Rakkauden alku ja loppu

Viivy huomiseen, ole minussa
ensi yö, Anna minun elää
vielä tätä untani
yhden yön.

Ole kanssani
vierelläni. Viivy ihollani.
Anna kuumuutesi olla ja
minun tulla siihen itseäni myöten.

Tämäkin yö ja saan katsoa,
miten verhoudut yön hämärään.
Kuinkas kasvosi muuttuvat tutuiksi
ja olet minulle hän. Ja Rakastun taas.

Ja ennen kuin kuuluu aamun kumu,
olemme joka kaukana. Ennen auringon
kehää, olemme muualla. Rakkauemme
kirjo varjoina seinillä. Ja sinun tuoksu.

Kun huomisen ilta tulee, Rakastan
silloinkin sinua, ne muisto, vuotemme..

http://www.youtube.com/watch?v=3IySBGj6YGQ&feature=related

Kiitos Runostasi.

Vaikka ei saisi olla, toisinaan vain
Hän, yksi ja ainoa, on korvaamaton..

Moni antaa paljon ja tuntuu hyvältä,
mutta yksi sytyttää intohimon..

Rakastua voi uudelleen, tuntua syvältä,
nauttii..mutta ei samaan liekkiin enää...
poltteeseen..

Aidon ja kirpeänmakuinen
Rakkausrunosi..

Säkeesi sanoivat ja kertoivat ja olit saanut säkeisiin
tunnelman, todellisuuden, alastomuuden.

Loppuun saakka hiottu ja nautittava Runosi, jossa
viihdyin.

Pidin kovasti.

Kannustusta ja hymyä koko päivällesi.

rakastaa ja on ikävä..
lopettaa ja aloittaa..

kätkeä tunteet ja kadota

näyttää kuoren alla piilevä roihu..

pystyykö siihen?

historiaa on monenlaista
meillä kaikilla omanlaisemme

kirjoitat lämpimästi ja intohimoisesti
surullisesti ja jo kaiken luovuttaneena ?

aika monta yhteistä vuotta
takana ja tulos tämä !

hmm,niin todelta tuntui että ihan
selkäpiitä karmi mutta tokihan tämä
hieno ja herkkä runo oli

tykkäsin tästä kovasti
vaikka sanoma olikin tuo
että et voi koskaan rinnallaan elää

suuret sanat syntyy usein
painavista kyyneleistä

ps. tämä sopii minunkin tämänhetkiseen tilanteeseeni
kun eräs ihminen katosi yhtäkkiä elämästäni

joten kiitos tästä tuli paljon henkilökohtaista mieleen