Hei!
Olen 22-vuotias tyttö, kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 2007. Välivuosi menossa taas, sillä keskeytin vuoden jälkeen opinnot yliopiston taidepuolella. Ei ollut minun juttuni, ja itse asiassa tiesin sen jo sisään päästessäni, mutta ei ollut muutakaan... Nyt tässä pohdin, että mitä helkkaria alan tekemään. Viimeisen vuoden aikana lääkärin ammatti on kiteytynyt unelma-ammatikseni, optimaaliseksi elämän hommaksi... Mutta, en ole lukenut lukiossa kuin parit peruskurssit fysiikasta ja kemiasta (!!), ja kirjoittamani lyhyt (!) matikka ja biologiakin ovat totaalisen unohtuneet. Tosin sain pätkämatikasta ällän ja biologiasta eximian. Kevään haut ovat oven takana, mutta ei hyvältä näytä. Ensinnäkin minun pitäisi varmaan käydä joku lukio uudestaan em. aineet ainakin, ja sitten vielä Galenos, jotta olisi se pikku mahis päästä joku vuosi sisälle. Eli päästessäni sisään/luovuttaessani yritysten jälkeen ja ensin tietysti "lukion" käytyäni olisin joku 30-vuotias!
Kylmää mieltä, kun niin horisontissa purjehtii tämä unelmani laiva, tosin vain sivuuttaen minua lännestä itään ja lopulta kadoten taivaanrannan taa... Mitä viisainta tehdä?? Kertokaa te viisaammat ja tietävämmät ihmiset.
Ja sitä mietin vielä, että kuinka suuri pääsyprosentti on keskimäärin? Ja että kuinka suuren osan Galenoksen osaaminen muodostaa pääsykokeesta? Että pitääkö tuon lukion pitkät oppimäärät em. aineiden suhteen sitä valtaa pääsykokeessa? (tietysi kannaltani turhia kysymyksiä, mutta tahtoisin tietää)
Terv. tuleva perushoitaja tai kokki. Tod näk. (P*rkeleen p*rkele.)
Olen 22-vuotias tyttö, kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 2007. Välivuosi menossa taas, sillä keskeytin vuoden jälkeen opinnot yliopiston taidepuolella. Ei ollut minun juttuni, ja itse asiassa tiesin sen jo sisään päästessäni, mutta ei ollut muutakaan... Nyt tässä pohdin, että mitä helkkaria alan tekemään. Viimeisen vuoden aikana lääkärin ammatti on kiteytynyt unelma-ammatikseni, optimaaliseksi elämän hommaksi... Mutta, en ole lukenut lukiossa kuin parit peruskurssit fysiikasta ja kemiasta (!!), ja kirjoittamani lyhyt (!) matikka ja biologiakin ovat totaalisen unohtuneet. Tosin sain pätkämatikasta ällän ja biologiasta eximian. Kevään haut ovat oven takana, mutta ei hyvältä näytä. Ensinnäkin minun pitäisi varmaan käydä joku lukio uudestaan em. aineet ainakin, ja sitten vielä Galenos, jotta olisi se pikku mahis päästä joku vuosi sisälle. Eli päästessäni sisään/luovuttaessani yritysten jälkeen ja ensin tietysti "lukion" käytyäni olisin joku 30-vuotias!
Kylmää mieltä, kun niin horisontissa purjehtii tämä unelmani laiva, tosin vain sivuuttaen minua lännestä itään ja lopulta kadoten taivaanrannan taa... Mitä viisainta tehdä?? Kertokaa te viisaammat ja tietävämmät ihmiset.
Ja sitä mietin vielä, että kuinka suuri pääsyprosentti on keskimäärin? Ja että kuinka suuren osan Galenoksen osaaminen muodostaa pääsykokeesta? Että pitääkö tuon lukion pitkät oppimäärät em. aineiden suhteen sitä valtaa pääsykokeessa? (tietysi kannaltani turhia kysymyksiä, mutta tahtoisin tietää)
Terv. tuleva perushoitaja tai kokki. Tod näk. (P*rkeleen p*rkele.)
