Nyt lahjushässäkän aikoihin tuli mieleeni kysmys, miten moni palstalainen on ulkoistanut joulu- ym. lahjusten hankinnan vai oletteko onnistuneet hoitamaan sen inhimillisemmillä sisäisillä siirroilla?
Lahjontaan sekaantumattomat ovat tietenkin parhaassa tilanteessa!
Itse ratkaisin lahjonnan sisäisellä siirrolla runsas 40-vuotta sitten.
Sen jälkeen ei ole tarvinnut huolta kantaa eikä käydä perheen sisäisiä YT-neuvotteluja.
Lahjontaan sekaantumattomat ovat tietenkin parhaassa tilanteessa!
Itse ratkaisin lahjonnan sisäisellä siirrolla runsas 40-vuotta sitten.
Sen jälkeen ei ole tarvinnut huolta kantaa eikä käydä perheen sisäisiä YT-neuvotteluja.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Las Palmasiin. Sen jälkeen milloin missäkin. Ei lahjoja, eikä ruokaähkyä.
pankki semmoisilla, - ei enää hikoilua tungoksissa, eikä pähkäilyä mitähän mie osaisin sille ja hälle jne., jne..
Tosin voi olla että sitten kun olen vapaaherratar,, hankin lahjat ihan itse kaikille läheisilleni, nyt ei ole aikaa kierrellä tavarataloja..
P.s. en tiedä ymmärsinkö kyssärisi oikein, mutta utta vastasin nyt näin, - itse joulua ei ole ukoistettu, eikä ulkoisteta..vielä ainakaan..
Minulla yksinkertaisesta asiasta.
Kyllä tuo siirroilla ulkoistaminen on tosi kätevää!
Siistiä ja pelkistettyä.
Jos en olisi onnistunut alun perin delegoimaan kaikkea lahjushässäkkää vaimolleni niin olisi kai pitänyt keksiä tuo siirtovaihtoehto itse.
Vähissä tuo vaimonkin hässäköinti vieläkin on mutta olen kiitollinen ettei minun ole tarvinnut siihen sekaantua.
Alkuvuosina hän odotteli minulta joululahjusta mutta mukautui nopeasti pelkkiin ylläreihin.
En ole koskaan lahjonut ketään kalenterin peusteella.
Poikkeuksena synntyslaitoskeikat.
Jokaista penskan alkavaa 100-grammaa kohden yksi ruusu.
Harvoin saadessaan pieni ihminen melkein ahnehti.
Meillä on vanhanaikaiset meiningit. Hiukan supistetussa muodossa tosin. Tai nyt tulee uutta väriä vietnamilaisen vieraan muodossa. Salaatteja, simpukoita yms. lisää.
Lahjoja olen hissukseen hankkinut, ilman mitään paniikkia. Enkä odota vastalahjontaa. Niissäkin kohtuudella ja tarvetavaraa. En ole oppinut pröystäilemään. Kankeasti mieleni suhtautuu rahan antamiseen. Joillekin se varmaan sopii.
Lusikkaleipiä tein juuri. Täytän huomenna ja pakastan. Siivouksestakaan en aio paineita ottaa. Hiljaa hyvä tulee. Ja kohtuudella sitäkin lajia.
Tärkein asiahan on, kun muistaa, miksi joulua vietetään. Vapahtajan syntymäjuhlahan se. Ilon aihe, kuten pääsiäinenkin. Samalla voi lähimmäisiään rakastaa läheisyydellä. Sitä lajia koko vuoden, voimien mukaan. Joskus viitsimisenkin mukaan..
Levollista joulumieltä kaikile!
ulkoistamisen, ostan ja annan itse lahjat, en tarvi JOULUPUKKIA käyttää välittäjänä.