Onko joulu niin lähellä että ihmiset ovat lakanneet keskustelemasta.
Aiheita on ja tilaa, on vaan kummallista että tämän aamun jutut paria lukuun ottamatta on vähän mitä sattuu, ainakin eräässä ketjussa keskinäinen ymmärtämys on löytynyt....toistaiseksi.
Isoilla kirjaimilla "huutaminen" on vasten mielistä!
Kiitelkää ja kumarrelkaa, taistot kun vain taukoaisi täällä, syödään sitten sikaa tai kanaa, yhtä kaikki kummatkin kasvatetaan ahtaissa, maistuu ne sitten tai ei, lisätään purkeista makua.
Ja lopuksi eräs osuva sanonta, ei korppi korpin silmää noki!
Aiheita on ja tilaa, on vaan kummallista että tämän aamun jutut paria lukuun ottamatta on vähän mitä sattuu, ainakin eräässä ketjussa keskinäinen ymmärtämys on löytynyt....toistaiseksi.
Isoilla kirjaimilla "huutaminen" on vasten mielistä!
Kiitelkää ja kumarrelkaa, taistot kun vain taukoaisi täällä, syödään sitten sikaa tai kanaa, yhtä kaikki kummatkin kasvatetaan ahtaissa, maistuu ne sitten tai ei, lisätään purkeista makua.
Ja lopuksi eräs osuva sanonta, ei korppi korpin silmää noki!
Vastaukset 39
Vanhimmat
siis puskajussi haukuit palstan lyttyyn.Hyvää viikonloppua vain Sinulle.
Täällä nämä keskenkasvuisten lastenpaltat ovat eri gategoriassa.
Kyyneliä on tullut vuodatetuksi aivan riittämiin,että kivat sulle
joskus vaan kiihkeät kannanotot saavat"hikeentymään" Elämää se vaan on , se vaatii kyyneleitäkin, ihmisenä olo ei aina ole helppoa, vaan antaa se joskus nauraakin sydämen pohjasta on huvittavaa joskus jonkun sopiva"laukaisu", vaikka osuisi omaan itseenkin:D
Kyllä sen tietää jos se osuu kohdalleen, pyykinpesu vaatii nyt sisällä oloa, mutta sen jälkeen on paineltava kauppoihin, puuttuu taas sahramia, peevelin kallista se on, mutta kerran vuodessa menköön.
Uskoisin, että joulun tuomat kiireet pitävät palstalaiset "hankintahommissa", yleensä 17 jälkeen vilkastuu!
Ihan ikäluokkaan mahtuva aloitus, mikä ettei, näinhän on.
Tuo jatkuva puskapuhe on iskostunut, se ei ole kyllä mistään kotoisin, kun ei ole pakko olla rekisteröitynä,
Jokainen vastaa omista kirjoituksistaan ei siihen ole tullut luullakseni mitään muutosta, eikä tuossa aloituksessa ole mitään mikä solvaisi tai herjaisi, niistä voi joutua edesvastuuseen.
Ei kai aloteta edes nokkimista, vaikka nuoriso joskus sanoo syömistä nokkimiseksi, olen kyllä tuon sanonnan kuullut, jotain se voi loukata jostain syystä.
Ja taas palapelin ääreen, erottaa värejä paremmin kun tässä kirjoittelee.
¤
Palaan vielä,,,,näyttääkö vaan vai onko yhteenlaskunumerot kasvaneet??
¤
meillä täysin pilvessä,mutta maassa hanki ei kuin kerros lunta ja järki toimii,ei siis jäässä
Se oravaäidinopetuslaulu olis varmaankin paikallaan,yritän muistella
Olipa pikkuinen oravanpoika
kotona kuuselassa.
Pitkät sen korvat ja pörröinen häntä,
pystynä kiikumassa,
oksilla mukana siskot ja veikot leikissä vilkkahassa..
Olipa vieressä metsolan otson koti ja valtakunta,
kammionseinänä kaatunut honka ja kattona kerros lunta.
Katossa reikä pyöreä juuri,
oravanpojalle ihme suuri.
Tuostapa katsahdan kerran,
viivyn vain pienen tuokion verran,
kohta jo hyppelen,kotona kuuselassa.
Huuteli huolekas oravaäiti,vaara on reiän suulla,
muttei se touhukas oravalapsi
Äitinsä neuvoja kuullut.