Vastaukset 12
Vanhimmat
kerro vielä, miksi lääkärin ammatti on kiteytynyt unelmiesi ammatiksi? Mitkä ne ovat ne piirteet, joita pidät ammatin parhaina puolina? Nyt kuitekin, eikö niin, olet muodostanut kuvan ammatista muiden puheiden, mielikuvien yms. perusteella. Eli mieti, voisiko samoja hyviä piirteitä löytyä myös muista duuneista.
Tämä ainoastaan siksi, että Lääkis kertomiesi kurssien perusteella ei ole mahdoton, mutta töitä se vaatii tässä vaiheessa sen verran, että motivaation perusteet on hyvä tehdä itselleen selviksi.
Työ itsessään on allekirjoittaneesta palkitsevaa monellakin tavalla, mutta tie monenmoisine valintoineen ja erikoiskoulutuksineen on ollut hyvin pitkä - joskaan ei kivinen :)
Tsemppiä päätöksellesi, oli se mikä tahansa!
Noh, jos se nyt on varmasti noin tärkeä asia sinulle niin kyllä itsenäisesti opiskelullakin voi päästä lääkikseen jos tarpeeksi töitä tekee. Ja eihän sillä ole väliä kuinka vanhana sinne pääset, kyseessähän on loppuelämäsi työ.
Tuskin koko lukiota käydä tarvitsee, ja jos motivaatio on paikallaan, preppausurakka ei liene kohtuuton tai epämiellyttäväkään. Kiinnittäisin huomiosi siihen, että olet vielä erittäin nuori ja elämäsi on vasta alkanut, eli ei ole mihinkään tulipalokiire -- elämä(si) ei ole parista kolmesta vuodesta kiinni. Totta kai välivuodet voivat tuntua pahalta jos tietää jo mitä haluaa, mutta toisaalta elämä menee eteenpäin myös välivuosien aikana, vaikka omat ajatukset olisivatkin kokonaan kiinni siinä yhdessä itselle tärkeässä tavoitteessa. Jokainen muuhun käyttämäsi vuosi on vienyt sinua eri asioissa eteenpäin, vaikka se ei olisikaan itsellesi aivan päivänselvää. Ei kukaan hyppää päätöksestä A päätökseen B, vaan suunnanmuutoksiin tarvitaan yleensä hiljakseen tapahtuvaa kiteytymistä, joka puolestaan vaatii sitä paljon parjattua aikaa.
Sinuna miettisin ehkä enemmän syytä miksi olet valinnut juuri lääkiksen.
En tiedä oliko se tarkoitukseksi ja kuvittelenko vain, mutta minulle tekstisi henkii jonkinlaista "taide oli vikatikki, haluan arvostetumpaan työhön" -mentaliteettia, josta puuttuu kokonaan se palava into päästä opiskelemaan juuri lääkiksessä opetettavia asioita. En havainnut kirjoituksessasi oikeastaan mitään muuta syytä haluta lääkäriksi kuin sen, että taiteellinen ala ei sovi sinulle, ja haluat tehdä jotain täysin muuta. Kun siihen lisää aivan viimeiset sanasi, jotka viittaavat ammattien asettamisesta arvojärjestykseen (en aivan ymmärrä mitä vikaa on kokin tai perushoitajan ammatissa), ihmettelen täällä kieltämättä hiukan motiivejasi.
Varmasti lääkikseen hakee ja pääsee ihmisiä, joille ammatin yhteiskunnallinen arvo on se tärkein kriteeri. Eihän siinä mitään pahaa ole. Jos se on kuitenkin homman ainoa draivi ja pääsykokeessa tarvittavat asiat ovat jo järjestään vähän ikäviä, se pistää allekirjoittaneen hiukkasen miettimään, että mitenkäs sitten kun ihan varsinainen Teh Asia alkaa sisäänpääsyn jälkeen, ja aikaa asioiden sisäistämisen ja soveltamisen opettelu tiukalla aikataululla. Jee, musta tulee lääkäri -fiilis sisäänpääsyn jälkeen kantaa kyllä pitkään, mutta tuskin ihan loppuun asti kaikkien niiden kirjapinojen ja vuosien läpi siinä määrin kuin alussa. Asioilla on tapana arkistua, olivat ne alkuun kuinka mielettömän isoja juttuja tahansa.
