Tänään on ollut päivä jolloin koin, että menetin tyttäreni - en jaksa enää.
Tytär asuu ulkomailla ja nyt lähes kahden vuoden jälkeen hän tuli käymään ja ääni kellossa (puhelimessa) oli jo kylmä ja kova. Kauhuissani odotin mitä tuleman pitää.
Pari yötä hän oli kotona, mutta mitään normaalia kuulumisten kertomista tai keskustelua ei voinut syntyä. Hän puhuu kuin puoliksi huutamalla ja ääni on muutoinkin kuuluva. Ikää tällä lapsettomalla naisella on 42 vuotta. Naimisissa toista kertaa.
Sanoin viimein tyttärelleni suoraan, että hän on persoonallisuushäiriöinen ja näytin kirjasta jossa selvitettiin mitä persoonallisuushäiriö tai rajatilahäiriö tarkoittaa. -Hän sätti minua 23 vuoden takaisista asioista kuinka minä olen hiostanut häntä lukioaikana vieläkin parempaan suoritukseen ja tätä en ole koskaan tehnyt. Tyttäreni oli hyvä koulussa ja hoiti tehtävänsä. Häneltä ei voinut edes kysy onko läksyt luettu.
Tyttäreni on tavattoman aktiivinen, tuttavallinen, osaava ja sanova. Hänellä on akateeminen loppututkinto ja hän omien sanojensa mukaan on hyvä työntekijä. Myös pidetty työkavereiden joukossa.
Minussa äitinä hän näkee vain arvostelijan ja että en ole antanut hänelle kehuja, enkä kiitosta. Tämä sama syytös on jatkunut ainakin 10 vuotta ja loppua ei näy. Ellei tapamisemme ollut sitten tänään viimeinen.
Minusta äitinä hän kertoo serkuilleen ja kavereilleen mitä ihmeellisempiä mielestäni perättömiä juttuja, lähinnä millainen kauhu olen.
Äitinä olen yrittänyt huomioida kaikella tavalla hänet. Lahjat merkkipäivinä ja jouluna. Olen antanut asunnon ostoon rahaa ja aina silloin, jos hänellä on ollut jokin odottamaton menoerä.
Isänsä kanssa tytär tulee toimeen, mutta isä myöntelee ja antaa kaiken periksi ettei tulisi riitaa. Tuntuu että isä pelkää tyttärensä suuttumusta ja huutamista.
Antakaapa neuvoja mitä vastaavassa tilanteessa tekisitte.
Tytär asuu ulkomailla ja nyt lähes kahden vuoden jälkeen hän tuli käymään ja ääni kellossa (puhelimessa) oli jo kylmä ja kova. Kauhuissani odotin mitä tuleman pitää.
Pari yötä hän oli kotona, mutta mitään normaalia kuulumisten kertomista tai keskustelua ei voinut syntyä. Hän puhuu kuin puoliksi huutamalla ja ääni on muutoinkin kuuluva. Ikää tällä lapsettomalla naisella on 42 vuotta. Naimisissa toista kertaa.
Sanoin viimein tyttärelleni suoraan, että hän on persoonallisuushäiriöinen ja näytin kirjasta jossa selvitettiin mitä persoonallisuushäiriö tai rajatilahäiriö tarkoittaa. -Hän sätti minua 23 vuoden takaisista asioista kuinka minä olen hiostanut häntä lukioaikana vieläkin parempaan suoritukseen ja tätä en ole koskaan tehnyt. Tyttäreni oli hyvä koulussa ja hoiti tehtävänsä. Häneltä ei voinut edes kysy onko läksyt luettu.
Tyttäreni on tavattoman aktiivinen, tuttavallinen, osaava ja sanova. Hänellä on akateeminen loppututkinto ja hän omien sanojensa mukaan on hyvä työntekijä. Myös pidetty työkavereiden joukossa.
Minussa äitinä hän näkee vain arvostelijan ja että en ole antanut hänelle kehuja, enkä kiitosta. Tämä sama syytös on jatkunut ainakin 10 vuotta ja loppua ei näy. Ellei tapamisemme ollut sitten tänään viimeinen.
Minusta äitinä hän kertoo serkuilleen ja kavereilleen mitä ihmeellisempiä mielestäni perättömiä juttuja, lähinnä millainen kauhu olen.
Äitinä olen yrittänyt huomioida kaikella tavalla hänet. Lahjat merkkipäivinä ja jouluna. Olen antanut asunnon ostoon rahaa ja aina silloin, jos hänellä on ollut jokin odottamaton menoerä.
Isänsä kanssa tytär tulee toimeen, mutta isä myöntelee ja antaa kaiken periksi ettei tulisi riitaa. Tuntuu että isä pelkää tyttärensä suuttumusta ja huutamista.
Antakaapa neuvoja mitä vastaavassa tilanteessa tekisitte.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Huh, uskon , että olet ihan mykistynyt. Minusta mainitsit oleellisen asian, siis lapseton tytär, koska hän ei ole itse voinut kasvaa äidiksi , hän on edelleen sinun lapsesi ja napanuorassasi omasta puolestaan. Moni nainen aikuistuu vasta lapsen synnytettyään ja tulee siten lähemmäksi äitiään, nähden äitinsä inhimillisenä olentona.
Onhan se surullista , kun välit ovat mitä ovat, mutta anna miehesi olla väleissä , hänen tavallaan.
Ehkä hän huomaa arvosi , kun olet mullan alla, viimeistään silloin ja silloin hänen on kohdattava itsensä. Voimia sinulle.
Kiitos "marleena" vastauksestasi. Tyttäreni sairastaa migreeniä ja se on suvun perintöä. Tästä syystä ja syystä lapsettomuuteen on, että hänen miehensä ei halunnut lapsia, sillä miehellä oli ed. avioliitostaan kasi lasta.
Olen yrittänyt saada selville sen todellisen syyn väleihimme, mutta tytär itsekään ei ehkä tajua, että syy voisi olla esim. lapsettomuus.
Hän muistaa kyllä minua lahjoilla, tuo kauniita vaatteita ja lähettää ei vain jouluksi, vaan pääsiäiseksikin kortin ja olemme myös sähköpostiyhteydessä kun on välttämätöntä asiaa.
Puhuminen on vain niin vaikeaa kun hänet tapaan. Minun pitäisi olla vain hiljaa ja kuunnella.
Vai rajatila, siis kumpi teistä vai molemmat?
Tiesitkö että rajatilahäiriö ei ole lapsen neurologinen vaan psyykkinen häiriö. Se on seurausta varhaisen äiti-lapsi suhteen häiriintymisestä. (yleensä 1-3v)Todetaan yleensä erityisen masentuneiden tai itsekin vaikeiden rajatila-äitien lapsilla.
Jotkut eivät koskaan tunnista rajatilaa itsessään ja eivät näin pysty työstämään psyykkisiä ongelmiaan (johon he itse eivät ole syyllisiä.)
Kerroit että aikuinen tyttäresi vain syyttää sinua, myös oma kirjoituksesi oli hyvin mustavalkoinen ja ehdoton, sinussa ei voi olla mitään vikaa, vain tyttäressäsi, luki rivien välissä. Mustavalkoisuus ja ehdottomuus, neKIN ovat tyypillisiä rajatila-ihmisille.
Sellaista...