ajattelin vaan kysyä että onko täällä muita jotka eivät pidä imetyksestä? vai olenko todellakin ainut?
Kun olin raskaana niin pidin itsestään selvyytenä että imetän, mutta kun tyttö syntyi huomasin hyvion pian että en pidä imetyksestä ollenkaan suorastaan vihasin sitä! imetin lastani 3 viikkoa ja jokaikistä syöttö kertaa vihasin ja koko ajan itkin.
En todellakaan ollut mitenkään masentunut tai vihannut vauvaa, ainoastaan imetystä. Vauvaa kävi sääliksi kun olin huono äiti hänelle kun vihasin hänen syöttämistään. Joka kerta kun vauva alkoi heräillä tai kitistä nälkää nousi pala kurkkuun ja itku tuli, en halunnut imettää.
Eikä tätä "imetysvihaa" auttanut yhtään se että joka paikassa hehkutetaan imetystä! neuvolassakin kysyivät ensimmäiseksi että miten imetys sujuu.. valehtelin että hyvin...
pumpata en halunnut kun se maidontulo ei olisi loppunut ikinä.
Tein päätöksen että lopetan imetyksen kun ajattelin että lapsi tarvitsee ennemmin tevejärkisen äidin kuin sitä äidinmaitoa. niin minä sitten vaihdoin tissin korvikkeeseen ja nykyään odotan innolla että vauva herää että pääsen touhumaan ja syöttämään pikkuista
Suurimman osan mielestä olen siis huono äiti, mutta pidin kuitenkin omaa mielenterveyttäni tärkeämpänä kun ainutta oikeaa ruokaa eli tissimaitoa.
jos josku teen toisen lapsen aijon kyllä kokeilla imetystä hänen kanssa ja jos ei se vieläkään tunnu hyvältä niin aijon pumpata hänelle maitoa.
Olisi kiva kuulla ihmisten mielipiteitä tästäasiasta(huonoja ja hyviä) ja kokemuksia kanssa sisarilta?
Kun olin raskaana niin pidin itsestään selvyytenä että imetän, mutta kun tyttö syntyi huomasin hyvion pian että en pidä imetyksestä ollenkaan suorastaan vihasin sitä! imetin lastani 3 viikkoa ja jokaikistä syöttö kertaa vihasin ja koko ajan itkin.
En todellakaan ollut mitenkään masentunut tai vihannut vauvaa, ainoastaan imetystä. Vauvaa kävi sääliksi kun olin huono äiti hänelle kun vihasin hänen syöttämistään. Joka kerta kun vauva alkoi heräillä tai kitistä nälkää nousi pala kurkkuun ja itku tuli, en halunnut imettää.
Eikä tätä "imetysvihaa" auttanut yhtään se että joka paikassa hehkutetaan imetystä! neuvolassakin kysyivät ensimmäiseksi että miten imetys sujuu.. valehtelin että hyvin...
pumpata en halunnut kun se maidontulo ei olisi loppunut ikinä.
Tein päätöksen että lopetan imetyksen kun ajattelin että lapsi tarvitsee ennemmin tevejärkisen äidin kuin sitä äidinmaitoa. niin minä sitten vaihdoin tissin korvikkeeseen ja nykyään odotan innolla että vauva herää että pääsen touhumaan ja syöttämään pikkuista
Suurimman osan mielestä olen siis huono äiti, mutta pidin kuitenkin omaa mielenterveyttäni tärkeämpänä kun ainutta oikeaa ruokaa eli tissimaitoa.
jos josku teen toisen lapsen aijon kyllä kokeilla imetystä hänen kanssa ja jos ei se vieläkään tunnu hyvältä niin aijon pumpata hänelle maitoa.
Olisi kiva kuulla ihmisten mielipiteitä tästäasiasta(huonoja ja hyviä) ja kokemuksia kanssa sisarilta?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kyllä se vaan niin on, että lapsi kasvaa korvikkeellakin. Se ei ole yhtä hyvä kuin rintamaito, mutta sllä pärjää. Ja jos imetys ei luonnistu, niin parempi tosiaan vaihtaa sovinnolla korvikkeeseen ennemmin kuin menettää järkensä. Mutta olisi mielenkiintoista tietää, miksi vihasin imetystä? Jos mietit, niin eihän se, että pieni rakas ihminen imee rinnasasi ravintoa voi itsessään olla kovin vihattavaa? Oliko se hankalaa, työlästä, tekikö kipeää? Tunsitko itsesi riittämättömäksi, koitko ettet pystynyt täyttämään vauvasi tarpeita? Saiko vauva hyvin imettyä? Jos vihan syy olisi selvinnyt, siihen olisi ehkä voinut vaikuttaa, ja tehdä jotain asian hyväksi...
