Mitä virolaiset ajattelevat suomalaisista? Itse suomalaisena pidän Viroa ikään kuin Suomen pikkuveljenä, jota pitää auttaa ja puolustaa. Tarkoituksena ei ole tietenkään väheksyä Viroa millään tavalla. Viro varmasti pärjää hyvin myös omillaan.
Itse toivon Virolle samanlaista nousua kuin Suomella oli aikoinaan, kehitysmaasta maailman johtavaksi teollisuusmaaksi.
Itse toivon Virolle samanlaista nousua kuin Suomella oli aikoinaan, kehitysmaasta maailman johtavaksi teollisuusmaaksi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mikä Viron taloudenhoidossa sitten mättää? Työttömyys on kohonnut 17 %:een ja maan talous kuralla. Sama juttu muissa Baltian maissa.
Viron kasvava työttömyys ajaa työnhakijoita Suomeen
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Viron+kasvava+ty%C3%B6tt%C3%B6myys+ajaa+ty%C3%B6nhakijoita+Suomeen/1135240188616
Virossa työttömyys nousi ennätyslukemiin
Virossa on nyt ennätysmäärä työttömiä – 14,6 prosenttia. Maan tilastokeskuksen mukaan työttömien määrä nousi kolmannen vuosineljänneksen aikana ensi kertaa yli 100 000 ihmisen. Virossa ei ole koskaan uudelleenitsenäistymisen eli vuoden 1991 jälkeen ollut näin paljon ihmisiä töitä vailla
http://www.keskipohjanmaa.fi/gen/596172.asp
Sosialismin raunioille syntyi monenlaisia tehtaita, jotka sttemmin ovat menettäneet kansainvälistä kilpailukykyään mm. palkkakustannusten nousun vuoksi.
Yksi esimerkki on Krenholmin tekstiilitehdas Narvassa, joka ruotsalaisten ohjauksessa toimi hyvin toistakymmentä vuotta, mutta on möhemmin kovasti supistanut kuten muutkin tekstiilitehtaat Euroopassa, syyt tiedetään.
Suomalaisella Elgotekillä oli aikansa satumainen maine työllistäjänä, mutta vähentyneet ovat työpaikat sielläkin.
Bisnesympäristö muuttuu koko ajan, kyse on miten virolainen talous ja tekniikka pystyy muutoksia seurailemaan.
Alkuperäiseen kysymykseen sanoisin, että kun Virossa aloimme käydä 20 vuotta sitten, tuntui aivan toivottomalta. Vanhat teollisuudet ajettu alas, Cumulus-hotellin kokoisia tehtaan konttoreita oli, virkamiehiä täynnä, mutta tuotannosta ei tietoakaan. Näillä mailla ei alkuun ollut edes pankkiyhteyksiä ulkomaailmaan, sellaisia kun aiemmin ei tarvittu. Rohkeat yksityiset liikemiehet keräilivät vouchereita ja ostelivat paloja entisistä työpaikoistaan, ulkomaiset sijoittajat arvuuttelivat mitä voisi tehdä. Hallintoa,lainsäädäntöä, poliittisia puolueita ym valmisteltiin ja käynnistettiin. Tietty ulkomainen poliittinen uhka oli päällä koko ajan. Paljon on saatu aikaan lähtötilanteeseen nähden. Mutta osa rakennelmista ei ollut kovin pitkäikäisiä, vaan perustuivat lyhytaikaiseen kotimaiseen tai ulkomaiseen kysyntään. Mutta tekemällä (virheitäkin) ovat oppineet ja edelleen oppivat koko ajan.
Suomalaisista oli monella tavalla apua, mutta ei niistä laajalti puhuta. Georg Otsilla alkoi kulkea niin monenlaista joukkoa keinottelijoista konsultteihin. Uskoisin että tämä apu vielä muistetaan, vaikka nuorempi polvi sortuukin tyylittömään suunpieksentään. Ilmeisesti puolin ja toisin.
