Sinä ja sinun lapsesi.
Minä ja minun.. tuskani.
Sitä minä kai toivoinkin? Elämää yhdessä, erillään, yksinäisyyttä kumppanikseni.
Unohdin, en ole yksin, en ikinä yksin.
http://www.youtube.com/watch?v=tUu9b5EdLRE
Minä ja minun.. tuskani.
Sitä minä kai toivoinkin? Elämää yhdessä, erillään, yksinäisyyttä kumppanikseni.
Unohdin, en ole yksin, en ikinä yksin.
http://www.youtube.com/watch?v=tUu9b5EdLRE
Vastaukset 9
Vanhimmat
enemmän kuin hyvin!
Tuon viestin levittäminen :)
Levitä minullekin eikä vain "muille"?.....
yhdessä minä toivoin. Kaikki osaset olisi voinut yhdistää. Olisi etsitty sitä sävyisyyttä. Vieläkin odottelen että tulisit ja ottaisit mut.
Miks kaikki on niin vaikeeta? Lapsiani en voi enkä halua taikoa olemattomaksi, että joko koko paketti tai sitte ei mitään.
järjestämään niin että on kaikille hyvä, uskon siihen... Ehkä vaatii joustamista ja pitkää pinnaakin, mutta uskon silti, että asiat järjestyy.
Toivotan optimisteille onnea ja tästä linkistä hiukan "evästä".
http://www.suhdesoppa.fi/lapset-perhe/uusperheen-kehitysvaiheet/
.. en halua enempää sanoa.
Rakkaus kumppaniin on niin ainutlaatuista ja korvaamatonta kun sellaisen löytää. Sitä rakkautta ei voi verrata äidin/isän rakkautteen, joka taas on erilaista -korvaamatonta omalla tavallaan. Kumpikin rakkaus on tärkeää, mutta ehkä niitä sitten on vaikea sovittaa jonkun mielestä yhteen. Kumpikin rakkaus on suurta mutta toisistaan täysin erilaista, kumpikin yhtä tärkeää-eritavalla.. kuka sen voi ymmärtää, kuin hän, joka sen kokee,tai saa kokea.
Kumppania kohtaan tuntema rakkaus on syvimmillään sielunkaveruutta,Jumalan tuntemaa rakkautta ihmistä kohtaan on usein verrattu rakkautteen omia lapsia kohtaan; Sallivaa ja anteeksiantavaa. Sillä tavoin erilaista. Ehkä...
Monenlaista rakkautta pitäisi mahtua elämään/maailmaa. Jokaista ihmistä saa rakastaa, mutta rakkautta on niin monenlaista. Lapset ovat lainaa vanhemmille, ja jossain vaiheessa jatkavat omillaan, yhtä tärkeää on rakkaus kumppaniinkin. Kuka sen ymmärtää on kovin viisas, kuka sen kestää on laajasydäminen.
Ja joka kaiken keskellä osaa järkevästi elää, on ehkä täysin oppinut...
Mikä on ongelma? Ettekö siis voi elää yhdessä koska toisella on lapsia? Mikä sulle tuottaa tuskaa? Haluatko elämää yhdessä vai erillään vai haluatko olla yksin? Mistä kiikastaa? Ei kai lapset nyt este ole yhteiselolle, voisi yhteiselon myötä sun tuskakin haihtua.