Olemassaolosi
keväisenä oivalluksena
pulmallisena
asiaa tutkittava
punnittava vaihtoehtoja
niin kuin mitään muuta ei olisi
hiljalleen ilmestyvä
taidollisena
asetelmaksi elettynä
sinä olet
tänään valitsen muistaa niin
keväisenä oivalluksena
pulmallisena
asiaa tutkittava
punnittava vaihtoehtoja
niin kuin mitään muuta ei olisi
hiljalleen ilmestyvä
taidollisena
asetelmaksi elettynä
sinä olet
tänään valitsen muistaa niin
Vastaukset 4
Vanhimmat
Silloin on aina oikealla tiellä, kun olo on iloinen, kevyt... hymyilevä. Jos minkään vaihtoehdon jälkeen ei tunnu siltä, on oltava vielä ainakin yksi muu vaihtoehto :)
Pulmallisena, tutkittava, punnittava - näistä raskaista sanoista huolimatta itselleni tuli tästä runosta hyvä mieli. Perjantaifiilis. En osaa selittää miksi, johtuu ehkä "keväisestä oivalluksesta"... täytyy pohtia tarkemmin tuonnempana. Kiitos kuitenkin runosta ja fiiliksestä!
Kiitos sanoistasi. Jos tuli perjantaifiilis, tunnen onnistuneeni. Tai oikeammin: tunsin onnistuneeni jo ennen kommenttiasikin, mutta ilahduttaa että olet tavoittanut sitä mitä hain. Taas parempi teksti vaihteeksi minulta.
Niin toinen on olemassa.. sehän on iloinen asia. Olemassaolosta nauttiminen silloin kun voi. Runon käsitellessä olemassaolon problematiikkaa tietysti 'huoletti' tuleeko tästä liian raskaslukuinen. Yritin keventää ja nähtävästi onnistuin välittämään sen sinulle lukijana, mistä kovasti kiittelen.
Hmm... niin.. on mahdollista olla hyvällä tuulella suurimman osan aikaa. Suhtautumiskysymys ja on tuosta joku viisas joskus opettanutkin.. mielestäni ihan viisasta oppia.
Minusta SINÄ alat olla se pulma =)
Jaa miksikö ?
No siksi, että on niin vaikiaa sanoa taas
runostasi sille kuuluvaa kunniaa. Juu-u,
kunniaapa hyvinkin. Kaikkikin siinä on sellaista
pientä arvuuttelua ja kuitenkin, NIIIIN selvää.
Mutta erityisesti miellyin tähän
' hiljalleen ilmestyvä
taidollisena
asetelmaksi elettynä
sinä olet '
Siinä on jokin jännä vire, ai että minä tykkään.
Myös päätöslause, kuin nenä päähän.
Mukavaa viikonloppua ja kiitos taas lukunautinnosta.
Tämän kylän sanomissa oli juttu Britanniasta, sikäläisestä Turner-taidepalkinnon voittajasta. Taiteilija tekee vain katoavaa taidetta, kaikki teoksensa hävitetään määräajan kuluessa. Hän osallistui kisaan maalaamalla museon seinälle kultahileisen freskon, joka maalataan peittoon vuoden alussa. Katoavan taiteen avulla pystyy taiteilijan mukaan korostamaan olemassaolon hetkeä. Varjopuolena katoavassa taiteessa on, että sillä ei rikastu koska sillä ei luonteensa vuoksi voi äydä kauppaa.
Jokin tässä lyhyessä lehtijutussa sai ajatukset liikkeelle. Tietty ihminen tuli mieleen, ilo hänen olemassaolostaan.. kuinka iloitsen saadessani elää hänen kanssaan samalla aikakaudella.. nautin hänen olemassaolonsa hetkestä. kuinka hän on kuin taideteos, taidollinen asetelma..
Yhtenä päivänä asiat muistaa näin, huomenna noin.. jossain vaiheessa vakiintuu tietty muistamisen tapa, se miten asiat oikeasti menivät. Muistelen ja nautin ja se on minun omaani. Jos toinen tulisi tähän, hän voisi sanoa ettei se noin mennyt..totuus on tämä. Väärin tai ei... silti muistoani haluan helliä.
Kiitos kommentistasi:)