Tasavero ei ole yleinen länsimaissa, lähinnä itäblokin maissa ja Islannissa. Talouskriisin myötä monet maat, missä on käytössä tasaveromalli, lähtivät laskuun. Nousukaudella näissä maissa meni lujaa, mutta kriisin tullessa ei ollutkaan vakaata alustaa. Verotus on titetenkin vain yksi alue.
Viron talouselämän neuvostoajalta periytyviä haasteita:
* yritysten matala tuottavuus ja työn huono organisointi
* strategisen suunnittelun puuttuminen
* ammattikoulutuksen jälkeenjääneisyys
* tieteen ja tutkimuksen väheksyminen ja liika teoreettisuus
* myynti- ja markkinointitaitojen puute
* epäluulo tehtaita ja suuria tuotantolaitoksia kohtaan
* epäluulo ulkomaalaisia, etenkin vierastyöläisiä kohtaan
* naisten ja heidän työpanoksensa väheksyminen
* korruption ja hyvä veli -verkostojen hyväksyminen
* suoranainen viha ay-liikettä kohtaan
http://www.talouselama.fi/uutiset/article162056.ece
yksi viron tunnetuimmista tehdasyrityksistä on kautta aikojen ollut ns. arvevabrik eli kuittitehdas.
talouden haarana kuittitehtailu tosin ei ole suomessakaan ihan tuntematon tuontannonala.
näitä tehtaita on viranomaistenkin puolelta tutkiskeltu huolellisesti ja laajamittaisesti virossa.
http://www.e24.ee/?id=162051
En kyllä suomalaisena koe virolaisia mitenkään pikkuveljinä, enkä usko että Suomella pitäisi olla mitään erityistä isoveliasennetta Viroon. Eesti on oma valtionsa. Siihen on suhtauduttu suht neutraalisti kuten Norjaankin, tosin Norjaan neutraalimmin johtuen ettei Norjasta valu tänne rikollisuutta ja prostituutiota. Kuitenkin verrattuna Venäjään ja Ruotsiin (yhteinen historia) asenteet ovat suopeammat.
Virolaiset ovat kovia tekemään töitä, Suomessa asuvista virolaisista reippaasti yli 60% on työllistetty. Edelle menevät hollantilaiset ja muutamat muut eurooppalaiset työllisyystilastoissa.
Aika posketonta kutsua entisaikojenkaan Suomea kehitysmaaksi. Suomi oli ennen 70-lukua köyhempi kuin Pohjois-Amerikka ja (maantieteellinen) Länsi-Eurooppa, mutta vauraus ei ole ainoa kehityksen kriteeri. Vai onko mielestäsi USA tänäkin päivänä paljon kehittyneempi kuin Länsi-Eurooppa/Suomi, kun sen bruttokansantuote henkeä kohden on edelleen reilusti isompi?
Esimerkiksi Suomen peruskoulutustaso on ollut jo noin sata vuotta suhteellisen korkea eurooppalaisittainkin - eikä suinkaan kaikkialla lukutaito ollut aiempinakaan vuosisatoina yhtä laajaa kuin luterilaisen opin Suomessa. Demokraattisissa instituutioissa Suomi on ollut kärkimaita Venäjän kauden pysähtyneisyyttä (1809-1917) lukuunottamatta: talonpojat olivat Ruotsin aikana vapaita ja edustettuina säätyvaltiopäivillä, 1906 eduskuntauudistus taas oli radikaali (naisille äänioikeus ja ensimmäisenä maailmassa oikeus olla itse ehdolla).
Teollistuminen Suomessa alkoi toki myöhemmin kuin lännen kärkimaissa Pohjois-Amerikassa ja läntisessä Euroopassa, mutta silti teknologisestikin Suomi on osittain ollut edelläkävijöitä jo vuosisadan - esimerkiksi laaja puhelinlinjaverkosto syntyi Suomeen aivan kärkijoukon tahdissa kanssa 1800-luvun lopulta alkaen, samoin jopa sähkö otettiin käyttöön ensimmäisten maiden joukossa 1880-luvulla. Infrastruktuuria (niin fyysistä kuin henkistäkin) oli siis olemassa, ja sillä selittyy nopea teollistuminen ja vauraustuminen toisen maailmansodan jälkeen. (Suomen teollistumisen voi katsoa alkaneen 1860-luvulla, mutta vauraustuminen vei 100 vuotta.)