Kannattaa siis olla loikkimatta suoraan siihen mielikuvaan itsestään valkeassa takissa, vaan miettiä tarkoin mitä osa-alueita opiskelu pitää sisällään, onko siihen vaadittavat (esi)taidot hanskassa ja jos eivät ole, tuntuuko niiden opettelu lähtökohdiltaan mahtavalta vai tervanmakuiselta välivaiheelta, jne. Tämä kärjistäen -- eihän mielekäskään aine tai ala ole koko ajan ja jatkuvasti jeejeemahtavaa -meininkiä -- mutta kuitenkin. Lääkärin työn lisäksi on huima määrä muitakin ammatteja, joissa pääsee tekemään hyvin mielekästä työtä ihmisten kanssa. Ihmisten eteen ja puolesta tehty työ on aina arvokasta, oli titteli tai palkkanauhan summa mikä tahansa, eikä toimivan Plan B:n suunnittelu ole koskaan huono ajatus, vaikka omiin taitoihin uskookin.
Viestisi sinulle on siis: ota rauhallisesti, hengitä, mieti mitä tahdot, arvioi sen realistisuus järkevästi ja rauhallisesti ilman panikointia, ja jos se tuntuu tavoittelun arvoiselta, fokusoi voimasi sen saavuttamiseen. Lääkiksen pääsykokeesta on ihan hullut määrät tekstiä niin täällä, Abitreeneillä kuin Älyvuodossakin, löydät kyllä vastaukset kysymyksiisi jos etsit.
Tsemppiä päätöksentekoon ja pääsykokeisiin!
Mikäs ihmeen asenne täällä aloittajan motiiveja kohtaan on? Itselleni teoreettisempaa alaa aiemmin opiskelleena lääkärin työssä miellytti nimenomaan (myös) se puoli, että koulutus valmistaa oikeaan ammattiin, jossa on kelpo toimeentulo. Perushoitajan tai esim. taidehistorian tutkijoiden ammatissa kun on se perusvika, että jos sitä ihanaa "draivia" joinain päivinä tai vuosina ei siihen hommaan olekaan, niin ei siinä mikään muukaan porkkana (kuten esim. palkka) hirveästi paina. Lääkiksen opiskelussa kuitenkin ne piinaavat mikroskopointiharkat jaksaa painaa ihan jo siitä syystä, että koulutuspolku on viemässä johonkin.
Ja siis vitustako kukaan tietää millaista lääkärin työ on tai mitä siihen liittyy ennen kuin lääkikseen on päässyt sisään. Tietenkin lääkärien lapsilla voi olla jotain käsitystä, mutta eivät nuo ole ihan realistisimmiksi tapauksiksi vuosikurssilla osoittautuneet. Kaikkien meidän käsitykset ammatista on enemmän tai vähemmän olleet "toisten puheiden" tai "mielikuvien" siivittämiä. Usein se, että on ehtinyt pettyä jo johonkin toiseen alaan antaa perspektiiviä opiskeluihin myös niinä tylsinä aikoina - joka kurssi kun ei nyt vaan ole äärimmäisen mielenkiintoinen.
Mutta varsinaiseen asiaan: Itselläni lukion kemian ja fysiikan omaksuminen vei vuoden. Ei tuntunut miltään ylitsepääsemättömältä työltä, ja koen osaavani asiat nyt paremmin kuin monet "jo lukiossa aihealueista kiinnostuneet".
Lisäksi yliopiston taidealoille on järjestään vaikeampi päästä kuin lääkikseen - ainakin prosenttien perusteella. Riippuen opiskelukaupungista sisäänpääsyprosentti on 10-20 %.
jos haluaa lääkikseen ni kannattaa ottaa se galenos käteen ja alkaa lukee ja opetella asioita eikä miettiä, että onko musta tähän. Pääsykokeissa sitten viimeistään parin kolmen kerran jälkeen huomaat kyllä että onko susta siihen.
Ei kannata elämässä miettiä muutenkaan että onko musta siihen ja siihen. Yrittää vaan ja katsoo mihin yrittäminen riittää. Sit suunnitelmat b ja c kehiin jos ei rahkeet johonkin riitä. Sillä siitä pääsee.
Turhaa miettimistä tämmönen mun mielestä.
