Olen kyllästynyt elämääni ja oletan että se johtuu adhd:stä. Pakko purkaa tätä jonnekin, koska kenellekään en tohdi näita asioita suoraan puhua.
Tässä tätä ikävää listaa meikäläisen elämästä:
- Kouluja kesken
- En saa hoidettua asioita ajallaan, hyvä jos ollenkaan
- Unohtelen, törmäilen ja rikon tavaroita
- En oikein aina osaa olla ihmisten kanssa "oikein", ihmiset ymmärtävät minut helposti väärin, kun en osaa kertoa aina asioista niin kuin pitäisi
- Olen taipuvainen huolehtimaan ja murehtimaan ja ajattelemaan "liikaa"
- Avoliitto rakoilee, koska olen niin hankala asuin- ja elinkumppani. Loukkaannun helposti ja anteeksiantaminen on minulle vaikeaa, pitää aina juurta jaksain analysoida, jos toinen on loukannut minua. Saatan suuttua todella nopeasti, mutta leppyäkin myös.
- Myöhästelen kroonisesti ja siitä johtuen joko juoksen kieli pitkällä tai kaahaan autolla todella usein, muuten yleensä olen aika varovainen
- Olen kyllä mielestäni ihan älykäs, mutta lanttu ei aina leikkaa oikeassa kohdassa ja stressiin reagoin välillä kuten Kummelin toimistopojat...
- Eräs toivetyöni menee ohi, koska olen tällainen säheltäjä, vaikka muuten kapasiteettia olisi.
- Aamuisin en pääse ylös sitten millään, vaikka haluaisin, näin yöllä en haluaisi mennä nukkumaan millään vaikka olen aivan rättiväsynyt
- Koukutun helposti, esim. kahvi. Alkoholin kanssa yritän olla huolellinen ettei lipsahda.
- Rutiinit ovat vaikeita minulle (mm. siivoaminen säännöllisesti, pyykinpesu jne.)
- En muista hoitaa tärkeitä asioita aina ajallaan
- Ihan oikeasti unohtelen astioita pitkin kämppää, enkä vain jätä niitä piittaamattomuuttani pitkin poikin.
- Tuppaan keskeyttämään toiset helposti.
- En saa hoidettua omia asioitani. Muille pyrin parempaan, mutta joudun usein tuottamaan pettymyksen muille, kun aikani on mennytkin johonkin muuhun haahuiluun
- Ystävyyssuhteet ovat olleet katkolla jo pitkään, koska häpeän omaa saamattomuuttani hoitaa asioita, esim. opiskelu ja ne siivousasiat, jotka toisilta sujuvat tuosta vain ohi mennen.
Kyllä kai enemmänkin keksisin, mutta helpottaa jo hieman kun voi vähän keventää sydäntään.
Kyllähän näitä riittäisi... Piisaisiko tämä lista jo lääkärille diagnoosin avuksi?
Tässä tätä ikävää listaa meikäläisen elämästä:
- Kouluja kesken
- En saa hoidettua asioita ajallaan, hyvä jos ollenkaan
- Unohtelen, törmäilen ja rikon tavaroita
- En oikein aina osaa olla ihmisten kanssa "oikein", ihmiset ymmärtävät minut helposti väärin, kun en osaa kertoa aina asioista niin kuin pitäisi
- Olen taipuvainen huolehtimaan ja murehtimaan ja ajattelemaan "liikaa"
- Avoliitto rakoilee, koska olen niin hankala asuin- ja elinkumppani. Loukkaannun helposti ja anteeksiantaminen on minulle vaikeaa, pitää aina juurta jaksain analysoida, jos toinen on loukannut minua. Saatan suuttua todella nopeasti, mutta leppyäkin myös.
- Myöhästelen kroonisesti ja siitä johtuen joko juoksen kieli pitkällä tai kaahaan autolla todella usein, muuten yleensä olen aika varovainen
- Olen kyllä mielestäni ihan älykäs, mutta lanttu ei aina leikkaa oikeassa kohdassa ja stressiin reagoin välillä kuten Kummelin toimistopojat...
- Eräs toivetyöni menee ohi, koska olen tällainen säheltäjä, vaikka muuten kapasiteettia olisi.
- Aamuisin en pääse ylös sitten millään, vaikka haluaisin, näin yöllä en haluaisi mennä nukkumaan millään vaikka olen aivan rättiväsynyt
- Koukutun helposti, esim. kahvi. Alkoholin kanssa yritän olla huolellinen ettei lipsahda.
- Rutiinit ovat vaikeita minulle (mm. siivoaminen säännöllisesti, pyykinpesu jne.)
- En muista hoitaa tärkeitä asioita aina ajallaan
- Ihan oikeasti unohtelen astioita pitkin kämppää, enkä vain jätä niitä piittaamattomuuttani pitkin poikin.