Mutta totta kai ratkaisusi oli oikea, jos muuhun eivät voimavarasi sillä hetkellä riittäneet.
en oikeastaan tiedä miksi vihasin... se ei vaan tuntunut jotenkin luonnolliselta. ei sattunut, maitoa tuli vauva imi hyvin ja kaikkea, mutta en tiedä mikä siinä mättäsi.
en ole oikeestaan ikinä edes pitänyt siitä jos rintoihini kosketaan esim. seksin aikana... liekö tässä osa syy...
Et ole ensimmäinen - etkä taatusti viimeinenkään - nainen, jonka kuulen kertovan vihanneensa imetystä. Aika monella (en nyt tarkoita, että sinulla myös) on ollut taustalla jonkinlaista seksuaalista häirintää tai esim. raiskatuksi tuleminen nuoruudessa. Myös oman kropan suhteen voi olla negatiivisia tunteita, ja nämä voivat saada naisen vihaamaan myös imetystä.
Voi olla, että sinua auttaisi (jatkoa ajatellen) se, että kävisit jollekin ammattilaiselle asiasta puhumassa. Seksuaaliterapeutti voisi olla hyvinkin se taho.
Ei imettämättömyys muuten tee kenestäkään huonoa äitiä, vaikka sellainen urbaanilegenda ja olettamus hyvin vahvana täällä pyörii :)
en ole aiemmin tullutkaan ajatelleeksi. Mielestäni imetys on jotenkin vastenmielistä. Kaikki imetyslässytys oksettaa. ajatus vauvasta lutkuttamasta tissiä kokoajan ällöttää. Minua oikein ahdistaa valmiiksi tuo kun on "pakko" alkaa heti imettämään, vaikken oikeasti haluaisi.
No pakko ainakin kokeilla.
Minut on yläasteella raiskattu. On myös nuoruudessa useita häiritseviä seksuaalisia kokemuksia, hyväksi käyttöä, häirintää, kähmimistä ja kaikkea paskaa. Seksuaalisesti olen hyvin epävarma itsestäni ja jotenkin alistettu.Tuntuu että tehtäväni on vain miellyttää miehiä, vaikka tiedän toki ettei näin ole ja oma mies ei todellakaan ole tällainen. Minulla on aina ollut kookkaat rinnat joita jopa vanhat äijät on kommentoineet kadulla ollessani hyvin nuori. Samoin koulussa jo ala-asteella vanhemmat pojat huuteli kaikkia tissi juttuja, mikä oli todella noloa ja tuli likainen olo. En ole ennen tajunnut, että tämä kenties vaikuttaa negatiivisiin tuntemuksiin imetystä kohtaan.
Olen nuorempana ravannut nuorisopsykiatrian polilla raiskausta ja muita juttuja jauhamassa. Olen tällä hetkellä tasapainossa muuten kaiken tapahtuneen kanssa enkä todellakaan jaksa tai halua alkaa kaivelemaan taas vanhoja haavoja auki. Jos imetys tuntuu niin vastenmieliseltä kuin ajattelen lopetan sen ja siirryn korvikkeeseen.
itse olen imettänyt kuukauden verran ja tykkään kyllä imettää mutta kohta alkaa hermo mennä kun se sattuu niin vietävästi. ei auta rintakumit, rasvat, asentojen vaihtelut... en tiedä mistä tämä johtuu sillä nänni ei ainakaan silmin nähden ole edes rikki, mitään "paakkuja" ei rinnassa tunnu eikä rinta ole kipeä muuten kuin imettäessä. joskus kun annan omaa maitoa pullosta niin on se ihan kivaa kun ei tarvii kärsiä kipua mutta on siinä maidon lämmittämisessä ja pullojen pesemisessäkin oma vaivansa=).
Pyydä jonkun imetystukihenkilön tai terkkarin kattomaan, kun imetät. Jotain häikkää siinä on, imetyksen ei kuulu sattua.