Kavahti hanki ,kirposi kämmen
äkkiä piilostansa.
Olipa kämmen suurenläntä,
mahtui siihen se pörröinen häntä,
sieppasi saaliinsa Otso ja pallona metsähän kiidätti vierahansa.
Siinä nyt pikkuinen oravanpoika,itkien lumessa rämpi
vaivoin pääsi se metsolanpirttiin ja häveten sänkyynsä kämpi.
Toiste en lähde ilmanlupaa,
toiste en katso Otsontupaa,
olen vain pikkuinen oravanpoika,mutta Äiti on tietävämpi
yritin muistella lauloin lapsilleni saunanlauteilla ja viimeksi lastenlapsille
voi sinnuu Amateus...nää meiän lapsille laulamat kehtolaulut.
Ei sekään ole sama,millä lailla lapset nukutimme,vaan ainakin omani vieläkin tuntevat niin rakkaaksi sen Luadogan meren randamil...On lempeäntuntuista,että meidän perheissä sellainen "perintö" jatkuu,säilyy vielki Luadogan meri.
Perinnöt...minulla itselläni ei ole muuta antaa kuin henkinen perintö ja se on suuri asia se.
Joku ikävöi keskustelevien kirjoitusten perään. Ei voi mitään kun sefu poistaa kirjoituksia sieltä täältä ja kokonaisia ketjujakin.
Tässä ylen urheana heitän kehiin Porin tytön lusikkasopan, odotan kauanko juttu näkyvillä saa olla. Näin joulun alla tapana on keittää lusikkasoppaa, kiehuvaan veteen pyykkipulveria ja siihen ruostumattomat teräslusikat likoamaan ja jo tulee jälkipesun ja kuivauksen jälkeen ylen kirkkaita, miltei näkee kuvan lusikan pesästä.
Mutta tämä Porin tytön aiheuttama lusikkasoppa:
http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1811020
Kun kuvaa katsoo olisi sitä korjaamisen tarvetta pukeutumisessa, arvovaltaisen vierasjoukon pöydässä lusikka kupissa hörppii kahvia. Enpä tiedä vaikka länsirannikolla vallitsisi yleisenä tapana pitää lusikka kupissa kahvia juodessa. Etikettivirhe mikä etikettivirhe eipä siitä mihinkään pääse.Turha kaunistella, ensimmäsitä kertaa linnan juhlissa, voi laittaa jännityksen piikkiin. Mutta miksi eivät lukuisat muut nuoret naiset tee moisia etikettivirheitä, sillä heitäkin juhlassa oli runsaasti.
Ei vaimo vaihdossa parane, pakko verrata Saulin exään Tanja Karpelaan. Mikä tyylikkyys, kättely viimeisen päälle tahdikas.Ehdottomasti illan leidi nro1 kaikella tavalla. Kelpaa hänestä ottaa oppia.
Niinistö ehti kihloihin Tanjan kanssa, ja varmasti olisi heistä kaikin puolin edustava pari tullutkin. Vaimokseen hän valitsi kuitenkin nuoren Jennin, joka oli työskennellyt presidentinvaalikampanjassa mm. kanniskellen pahvi-Sauleja. Hyvin sympaattisen kuvan Jennistä saa, ja mielikuva runotyttönä säilyi linnan juhlissakin kampausta, pukeutumista ja mielestäni hellyttävää lusikkamokaa myöten.
Jenni julkaisi syksyllä runokirjan, ja tässä ote minullekin hyvin rakkaista merellisistä maisemista, hän tuntee hyvin kuvattavansa.
On ilta, nainen ja mies laskevat ahvenverkkoja
merilokki hautoo laiturin tukipuiden alla
kitukasvuiset koivut nyökkäilevät tuulen puuskittaisille kysymyksille
lahdella kaartelee yksinäinen pilkkasiipi
Vastakuoriutuneiden kolmipiikkien parvi lävistää vedenpinnan
tuvan ikkuna huurtuu koiran uteliaasta hengityksestä
lämpenevän saunan lauhkea savu kutsuu kalastajat maihin,
ilta ahavoituu rasvatyyneksi yöksi
nainen vetää saappaat miehen jalasta
rantakaislan päässä huojuu humaltunut sudenkorento
-
Laakakatajat, haahkat, tyrnit,
rahkasammalta kasvavat kalliot
vanhan meren loppumaton kohina
Vain tämä silmiini kivettyvä maisema
jää jälkeeni maailmalle,
veteen heitetyn kiven synnyttämä aaltoilu,
kaarenkestoinen onni, täydellinen
runokokoelmasta Sinä kuulet sen soiton
******** ******** ********
Asiasta kolmanteen, nyt saadaan Suomessakin lukea Raamatun apokryfikirjat.