Hidasteita teollistumiselle olivat ainakin raaka-aineiden puute (esim. Iso-Britannialla ja läntisellä mantereellakin oli suuret kivihiilivarat) sekä lainsäädännölliset/yhteiskunnalliset esteet (Venäjän vallasta johtuen) sekä ehkä ennen kaikkea sodat (1918, 1939-45). Samaan aikaan kun Ruotsissa pystyttiin rakentamaan teollisuutta, Suomen resurssit menivät sotiin ja tuotanto keskeytyi. Sotien vuoksi Suomesta tuli teollisuusmaa vasta toisen maailmansodan jälkeen, kun Ruotsi ylsi sellaiseksi ehkä . Ruotsilla oli myös rautamalmia suuret varat.
Jos luokittelee maan kehitysmaaksi yksinkertaisesti teollistumisen ollessa kesken, niin kehittyneitä maita oli vain muutamia vuonna 1860 (esim. ei Saksa tai Ruotsi), kourallinen vuonna 1918. Mielestäni termi ei sovellu Suomeen - kehitysmaahan ei vedellä sähköpiuhoja ensimmäisten joukossa.
Mitä tulee varhaisempaan historiaan (ennen teollista aikakautta), silloin yleensä verrataan eliittiä katsoessa maiden edistyneisyyttä (talonpoikamme olivat harvinaisen hyvässä asemasa ilman maaorjuutta). Meidän eliittimme oli suhteellisen pieni, köyhä ja heikko, ja vaikutteet/suureet aatteet saapuivat usein myöhässä. Siinä mielessä Suomea voi toki kutsua takapajulaksi tuona aikana (keskiajalta 1800-luvulle) - kuten tosin koko Pohjolaa. Mutta miten "takapajuinen" (köyhä, usein uusimmista aatteellisista tuulista perässä oleva) Ruotsi-Suomi onnistui nousemaan suurvallaksi 1600-1700-luvuilla? Minusta pitäisi olla muitakin kriteerejä edistykselle kuin taloudellinen kehitys - köyhällä Ruotsin kuninkaalla oli tehokas armeija edistyksellisten strategioiden avulla.
Itse asiassa monella tapaa pohjoismainen yhteiskunta vaikuttaa historiallisella ajalla edistyneemmältä kuin mannermaiset mahdit - meillä ei ollut rikasta aateliskulttuuria (huom. sen nykyäänkin ihaillun aateliskulttuurin kylkiäisenä suurin osa kansasta eli maaorjuudessa etelässä, sivistyksen ulkopuolella), mutta demokraattiset insitituuttimme (säätyvaltiopäivät) ja kansalaisoikeutemme (ei maaorjuutta) olivat vahvempia. Ranskassa tarvittiin vallankumous sellaisten saavuttamiseen sillä kuninkaalla oli absoluuttinen valta, kun taas Ruotsin kuningas ei koskaan saavuttanut täyttä absolutismia, vaan demokraattiset elimet elivät mukana. Ruotsi-Suomen edistys ei tosin johtunut niinkään kuninkaidemme valistuneisuudesta kuin siitä, että heillä ja pienellä aatelistolla ei ollut tarpeeksi valtaa/keinoja alistaa harvaanasuttua väestöä maaorjiksi.
Virossa historian kulku oli kovin erilainen, sillä siellä kansa alistettiin saksalaisen aatelin maaorjiksi. Hovikulttuuri oli varmasti hienompaa kuin Suomessa, mutta talonpojat saivat tuntea sen selkänahassaan. Maidemme tiet ovat olleet kovin erilaiset sitten keskiajan - nyt on tosiaan mahdollisuus taas konvergoitua samankaltaisemmiksi. Mutta Viro ei ole traditioltaan Pohjoismaa - vastaava tasa-arvon ja demokratian pitkä historia puuttuu.