Pulma

Kiitos sanoistasi. Jos tuli perjantaifiilis, tunnen onnistuneeni. Tai oikeammin: tunsin onnistuneeni jo ennen kommenttiasikin, mutta ilahduttaa että olet tavoittanut sitä mitä hain. Taas parempi teksti vaihteeksi minulta.

Niin toinen on olemassa.. sehän on iloinen asia. Olemassaolosta nauttiminen silloin kun voi. Runon käsitellessä olemassaolon problematiikkaa tietysti 'huoletti' tuleeko tästä liian raskaslukuinen. Yritin keventää ja nähtävästi onnistuin välittämään sen sinulle lukijana, mistä kovasti kiittelen.

Hmm... niin.. on mahdollista olla hyvällä tuulella suurimman osan aikaa. Suhtautumiskysymys ja on tuosta joku viisas joskus opettanutkin.. mielestäni ihan viisasta oppia.

Tämän kylän sanomissa oli juttu Britanniasta, sikäläisestä Turner-taidepalkinnon voittajasta. Taiteilija tekee vain katoavaa taidetta, kaikki teoksensa hävitetään määräajan kuluessa. Hän osallistui kisaan maalaamalla museon seinälle kultahileisen freskon, joka maalataan peittoon vuoden alussa. Katoavan taiteen avulla pystyy taiteilijan mukaan korostamaan olemassaolon hetkeä. Varjopuolena katoavassa taiteessa on, että sillä ei rikastu koska sillä ei luonteensa vuoksi voi äydä kauppaa.

Jokin tässä lyhyessä lehtijutussa sai ajatukset liikkeelle. Tietty ihminen tuli mieleen, ilo hänen olemassaolostaan.. kuinka iloitsen saadessani elää hänen kanssaan samalla aikakaudella.. nautin hänen olemassaolonsa hetkestä. kuinka hän on kuin taideteos, taidollinen asetelma..

Yhtenä päivänä asiat muistaa näin, huomenna noin.. jossain vaiheessa vakiintuu tietty muistamisen tapa, se miten asiat oikeasti menivät. Muistelen ja nautin ja se on minun omaani. Jos toinen tulisi tähän, hän voisi sanoa ettei se noin mennyt..totuus on tämä. Väärin tai ei... silti muistoani haluan helliä.

Kiitos kommentistasi:)