Apokryfiset eli kätketyt kirjat palaavat lähes 200 vuoden jälkeen suomalaisiin Raamattuihin.
Kirjojen suomennustyö on valmistunut, ja Raamattua on nyt mahdollista lukea sellaisena kuin se tunnetaan suuressa osassa kristillistä maailmaa. Kirjat on käännetty vastaamaan nykyraamatun tyyliä ja kielellistä ilmaisua.
Apokryfikirjat ovat juutalaisia uskonnollisia tekstejä, jotka ovat syntyneet hellenistisellä ajalla. Niihin kuuluvat muun muassa Tobitin kirja, Juditin kirja, Kreikkalaisen Esterin kirja sekä Viisauden kirja.
Kirjat poistettiin suomalaisesta Raamatusta 1800-luvun alkupuolella. Sitä ennen ne olivat kiinteä osa seurakunnissa luettuja tekstejä 1600-luvulta saakka. Lutheria siteeraten kirjat kuuluvat Raamatun ulkopuolisiin teksteihin, joita on vain "hyvä ja hyödyllistä lukea", mutta jotka eivät kuulu varsinaiseen Raamattuun.
(MTV3)
Niin kuka miten. Lorena sanoi asian niinkuin se on ja jo seuraava kirjoittaa liirum laarumia asian tiimoilta. Miksi on niin vaikeaa nähdä asiat niinkuin ne ovat. Sekoitetaan runoksi sanottua juttua joka muistuttaa ainekirjoitusta ajatelmineen. Sitten palataan Raamatun apogryfikirjoihin joita lisätään nyt Raamattuun, niin mitä ja miten ne yhdistyvät itse pääasiaan, vai onko tarkoitus johdattaa lukijoiden ajatukset muille urille?
Melkein silmät kiinni laitoin ensimmäisen vastauksen jälkeen, mutta kyllä oli kaunista tekstiä ilmaantunut, kiitoksia ja toivon lisää osanottoa.
Tavallaan joulua kohti mennään ja aletaan rauhoittumaan kukin tavallaan, siksi on juuri tällaisten vastausten lukeminen kuin saisi energiaa ja sitähän tarvitaan.
Tuo Haukio on puhuttanut ihmisiä ympärilläni, olen ollut kuulevinani kehuja, ja kyllä hän on ne ansainnut, kaunista suorastaan elävää tekstiä, toivotaan että tulee lisää, jouluksi ajattelin hankkia jotain lukemista, ja jospa se onkin runokirja.
Etsivä Anadeus taitaa muistaa ulkomuistista tuon pitkän "oravarunon". Minäkin ole osannut sen joskus, mutta en muista enää.
Sen sijaan muistan aivan kansakoulun ekaluokalla aakkosia opeteltaessa oppimani. "ABC, härkä hymyilee, lehmäemännällä hiki hlmeilee
Pikkuvasa tutti suu killisilmä tähtipää huutaa muu, ja huutaa mää."
Vähän arkista, eläinperheen koti-iltaa kuvaava,
Nykyisin ihmisten "pkkuvasat", killisilmät huutelevät möötä ja määtä kadunkulmissa
Ajat muuttuvat, ihmisillä, niinkuin eläimilläkin.
tässä istun nyt minäkin ihan rauhallisessa mielentilassa...joku voi aatella,mites sus niin rauhallinen,tempoilee sinne sun tänne joskus.Ooo tempora oo mores.
Aloittajalle kiitos, nykäsit jollain lailla oikeasta vivusta, miten paljon asiaa olemmekin jo saaneet aikaan.
Nikkisi viittaa pontikkaan...et kai kitteeläisiä. Oonpa käyny Kitteellä minä, kuinkas moni teistä voi ylvästellä sillä tuntemuksella.
Silloin kun me olimme kouluikäisiä olivat perheet paljon yhdessä, talvisin tehtiin puutöitä ja kudottiin mattoja ja neulottiin lämmintä päällepantavaa.