Ja väännetään nyt vielä ratakiskosta. Jos sun pitää kaivaa oja, niin ei siinä auta kauaa miettiä lapio kädessä että onko musta tähän. Siinä vaan aletaan kaivaa tai sit heitetään lapio mäkeen ja palkataan joku muu tekemään se duuni ja tehdään ite jotain muuta. Näin. Olen puhunut.
koska maailmasta ei löydy, vaikka etsisit, ketään joka pystyy sulle sanoon sen, että onko susta siihen vai ei - sun pitää ottaa siitä ite selvää yrittämällä ja kokeilemalla. Jokainen on täällä ite oman laivansa kapteeni ja tekee ite päätökset ja suunnitelmat omasta reitistään mitä lähtee kokeilemaan.
"En tiedä oliko se tarkoitukseksi ja kuvittelenko vain, mutta minulle tekstisi henkii jonkinlaista "taide oli vikatikki, haluan arvostetumpaan työhön" -mentaliteettia, josta puuttuu kokonaan se palava into päästä opiskelemaan juuri lääkiksessä opetettavia asioita. En havainnut kirjoituksessasi oikeastaan mitään muuta syytä haluta lääkäriksi kuin sen, että taiteellinen ala ei sovi sinulle, ja haluat tehdä jotain täysin muuta."
Johan sanoin, että viime aikoina, kolmen vuoden sisällä, eritysesti nyt viime vuoden sisällä, on tämä kiteytynyt optimaaliseksi ammatiksi. Jos alkaisin tähän kirjoittamaan syitä tarkemmin haluta lääkäriksi, tulisi siitä muutaman sivun mittainen. Tuo sana "kiteytynyt" sisältää tarinan, jota ei ole olennaista alkaa hyväksyttämään kellään saadakseni kysyä neuvoja täällä. Mutta tässä parilla sanalla sinulle sitten. Ihmisläheinen työ, auttaminen, tutkiminen ja tiede (!) , matematiikka ja biologia ovat tärkeitä minulle ja olen hyvä em aineissa. Ja taide on nykyään hyvinkin arvostettu kulttuuripuoli, minusta olisi siis tullut kuvataidekasvatuksen maisteri tuolta linjalta. Mutta 1.koin taiteen opiskelun turhaksi, eli sen harjoittamisen ammattina turhaksi, jotain merkitystä haluan saada työstäni. Huom, itselleni. Ihan sama pitävätkö muut sitä järkevänä. 2.taiteen harrastus jäi linjan vuoksi, ja taiteesta tuli pakkopullaa. Se ei ollut enää voimavarani. 3.opinnoissa on paljon "lapsiasiaa", varsinkin alussa, ja en halua olla lasten kanssa tekemisissä, puhumattakaan työn tekemisestä heidän parissaan. Iso osa valmistuneista työskentelee lasten parissa.
Fysiikan ja kemian saat käytyä iltalukiossa n. puolessa vuodessa. Tein näin itse ja hienosti oppi asiat, kun jaksoi itsekseen laskeskella myös paljon. Lukiobilsalla ettee mitään, galenos kertoo niistä tarpeeksi.
Opettele laskemaan ja hallitsemaan kokonaisuuksia. Niillä pärjää kokeessa - kun tiedät, mistä tehtävässä puhutaan ja mitä sillä haetaan, ei tehtävät yleensä kovin ihmeellisiä ole. Eli ei mitään hauki-on-kala opettelua, vaan ihan niinkun lääkiksessäkin myöhemmin, asiat ja niiden yhteydet tulee ymmärtää (vaikka pääsykokeessa voi vastailla jotakin ilman tätäkin taitoa, ainakin vahingossa).
Eli nyt
a) Ilmottaudu iltalukioon tm. Sieltä kaikki fysiikat ja kemiat (voi jättää mm. sähkömagnetismin pois ja kemiasta sen jonkun metallit jne. kurssin)
b) Ala laskea alusta asti; kaiva vaikka lyhyen matikan kirjat ja laske sieltä ensin perus matikkaa jos on unohtunut. Älä panikoi, josset heti osaa kaikkea, tässä on kyllä paaaaljon aikaa vielä kokeeseen.
c) Laske kurssien aikana paljon. Aloita galenosta biologian osuudella ensin, ei ehkä heti kannata pelästyttää itseensä fy/ke jutuilla.
