Omin Voimin. Se on luotettavin apumme.

Armeijan käytössä tulisi olla kaikki asevelvolliset sodanaikana, näin todellisuudessa onkin, mutta se pitäisi keskusteluissa tiedostaa paremmin.

Meidän on katsottava, että 750 000 miehelle ja naiselle on kunnossa henkilökohtainen varustus ja ase, sekä komppania ja pataljoonan tason tarvikkeet, aseet, lääkintä, viesti, huoltokalusto ja muut varusteet.

On tietysti hyvä jos näyttää siltä, että pärjäämme 200 000 – 350 000 miehellä, mutta varalla tulisi olla samanlainen määrä ikääntyneempiä ja muita reserviläisiä, jotka eivät kuulu tähän itse armeijan selkärankaan.

Sotilaan henkilökohtainen ase ja varustus ei ole kallis, se maksaa itsensä takaisin. Kaikilla tulisi olla rynnäkkökiväärit tai tarkka-ampujan huippu kivääri parhaalla mahdollisella lasertähtäimellä, jolloin ei edes tarvita kummoistakaan ampumataitoa, kun perusteet ovat selvät.

Erityisen tehokkaita ovat standardi kaliiperia suuremmat sarjatuliaseet esim. 20 mm tai sitä hieman vielä suurempaan, niin voidaan käyttää patruunavalikoimassa (- tai virallisesti ammusvalikoimassa) myös räjähtäviä. Koska kansainvälisenlain mukaan alle 20 mm. kivääreissä/konekivääreissä ei saa olla räjähtäviä. 20 mm ja siitä yli voidaan laskea jo tykiksi siis kevyt konetykki lasertähtäimellä. Aseissa tulee olla hyvät lasertähtäimet. Kunnollinen lasertähtäimen punainen piste ei näy, kuin ampujan linssissä. Voidaan käyttää sen lisäksi jo tunnettuja "kranaattikonekivääreitä".

Rynnäkkökiväärit ja lippaat ovat suhteellisesti paljon halvempia, kuin aikaisemmin joskus 1970-luvulla, jos osataan vaan ostaa oikeasta paikasta. EI niitä pois tule lahjoittaa.

Jäljelle jäänyt reservi mobilisoitaisiin tarpeen mukaan viimeistään silloin, kun 200 000-350 000 miestä olisi jo aseissa. Osa näistä tulisi linnoittautua ja pureutua tärkeimpiin kohteisiin, kuten kaupungit, muut asutuskeskukset, lentokentät, satamat, päämaja, sekä valvoa ja suojella osaa valtateitä mahdollisesti yhdessä ilmavoimien kanssa jne.

Varusmieskoulutuksessa tulisi olla huomattavasti enemmän asutuskeskustaisteluharjoituksia ja paremmat valmiudet käydä kaupunkisotaa, henkilökohtaisen aseen käytön lisäksi, harjoitella erilaisilla räjähteillä, kypärällä, veitsellä tai parunpätkää hyväksikäyttäen, sopivaa saumaa tai tarvittaessa sen luomista varten.

Tähän ei muutama viikko riitä.

Muutama kuukausi riittää. Ampumaharjoittelua kaupunki/asutuskeskus oloissa. On aivan erilainen ympäristö, kuin suomalainen metsä- tai 150m ampumaradasta puhumattakaan. Usein lyhyemmät etäisyydet taisteluissa, - jolloin nopeus on ratkaisevampi kuin tarkkuus. - jolloin voidaan iskeä kulman takaa vaikka veitsellä kurkkuun. Tarvitaan myös tavallista enemmän käsikranaatteja ja muita räjähteitä varsinkin edetessä talosta taloon, huoneesta huoneeseen, räjähteiden vaikutus suurempi, kuin metsässä.(Kovaa pintaa melkein kaikkialla)

Asemat kaivettuna rakennuksiin, myös tykistö sopivalla ampuma alla jota epäsuoratuli esim. Haupitsilla ei tarvitse kuin vain joitakin kymmeniä metrejä - riippuu tarvittavasta ampumakulmasta, mutta mitä laajempi se on sen paremmin voidaan ampua oikeaan paikkaan. Varmana 25-100 metrin ampuma-ala riittää kaikille epäsuoraa tulta ampuville tykeille. Asemat olisi ympäröiviltä alueelta suojatut erilaisilla miinoilla. Tykistölle tulisi olla asutuskeskuksessa valmiiksi määrätyt kohteet ja ammuttava rypäleitä tai tavallisia, kun vihollinen on ennalta määrätyssä kohteessa. Ihan normaalisti. Kaupunkiosastoilla voisi olla enemmän kevyitä sarjatuliaseita, PST , IT, KRH, raketinheitin ja kenttätykistön lisäksi.


Viholliset voidaan tuhota tai näännyttää myös osaksi itse kaupungeissa, jonne ne oletettavasti juuri itse nopeasti pyrkivät: maalta, mereltä (rannikolla) ja ilmasta. Meidän ei tule nääntyä itse, koettamalla torjua loppuun saakka vihollisen tavoitetta, vaan se voidaan päästää tavoitteeseensa ja vasta sitten tuhota se täydellisesti.

-masson

http://www.saulmasson.org