Muistan että äidillä oli eräitä lauluja joita hän lauleli tehdessään kotiaskareita, vaan eivät ole mielessäni pysyneet.
Oppikoulussa oli Yrjä Jyrinkoski lausumassa runoja ja siitä jäi mieleeni tuo Kailaan runon pätkä,
Hän seisoi nurmikolla
nojas kainalosauvoihin,
pelin tiimellystä hän katsoi
silmin kuumeisin.
Viikonpäivistäkin oli joku loru, ja kuukausista, arvoituksia kyseltiin, ja x/0 pelattiin, aika meni mukavasti, ja jotain vielä muistan, en paljon.
Eräs 'pelilasku' oli Immeri maaraa kimmeri kaaraa, ippon pippon pelistä pois!
Nyt minä lähden ostamaan piparimuotteja, entiset on hukassa..
luettuani yllä kirjoittamani,ei huumorilla, se on sekava paikka. Monet lukevat kuin "piru raamattua"...mitähän sekin muuten tarkoittaa. Antaa vaan impulsiivisten intuitiivisten turhan tarkoitusperäisen tutkimisen aiheuttaman "syndrooman" vaikuttaa ajatuksiin.
Meinaan tehä sitä vanhanaikasta alatoopia,siitä on vuosia kun viimeks tein.Täällä saa kauppahallista tilattua sianpäätä puolikkaan ja pari sorkkaa.Ennen laitettiin myös vasikkaa sekaan,mutta sitä nykyisin vaikea saada,joten esimerkiksi lapa-tai selkäpaikkaa lisäksi. Syltty-nimike ei sovi minun suuhuni,se on aladoobia.
Jaa...à la doob,pitääki alkuperä selvittää,ihminen ei sentään vielä tiedä kaikkea.
Ihailen puhemiehen vaimoa Jenni Haukiota! Hän on viisas ,hieno ihminen.
Ei mikään diiva,vaan herkkä, ajatteleva nainen.
Ovat hyvin saman luonteisia Saulin kanssa. Ei ihme, että synkkaa hyvin.
Sianpääsyltyn viimeisestä syödystä palasta lienee n 50 vuotta ja se on paljon.
Lapsuuden kodissani sitä tehtiin joka syksy kun sika laitettiin taivaaseen se ei tarvinnut sitä päätään siellä, keitettiin ja paistettiin ja ties mitä, käsin selvitettiin kaikki mahdollinen mukaan ja isommat lihanpalat pienittiin, suurin rasvakin kerättiin astiaan, ja siitä tehtiin jotain, en muista enää, mutta tarkkaa se oli hyvää tuli.
Makkaratkin tehtiin kotona, jonkinlaista joulumakkaraa se oli lihasta ja ohraryyneistä, perunaakin siihen laitettiin, ja siihen käytettiin pestyt ja putsatut lampaan suolet kuoreksi.
Juuston juoksutin saatiin jonkun eläimen rakosta, ennen oli kaikki tehtävä itse, ja tarvikkeet joko kasvatettava tai elätettävä itse.
Hups, taisin innostua muistelemaan, vein lasten lapseni Serenaan laskettelemaan niitten kanssa aina innostuu milloin mihinkin.
Ihania nekin on vaikka peleissä huijaavat minua a i n a..
Hän on kaunis rauhallinen, ei esille haluava ja viisas nainen, juuri sopivat toisilleen Saulin kanssa, ikäero on toisarvoinen asia, kemiat ja luonne on paljon tärkeämpiä kuin ikään tuijottaminen.
Sauli on varmasti onnellinen Jennin kanssa, näkee sen molemmista että hyvin menee, mutta menköön, on onni löytää rakas!
Sen verran ajattelin etten samaan vastaukseen yrittänyt näitä laittaa, ja tilaahan täällä on vieläkin vaikka kolmaskin vastaus jos asiaa löytyy ;-DDD
in
en panisi kauheasti hanttiib!
Mulle kelpais vähän rauhattomampikin, tässä iässä kun ei omat töppöset liiku enää vauhdilla olisihan se oikeus ja kohtuus että nuori uljas prinssi sadun ihmemaan tulis ja noutais pois.
Onhan se jo aikaa päivää huomattu tangossakin, oi miks et saavu noutaja?
Laitetaan vaan ilmoituksia ja arvotaan tulokkaat ;-DDD!