Tein itse nuo kaikki; syksyllä taso oli nolla, keväällä ennen koetta kaikki oli ihan selkeetä. Ekalla yrittämäll' panikoin tosin kokeessa ja 2 raakapistettä jäi, mutta nyt ole kyllä jo onnellisesti sisällä. Toinen hakukerta olikin helppo, kun pohjat oli jo kunnossa ja sisällekkin mentiin tosi reilusti. Eli tosiaan se ei vaadi vuosia tuo hakuprosessi, ihan helposti syksy-kevät aikana kerkee kaikki oppimaan, lukiojutuista lähtien (toki vaatii sen, että ei sitten tee kokoajan täysipäiväisesti jotain muuta, eli aikaa pitää olla useampi tutni päivässä laskea/lukea!).
Ei fyssan ja kemman omaksumiseen edes iltalukiota tarvita. Kirjakauppaan ja kirjat kouraan, niin tein itse. Kova työ mutta parempaa jälkeä kun ihan itse piti istua, ajatella, tajuta ja laskea. No kukin taaplaa tyylillään mutta ei mikään ole mahdotonta.
.. mutta kyllä se on kivempi niitä hommia tehdä, kun on edes yksi "tukihenkilö", jolta voi tarvittaessa pyytää apua. Säästää hermojakin, kun ei tiukalla aikataululla oikeen ehtisi alkaa ns. rämpimään suossa (eli jos sattuu takertumaan yhteen asiaan; itse kun ainakin olen sellainen, että jos joku jää epäselväksi, niin siinä meni yöunet ja seuraavaa asiaa on turha alkaa miettiä,...)
Niin! tuo oli ensimmäinen selkeä vaihtoehtoja oheistava viesti, kiitos siitä. Tietysti tuo harjoittelu pitääkin ottaa sitten päivätyöksi. Tänä vuonna ei kyllä ehdi mitään enää, juuri käyn ammatinvalintapsykologilla, joka kattelee minulle ihan ihme linjojakin... taustoja jaksa tähän alkaa selvittämään..
Mutta joo, jos en hylkää koko lääkis-ajatusta tässä, niin otan mahdollisesti tämän ensi kesän prosessiksi. En kuitenkaan selviäisi 6kk:ssa tuosta mistä sinä. Olisipa kokeet myös syksyllä niin nyt voisi aloittaa. Turhauttavaa kun kerran vuodessa ja pitäisi jotain se välissä oleva vuosikin tehdä. (??) Nyt pakko hakea jollekkin linjalle, mikä nyt tuleekaan tulokseksi tässä kuussa. En taas voi olla tekemättä mitään kevääseen 2011 asti!!.... Kun töitä ei täältä ole saanut monien vuosienkaan hakemisella. Pakko lähteä johonkin linjalle, tai yrittää siis, ja katsoa tuota ideaa. Mutta tosin miten sitä sitten kävisi jotain koulua ja täysillä lukisi lääkikseen yhtä aikaa?... Ei helkkari. Mutta en voi painostajienkaan takia pitää kolmatta välivuotta, sillä pääseminen sisään ei silti tietty olisi varmaa. Jos olisi, niin sitten pitäisin kyllä painostavista tahoista huolimatta. Ähhhh, itkettämään alkaa....
Mutta, toivottavasti nyt pääsen jollekkin linjalle. Ei muu auta.
Surullista mutta totta:
- kaikki eivät pääse monellakaan yrittämällä lääkikseen
- kaikkein ei ole tarkoituskaan päästä lääkikseen
- lääkikseen pääsy on helppoa tai helpohkoa niille, jotka ovat hyvin valmistautuneita ja hallitsevat luonnontieteellisen ajattelun
- isolla osalla pyrkijöistä on joko taivaanrannanmaalarimotiivit tai ei minkäänlaista tajua siitä, millaista osaamista sisäänpääsy vaatii
- jotenkin sitä karsintaa on pakko tehdä, kaikkia sisään haluavia ei (onneksi) voida lääkikseen ottaa
Jotta joku pääsisi sisään, on aina monen jäätävä rannalle.
En tässä ota kantaa aloittajan tilanteeseen, muistutanpahan vain että vaikka sisäänpääsemättömyys voikin olla henkilökohtainen tragedia, on siihen syynä yksinkertaisesti se, että oli niin kovin monta niin paljon kovatasoisempaa ja paremmin valmistautunutta hakijaa.