Mietin tässä, että kun Harry kerran on niin vihattu ja sorsittu kotonaan Dursleyilla ja oli koulussa ennen velhotouhuja, hänen pitäisi kaiken psykologian mukaan olla jo kuollut - itsemurha - tai vähintäänkin hullu ja häiriintynyt, mutta kiltti Harry onkin saanut vain sankarikompleksin.
Sorsittu Harry... Psykologiaa...
Twilight
10461
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ihmeellisen tasapainoinen nuorukainen ottaen huomioon kaiken mahdollisen, Harry tosiaan on.
Toisaalta, jos käytän nyt hyväkseni jopa niitä muutamaa psykologian kurssia joita olen tähän mennessä opiskellut,niin kyllä,Harryn pitäisi olla häiriintynyt. Äidin(tai muun huoltajan,johon on tiivis tunneside) menettäminen siinä iässä pitäisi aiheuttaa perusturvattomuuden,joka sitten voi aiheuttaa ties minkälaisia psyykkisiä ongelmia.. Toisaalta voisi ajatella niin,että Harry tulee toimeen sen perusturvattomuutensa kanssa yrittämällä pelastaa muita ihmisiä? Eli se yrittää saada itsekunnioitustaan ja turvallisuudentunnetta olemalla sillä tavalla tärkeä muille? Perusturvattomuudesta kärsivä saattaa joko takertua ihmisiin, tai pitää niitä mahdollisimman loitolla, joten Harry saattaa takertua ihmisiin pelastamalla niitä.
(Hyvin menee, analysoidaan fiktiivisiä henkilöitä loisteliaan laajan psykologian tiedon avulla..)
Jos pieneltä lapselta kuolee äiti hän useimmiten menettää elämänhalunsa (aivan pieni vauva voi lakata syömästä ym.) ja kestää jonkin aikaa ennen kuin lapsi saa muodostettua samanlaisen suhteen uuden ihmisen kanssa. Ja Petunia tuskin teki mitään, mikä olisi saanut pikku-Harryn pitämään häntä äitinään. On toisaalta otettava huomioon, että Harry oli vanhempansa menetettyään jo vuoden ikäinen, eli kriittisin vaihe oli kai juuri mennyt ohi.
Oli miten oli, pitäisi Harrylla kyllä ainakin joitain ongelmia olla...
Kenties seitsemännessä kirjassa paljastuu, että Harry on skitsofreenikko ja vain kuvitellut aiempien osien tapahtumat? Ehkä Voldemort on ilkeä mielisairaalan hoitaja, ja Harry on alitajuisesti asettanut hänet pahikseksi vääristyneissä kuvitelmissaan?
"Kenties seitsemännessä kirjassa paljastuu, että Harry on skitsofreenikko ja vain kuvitellut aiempien osien tapahtumat? Ehkä Voldemort on ilkeä mielisairaalan hoitaja, ja Harry on alitajuisesti asettanut hänet pahikseksi vääristyneissä kuvitelmissaan?"
Kieltämättä ois aika hyvä loppu ;D
Unohdin ton kriittisyysvaiheen, sehän taisi tosiaan mennä ohi vuoden jälkeen,niinkuin sanoitkin..
Mutta a-ha! Se,öö,oidipusvaihe(en yritäkkään selittää koska selittäisin luultavasti väärin, ne jotka tietää mistä puhun niin tietää) ei varmaan mennyt Harrylla ihan putkeen..Joten sen yli-minä ei irtautunut sen oikeasta minästä? Että ehkä Harryn ihannekuva itsestään on ihminen, joka pelastaa muita ihmisiä(vaikka sen takia että sitä ei pelastettu lapsena), joten se toimii niin ajattelematta pidemmälle? Ehh, tälläinen spekulointi mun kannattaisi varmaan jättää ihmisille, jotka psykologiasta ymmärtää hieman mua enemmän.