- Tuppaan keskeyttämään toiset helposti.
- En saa hoidettua omia asioitani. Muille pyrin parempaan, mutta joudun usein tuottamaan pettymyksen muille, kun aikani on mennytkin johonkin muuhun haahuiluun
- Ystävyyssuhteet ovat olleet katkolla jo pitkään, koska häpeän omaa saamattomuuttani hoitaa asioita, esim. opiskelu ja ne siivousasiat, jotka toisilta sujuvat tuosta vain ohi mennen.
Kyllä kai enemmänkin keksisin, mutta helpottaa jo hieman kun voi vähän keventää sydäntään.
Kyllähän näitä riittäisi... Piisaisiko tämä lista jo lääkärille diagnoosin avuksi?
Vastaukset 2
Vanhimmat
piisaa! Itse tilasin viimeviikolla "sydän vavisten" ajan. Ja sain kun sainkin kakisetelutani asiani. Meen yksityiselle vaikka en ole mikään kroisos, mut tien et turhautuisin jos esim. terveysasemalla kokisin et mut "ymmärretään väärin".
Nyt tietenkin oon jälkikäteen taas alkanut epäileen, josko sittenkin oon vaan laiska yms. Mut aion silti mennä lääkärille, koska tätä on jatkunut koko elämän. Saanpahan sit tietää. Mut kannustan sua menenään. Itsellä vähän samankaltaisia ongelmia. Ja aloin kans pelkäämään että en pääse tekemään asioita joita haluan, koska pelkään epäonnistuvani ja sekoilevani. Oon kyllä pärjännyt elämässä silleen ookoosti, mut tuntuu et jos jotenkin ymmärtäisin ongelmani voisin ehkä paremmin.. no mut hairahduin tänne kirjoittelemaan vaik pitäis olla kohta lähdössä.. tälläistä tää just on..
Kiitos kuitenkin kun vastasit. :) Helpotti kovasti kuulla, että on muitakin samassa tilanteessa. (Vaikkei se tietenkään kiva ole, että toisellakin on tämä ongelma.)
Olen ollut jo monta kertaa niin lähellä soittamista, mutta sitten en saakaan aikaiseksi. Mitä ihmettä sanoisin, kun varasin aikaa? En haluaisi alkaa jollekin toimistotytölle ajanvarauksessa selostamaan asiaani. Mieluiten menisin lääkärille suoraan, en haluaisi soittella edes sinne adhd liittoon, mistä suosituksia lääkäreistä saisi.
Nyt on taas vähän parempia päiviä, joten alkaa tosiaan tuntua että tarviinkohan tähän nyt mitään lääkäriä. Toisaalta tuo opiskeluasia rassaa ihan tajuttomasti... Koulupaikka on menossa ihan hukkaan, kun en saa opiskeluja hoidettua. Harmittaa, koska aloitin opiskelut korkein toivein, että nyt tämä hoidetaan kerrankin hyvin. Eikä se nyt sitten tunnukaan onnistuvan.
En oikein saa tehtyä päätöksiä, kun tuntuu ettei mihinkään saa kiinni. Tyhmä en ole, vaan se päättämisen ja organisoinnin vaikeus on niin inhottavaa. Mutta kun joskus on niitä päiviä, että on melkein kuin muutkin. Saa aikaiseksi, ehtii ajallaan jne. Ja sitten sitä ihmettelee, että miksei tämä aina suju? Eihän se nyt niiiin vaikeaa ole, kunnes taas tulee repsahdus ja toinenkin. Ja aina pettymys: enkö ikinä osaa aikuistua?
Jotenkin tuntuu niin kovin vaikealta avautua ihan ventovieraalle ihmiselle näinkin henkilökohtaisesta asiasta. Eli mennä ja sanoa käsipäivät lääkärin kanssa ja sitten siitä vain heti kertoa, kuinka tuntee itsensä epäonnistuneeksi elämässään? Että muut ovat aina vähän paheksuneet (osa suoraan, osa tullut ilmi eleistä jne. ) tällaista saamatonta ja laiskan oloista ihmistä, joka on periaatteessa fiksu, muttei aina osaa käyttäytyä niin kuin pitäisi ja joka vaikuttaa paikoitellen epäluotettavaltakin, kun hommat eivät tapahdu aina niin kuin puhe on. Että tämä masentaa, mutta varsinaisesti en tunne itseäni masentuneeksi. Jaksan kyllä tehdä ja keskittyä itseäni kiinnostaviin, ns. helppoihin asioihin, mutta ikävät ja tylsät asiat lykkääntyvät ja ne jättäisin mieluummin tekemättäkin. Että kertoa tuollaista pokkana, ihan tuosta vaan kylmiltään? Huh huh. :( Apua.