Entiset laitetaan lomalle Taikkulaan
en ole mistään löytänyt.
Opin sen aikoinaan eräältä tuttavaltani ja minusta siinä oli niin hyvä kasvatusvinkki,että se jotenkin jäi mieleeni.Saattaa olla,että sanoitus on ajanmyötä saanut omia uusia ilmauksia,mutta suurinpiirtein
se noin kulki se tarina
oikein on hyvä runo, jos on hyvä runokorva kuten sinulla näyttäis olevan muistaminen on mahdollista, ja runo ei ainakaan ole huonontunut ajan saatossa.
"Ei korppi korpin silmää noki". Suomen kansan oivallista sananlaskuperinnettä.
Eräs universaaleista sanonnoista tämäkin runoilijan teksti: "Sudenlapsi on susiemon rakas".
Hyvää illanjatkoa kaikille. cc.
Etsin ja etsin....
Tässä se on "Oravanpoika"
Olipa pikkuinen oravanpoika
Kotona Kuuselassa.
Pitkät sen korvat ja pörröinen häntä
Pystynä kiikkumassa.
Osasi hyppiä puusta puuhun
kuoria käpyjen siementä suuhun
Oksilla mukana siskot ja veikot
leikissä vilkkahassa.
Olipa vieressä metsolan otson
Koti ja valtakunta
kammion seinänä kaatunut honka
Kattona kerros lunta.
Lumessa reikä pyöreä juuri
Oravan pojalle ihme suuri….
Tuostapa katselen ikkunasta
metsolan otson unta
Huuteli huolekas orava äiti!
Vaara on reiän suulla.
Eipähän tahtonut tuhma lapsi
Äidin neuvoa kuulla.
Empähän pelkää, katson kerran
Viivyn vain hetkisen verran.
Kohta jo hyppelen äidin luona
kotona oksa puulla.
Rapsahti hanki, havahti otso
ravisti peittojansa.
Kirposi katto, kohosi kämmen
äkkiä piilostansa.
Olipa kämmen suuren läntä, mahtuipa siihen pörröinen häntä'
Sieppasi otso ja pallona metsään lennätti vierahansa
Siinä nyt pikkuinen oravan poika,
lumessa itkien rämpi.
Vaivalla pääsi hän Kuuselan pirttiin,
häveten sänkyyn kämpi.
Toisten en katsele karhun tupaa,
toisten en lähde ilman lupaa
Minä olen pikkuinen oravan poika
Äiti on tietävämpi………
Piparit on paistellut ja koristeltu osa, ratsastuskin illan osalta ohi, ja nyt on omaakin aikaa.
Hain tuon runon kokonaisuudessaan kun oli pieni paussi, ja kovasti tuttukin se on, ihan tuli kouluajat mieleen, sellaiset hyvät asiat.
Lueskelin noita muitakin ketjuja, erästä asiaa en ymmärrä, mutta minulla on vajavuuksia siinä missä muillakin,.
Lucia on hyvää tuova ja tekevä, eikä siihen voida valitakkaan ummikkosumalaista, pitää olla esiintymisvarmuutta ja suomi/ruotsi hallinnassa, onhan paljon työpaikkojakin, missä vaaditaan kaksikielisyyttä, eikä siinä kaikki.
Nykyisin on osattava englanti, saksa tai ranskan kieli vaihtoehtoisti, parempi jos kaikki, eikä siitäkään tingitä, kansainvälisetkin asiat on hoidettava.
Eikä näiden palstojen kautta asiat muutu, on keksittävä muu yhteys.
Sauna on pian vapaa ja sinne sitten lämmittelemään vielä, ja kaikkein pahinta, ei ole vihtaa!!
Luulisi, että nettiä käyttäviä 70 kansalaisia olisi ainakin kymmeniätuhansia Suomessamme. Mistä johtunee, etteivät n i i n monet osallistu keskusteluun meidän ikäryhmässämme.
Sitä paitsi myös kansalainen 90 on myös 'yli 70v'.
Kyllähän nämä ikääntyneen ihmisen vireysjaksot vaikuttavat kirjoittamishaluun. Kun tuntee, että 'takki' on tyhjä tekstiä ei vaan synny.
Erilaiset vastoinkäymiset tai vaikkapa huonosti nukuttu yö vaikuttavat päätökseen jättää nettikirjoittelu parempaan ajankohtaan.
eipähän viitsi kirjoitella tai ainakaan aloitella, ei täällä noteerata kuin harvojen ja valittujen kirjoitukset.