Mutta heh, mielisairaalasta herääminen olisi kyllä mielenkiintoinen lopetus sarjalle.. Mä taisin nähdä joskus jossain ficin, missä jotain ton tapasta tapahtui, en tosin lukenut sitä kuitenkaan.
Heh,siinä olisi kyllä tyyliä. Naurattaa ajatus siitä, että Voldemort olisikin valkoiseen mekkoon pukeutunut ilkeä hoitsu..
Ah, Harry ei todellakaan ole käynyt läpi oidipusvaihetta. En ole opiskellut kuin vasta kaksi psykologian kurssia, joten en tiedä asiasta ollenkaan niin paljon kuin tahtoisin. Sanomassasi on kuitenkin todella paljon järkeä ja on suoranainen ihme, ettei Harry ole jollain kierolla tavalla häiriintynyt.
Mielestäni on myös hyvin erikoista ettei hänestä ole kasvanut väkivaltaista häirikköä. Hänhän asui lapsuutensa Dursleyn perheen kanssa, ja nämä varmastikin huusivat hänelle ja uhkasivat häntä väkivallalla.
Tästä Harry on saanut hyvin epäterveellisiä esikuvia. Oikeastaan hänestä olisi pitänyt tulla aivan Dudleyn kaltainen heikompiaan kiusaava ilkimys. Hmm...
No,mä oon lukenut psykaa jopa kolme kurssia.. Mutta siitä todellakin olisi mielenkiintoista tietää huomattavasti enemmän, kai sitä pitää yrittää harrastaa vaikka itseopiskelua tai jotain.
Niin,sen sosiaalinen käyttäytymisen pitäisi olla aika kieroutunutta,eihän se lapsena kokenut normaalia sosiaalista kanssakäymistä.
Hmm. Niin, tosiaan, siinä ympäristössä se ei varmastikkaan olisi oppinut ilmaisemaan tunteitaan, joten siitä olisi voinut tulla väkivaltainen..Tai sitten se ei osaisi ilmaista esimerkiksi vihaa, siitä se varmaan olisi kotonaan selkäänsä saanut.. (Mutta onneksi Harry on terve poika ja osaa ilmaista myös negatiivisiä tunteita, viimeistään viitonenhan sen meille todisti..:P) Ja aivan,olet mielestäni täysin oikeassa tuosta esikuva-asiasta. Kukaan ei rakastanut Harryä lapsuudessa, mutta Dudleytä rakasti, joten se olisi jopa saattanut alitajuisesti samastua Dudleyhin, ja niin kuin sanoit, siitä olisi voinut tulla Dudleyn kaltainen. Nimenomaan Hmm...
Siitä oidipusvaiheesta vielä sen verran, että teoreettisesti on ehkä mahdollista, että hän olisi kokenut sen, mutta rakastunut oman äitinsä sijasta Petuniaan... Muita vaihtoehtojahan ei juurikaan ollut tarjolla, sillä Dursleyt eivät varmaankaan päästäneet Harrya kovin useasti ulos perhettä nolaamaan.
Mutta toisaalta, jos ottaa huomioon että miten Petunia luultavasti kohteli Harrya, niin Harry ei välttämättä olisi halunnut olla hänen elämänsä tärkein ihminen..Ja jos oidipusvaihe olisi mennyt putkeen, niin sehän olisi siinä vaiheessa samastunut Vernoniin.. Hmm. Elikkä, tää kaikki vaan vahvistaa että sen pitäisi olla aika kieroutunut persoona...
Olisikohan psykologianopettaja nyt ylpeä,kun näkisi missä kurssien tietoja voi hyödyntää.. :P
Hyvä huomio. Heh, jokuhan voisi vaikka tehdä väitöskirjan Harrysta ja sen oletetuista psykologisista ongelmista.
... mutta totta.. mä ainakin olisin jo tehny itsarin jos sattuisin olemaan harry (huh, etten ole)...