Nyt masentaa rajusti. Vähän aikaa lääkkeiden vaihdon jälkeen oli hyvä olo, mutta nyt tuntuu, että tekisi mieli vain itkeä, shoppailla ja nukkua. Shoppaan, koska siitä tulee parempi olo. Nytkin haluaisin vaan kauppaan eikä yhtään tee mieli mennä huomenna terapiaan. Itkettää, koska olen niin ruma ja lihava enkä edes laihdu, vaikka yritän koko ajan katsoa syömisiäni. Tänäänkin olen syönyt vain jugurttia, kaksi palaa leipää, tomaattikeittoa ja pari pähkinää. Mitenköhän tästä taas pääsee yli? Tekisi mieli kuolla. Olen sairauslomalla ja päivissäni ei ole mitään sisältöä. Pitäisi kai keksiä jotain tekemistä. Masentaa vaan niin perkuleesti, etten edes halua tehdä mitään. Ostelisin kyllä vaikka mitä, jos rahaa olisi. Olisiko jollain jotain ideoita, miten täyttää päivät, kun ei jaksa esim. edes siivota? Täytyy kai kuitenkin mennä sinne terapiaan ja yrittää siellä puhua tästä olosta. Tiedän, että terapeutti kieltää minulta shoppailun ja milläs sitten saan edes vähän paremman olon?
Nyt masentaa
Iinu -86
6281
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kyllä se olo lääkkeillä ja keskustelemalla paranee... mä en koskaan ole masennuksessa ollut ostovimmassa mutta muuten tunne on kyllä liiankin tuttua, samaan aikaan ei jaksaisi mitään mutta haluaisi tehdä kaikkea - aivan Vmäinen tunne. Ei siihen oikeen muu auta kuin aika, suoraa keskustelua tässä ei oikeen pääse harrastamaan - kai sulla joku on joka jaksaa kuunnella - vaikka äiti?
Ei ole ainakaan vielä olo parantunut, vaikka olen terapiassa pahasta olosta puhunut. Nyt sitten vielä hyvää oloa hakiessani menin bilettämään ja hävitin kännykkäni :( Harmittaa kyllä ihan sikana. Onneksi kukaan ei ollut sillä soitellut, niin ei tullut laskua, mutta olin kyllä todella kännissä ja ihan mitä vain olisi voinut sattua. Miten voinkaan olla niin tyhmä, että juon itseni sellaiseen kuntoon lääkkeiden kanssa? Muisti meni ihan totaalisesti ja sekoilin ihan pipona. Äitin piti tulla hakemaan kaupungilta keskellä yötä, kun en itse olisi päässyt kotiin. Onneksi on sentään äiti, jolle voin kaiken kertoa, mutta ei sekään näytä auttavan.
On niin tyhjä olo. Tekisi mieli kuolla. Mikään ns. kiva ei auta ja mikään ei tunnu miltään. Mitähän tässä pitäisi tehdä? Poikaystävää ei enää kiinnosta, on joutunut niin monta kertaa näkemään tämän saman. Ei se voi ymmärtää, miltä tuntuu, kun mikään ei tunnu miltään tai vain todella pahalta. Taidan lopettaa lääkkeet, niin saan taas hypomanian päälle. Se auttaisi ainakin tähän masikseen. Vaikka ei kai sekään järkevää olisi. Tuntuu vain, että ei ne lääkkeetkään auta, turruttaa vaan.
Mä tiedän ton tunteen niin tarkalleen! Sitä se just on koko bipo. Aina se masis vaan jostain tulee. Mulla on tällä hetkellä jotain hypon ja manian väliltä, lääkkeet vie ihan pahimman piikin pois. Jos ja kun ne otan. Mä en tiedä millainen sun taudinkuva varsinaisesti on, mun on päällä jompi kumpi puoli oikeastaan koko ajan. Tervettä aikaa ei juurikaan ole. Olen 26 vee ja nyt jo työkyvyttömyyseläkkeellä. Sitä tää sairaus teettää. Mulla lääkkeet ei tahdo auttaa, mutta otan ne silti. Ne vie pahimmat huiput pois. Joten älä jätä lääkkeitä pois. Jos on tuju lääkitys niin voi tulla äkillisestä lopettamisesta ikäviä sivuvaikutuksia. nimim. kokemusta on! Toivon sulle paljon voimia sillä en kiellä sitä etteikö niitä tarvittaisi!
Enpä oo mikää psykiatri, mut osin noi oireet viittaa kaksisuuntaisen sekalaiseen jaksoon. Masennusta ja levottomuutta varsinkin tonne shoppailun suuntaan. Omasta kokemuksesta vaan puhun, varsinkin rauhattomuus ja mitään ei oikeesti saa tehtyä, tekis vaan mieli hyppiä seinille. Voimia sulle. Toivottavasti olo helpottaa.
2000v sitten kuoleeksi hihhuliksi Jeesus on aika pätevä auttaja.