sosiaalisten tilanteiden pelko.

Kyllähän täältä muitakin sos. tilanteiden pelosta kärsiviä löytyy, valitettavasti :/ Itse olen kärsinyt siitä useampia vuosia, joten tiedän kyllä miltä susta tuntuu. Muakin pelottaa mennä uusiin paikkoihin, yritänkin aina vältellä moisia viimeiseen saakka. Myös soittaminen virallisempiin tai muuten outoihin paikkoihin on jotain aivan kamalaa. Puolitoista vuotta sitten aloitin koulun, josta en ennestään tuntenut ketään, murehdin sitä aivan hirveästi etukäteen. Olin varma, että jään luokallani yksin, koska en ole koskaan osannut olla luontevasti oudompien ihmisten seurassa, enkä koe osaavani ystävystyä ihmisten kanssa. Ei varmaan ole kamalan lohduttavaa kuulla, että yksin jäinkin :( Kaikista pahinta siinä oli se tosiseikka, että olin tosissani yrittänyt olla sosiaalinen, mutta muut silti muodostivat omat ryhmänsä keskenään, ja minä jäin kokonaan kaiken ulkopuolelle. En tiedä jos viestitän ihmisille, että haluan muka olla yksin? :(
Kaikesta huolimatta olen kuitenkin pärjännyt, sen verran hyvä luokka kuitenkin on, ettei mitään syrjntää harrasteta. Välillä minullekin luokkatoverit juttelevat, mutta olen itse niin huono sosiaalisissa tilanteissa etten ikinä keksi mitään sanottavaa, saan ehkä hymyiltyä takaisin kun en osaa mitään sanoa :( Toisinaan tuntuu, että tulee sanottua liikaakin, kun alkaa yrittää liian paljon. Joillekin se vaan on niin tavattoman hankalaa!
Vaikka se ei ehkä ole helppoa, niin ei kannata liikaa murehtia koulun alkua etukäteen. Kun sinne menemisen aika koittaa, täytyy vain mennä asia kerrallaan eteenpäin, kyllä se siitä! Itseäni auttoi kamalasti kouluun mennessä se ajatus, että kukaan uudessa koulussa ei tunne minua, he eivät tiedä että olen yksinäinen ja muuta, eivätkä siksi ehkä karta minua. Kun uuteen kouluun menee, luultavasti jokainen siellä on ihan yksinään, kaikki ovat samalla viivalla. Ehkä siellä on jopa joku muukin, joka jännittää aivan samalla tavalla? Ei voi tietää :)
Jos haluat jutella asiasta, voit kirjoittaa minulle, se saattaa olla terapeuttista: [email protected]

Tsemppiä sulle tosi paljon!

En tiedä, helpottaako paljon oloanne, mutta yleensä on niin että ei pitäisi vältellä liikaa, vaan laittaa itsensä alttiiksi. Jos aina vetäytyy ja menee syrjempään, niin ei ole oikein hyvä vaihtoehto. Jossain määrin kannattaa olla rohkea:-)
Itse kärsin nuorempana esiintymispeloista, mutta huomasin tuon että saattaa itse kuvitella ja luulla, että ne tilanteet on ylitsepääsemättömiä, mutta ei se niin ole. Voitte ehkä luulla, että kaikki huomaa teidän pelot ja ujoudet yms., mutta sekään ei ole välttämättä niin. Ja sitten kun "se kamala tilanne" on ohitse, niin huomaakin usein, että eihän se niin kamala ollutkaan! Sitä vain suurentelee ja kuvittelee, että se on kamala ja ylitsepääsemätön tilanne. Niistä tilanteista pääsee ylitse, jos vain ottaa sellaisen asenteen, että "nyt menen, miksen menisi..."
En tiedä, helpottaako paljoa, mutta hyvä alku voi olla ymmärtää tuokin asia. Ei maailma kaadu yhteen tai kahteenkaan tilanteeseen:-)