Mielestäni "arvostuksen puute" on mitä suurimmassa määrin itsetuntokysymys. Myös elämänvire-kysymys.
Kuulun geneettisesti, perinnöllisesti niihin kansalaisiin, joille itsetuntovaje on muodostunut koko elämää rapauttavaksi tekijäksi.
Olen julistanut lopun elämäni mittaisen sodan huonoa itsetuntoa, itsen vähättelyä vastaan. Oikeastaan opin Emile Coue nimiseltä tyypiltä, että omaa mieltä voi ja tarvittaessa pitää muotouttaa.
Joskus 1960 luvulla hänen kirjastaan mainostettiin joissain lehdissä. Psyykeä voi kasvattaa kestämään paineita 'solu solulta periaatteella'.
itseäni, kyllä pätemisen paikat on muualla kuin täällä. Pistää vaan silmään että valitetaan aloitusten puutetta mutta itse ylistetään vain jotain suosikkeja . Ettekö sitten viihdy keskenänne, miksi muita pitäisi ollakkaan ?
siellä ekerhoissa itsetunto nousee.
Meinaan itsetuntosi vahvistamisessa. On tainnut tämä palstakirjoittelukin osaksi auttaa siihen. Sanon kaiken uhallakin, että kuulut näihin muutamiin väripilkkuihin täällä. Hauskasti ajatuksesi ja mielesi liikkuu mutkia tehden, kiva lukea. Ei mutta nukkumaan jo hopi hopi.
Tärkeää on että jokainen hyväksyy itsensä ja arvostaa sitä kanssa, luomuksia olemme jokainen, ulkonäöstä ja äänestä tunnistettavissa, täällä se ei ole niin helppoa, mutta kanssa ihmisiä kunnioittaen ja sopuisasti keskustellen viihdytämme toinen toisiamme.
Kokemusten ja eletyn kautta saamme itsevarmuutta ja näkemyksiä joita on mukava täällä vaihtaa.
Kyllä kirjoituksista huomaa miten kukin huomioi toiset täällä, enimmäkseen on sopua ja seurallista rinnakkaiseloa.
Jos joku ei ole itsensä kanssa 'sujut' se kyllä heijastuu joskus ihan liikaa!
kaikenlaista se teettää jos ei ole tyytyväinen itseensä. Kulissia rakentelee vaatetuksen ja käytöksensä muuttamisella ja siten salaa todellisen minän, sen ilkeän hirviön peittäen menee lampaaksi naamioituneena kirkon kuva käsissään toreille.
hyvä kun sai kerrotuksi, se auttaa.
Nyt kuvailen mitä ikkunani takana tapahtuu.
Harakoita ja variksia pyörii parvessa ja jotain tappelun nujakkaa näyttää olevan, mielestäni se on jogurttipurkki, siitä on kovaa vääntöä, oravatkin siellä joukossa häärää ja saa koko harakkalauman lehahtamaan ilmaan.
Naapurin koira pääsi irti ja sekin siellä vipeltää iso kokoinen venäjän vinttikoira häärää joukossa nyt pitäisi olla joku joka tallentais tuon.
Ei koira siitä purkista välitä siitä vaan on hauskaa juosta sinne tänne, ja saada linnut pois, lentoon.
Minulla on erittäin laiska kissa, mutta kun lintulaudalle ilmestyy tinttejä, saa kolli jonkun kohtauksen, menee ikkunalaudalle ja aukoo suutaan, ääntä ei tule, käy mahalleen ja aukoo suutaan, aikansa siinä esittelee temppujaan ja kun lähtee pois naukasee oikein rumalla äänellä.
Joka talvi kun syöttölaudan otan esille se alkaa esiintymään.
onneton täytyy olla, hyi! joka noin ajattelee.
kun ite se on tuollanen, kuvittellee että muutkii on. Oisko siihen jottain hoitoo ?
ja nähtävä se pahuus siellä, jos ei sitten ole niin paatunut. Se kyllä auttaa, ja anteeksipyyntö, vaikka vain omassa sängyssä, ja pitää osata antaa anteeksi itselleenkin, jos tuli tehtyä virhe,---katumisen jälkeen.
tätä syyttelemään aletaan, kyllä ilkeys jo läpi tulee.