun miehiä pyöri pilvin pimein ympärillä ja tietysti muuallakin. Sitä jaksoin pari vuotta.

Toinen sitten oli sellainen, että koko ajan lupasi rakastaa ja olla mun kanssa koko loppuelämän ajan. Oli tosi ihanaa ja olin todella onnellinen hänen kanssaan. Ja hän oli uskollinen. Mutta hän ei kestänyt minkäänlaista riitaa, vaan pakeni. Ja kun muutimme Espanjaan, ongelmaksi muodostui se, että hän suuttui mulle niin pahoin, että usein osti menolipun Suomeen. Ja usein myös mun rahoilla! Huomautin usein hänelle, että kun hän niin usein hermostuu minuun ja pakenee, kerran tulee se viimeinen kerta, jolloin hän ei enää koskaan palaakaan takaisin. Hän sanoi joka kerta, että palaa aina takaisin. Mutta niinpä vain hän lähti kesäkuussa Suomeen mustasukkaisuuskohtauksen saaneena, ja jäi sille tielleen. Olen ollut yksin Espanjassa jo yli 5 kk, kun odotin häntä koko ajan takaisin. Ollaan puhuttu tuntikausia puhelimessa joka päivä, ja hän loppuun asti sanoi rakastavansa minua ja tulevansa takaisin. Mutta se kaikki olikin valhetta. Hän ei edes ole mulle ilmoittanut erostamme, vaikka tiedän hänellä olevan jo toisen miehen. Tästä on nyt pari viikkoa.Itse asiassa olen ollut yksin täällä Espanjassa jo varmaan vuoden, kun 1,5 vuotta tulee täyteen.

Eli. Voiko jo todeta, että homomiesten kanssa ei yksinkertaisesti voi saada pitkäaikaista ja tasapainoista suhdetta rakasten toisiaan? Olen tosi pettynyt tähän homoelämään. Mutta en osaa enää muutakaan. Jokke