Ja kaikenlaiset ihmiset niitä lapsia tekeekin! :O Häpeä!
et varmaan lukenut että kun olin raskaana niin pidin itsestään selvyytenä että imetän, se oli kuule kova paikka kun en halunnutkaan imettää.
niin ja ei lapsia tehdä... niitä saadaan.
toivottavasti sinulla ei ole lapsia kun noin jyrkästi tuomistset tai jos on niin toivottavasti ainakin opetat heille että on enemmän kuin yksi tapa elää... sulle sen asian opettelu taitaa olla jo liian myöhäistä.
jos se tekee minusta ääliön että pidin omaa mielenterveyttä ja sitä kautta vauvan hyvinvointia tärkeämpänä kuin äidinmaito niin sitten olen idiootti ei voi mitään. itse kyllä ajattelin tekeväni oikean ratkaisun.
tuo ei ollu sulle tarkotettu vaan tuolle tollolle joka tossa huhutteli aiemmin!Sori!=P Oon kanssas ihan samaa mieltä.Lähinnä mua ketuttaa tollaset imetyskiihkoilijat!Kenenkään ei oo pakko imettää ja se ei tee kenestäkään huonoa äitiä piste.Tsemppiä sinulle vaan jatkossa.Älä välitä noista imetysskitsoista joita oikeasti on aika paljon!
Kyllä minulla on lapsia. Jokaisella ihmisellä on asioita joita ei halua tehdä, mutta ei voi aina ajatella itsekkäästi. Ajattele vauvaasi ja IMETÄ kun kerran fyysiset mahdollisuudet siihen on!
niin että imetän ja näin ollen ajan itseni hulluuden partaalle. stressaannun ja en pysty hoitamaan enää lastani? onko tämä nyt se parempi vaihto ehto sitten kuin se korvike? ihan sama miten äiti jaksaa henkisesti kunhan hän imettää? niinkö?
valitettavasti on liian myöhäistä alkaa enää imettää kun lapsi on kohta jo 4 kk....
Mitä enemmän asiaa mietit sitä enemmän imetystä tulet stressaamaan. Ensimmäisten kahden viikon rintamaito (ternimaitoa) on vasta-aineiden kannalta tärkein. Sen ajan kannattaa ainakin pumpata jos suinkin jaksat/herut pumpulle. Tietysti siitä eteenpäinkin jos suinkin onnistuu.
jotka vihaa imetystä, minua kuvottaa koko sana! Minulla ei ole mitään raiskausta tms. seksiin liittyvää ongelmaa taustalla, niinkuin joku kirjoitti. Minulla on kaksi lasta ja kummankin kohdalla koko imetys ällötti. Pumppasin maidon pulloon kaksi kuukautta molemmille, sitäkään en tehnyt edes mieheni nähden. Minua suututti sairaalassa että vieraat ihmiset tuli rintoihini kiinni ilman minkäänlaista yksityisyyden kunnioitusta, tukkimaan sitä tenavan suuhun!! Minulle se oli aivan käsittämätöntä sairaalan henkilökunnalta tänä päivänä. Neuvolan täti oikein toljotti touhun sujumista.
Minulle rinnat ovat kai seksuaaliset "elimet" ilmeisesti enemmän kuin mikään ruokapankki...
...tai sitten ei.Aion kyllä kokeilla miltä se tuntuu ja imettää vaikka väkisin vähän aikaa jos maitoa tulee,mutta mutta...
mua kans jotenki inhottaa ajatus imettämisestä ja kaikki siihen liittyvä. Olen miettinyt kovasti mistä tämä johtuu ja tullut siihen johtopäätökseen, että minulle myös rinnat liittyvät niin voimakkasti seksuaalisuuteen, että jotenkin ällöttää ruokkia lasta niillä.=/
Enkä myöskään halua koko kansaa pällistelemään kun imetän, siis oikeastaan en ketään, koska se tuntuu tilanteena niin intiimiltä. En haluaisi ajatella näin, mutten vois sille mitään että rinnat ovat seksuaaliset ja niiden pito pelkkänä ruokapakkina ei oikein luonnistu ja toisaalta en halua pelkkä ruokapakki ollakkaan.
En minä pidä mun kroppaakaan pelkkänä vauvahautumona, vaikka odotankin ja jotenkin noiden kahden asian yhdistäminen tuntuu hankalalta:joko rinnat on pelkkä ruokintaväline tai seksuaalinen osa minua, jompi kumpi kärsii imetyksen myötä auttamatta ja kuka haluaa tuhota seksuaalisuuttaan täysin, koska sitten kaatuu parisuhde ja ilman seksuaalisuutta ei niitä lapsiakaan tule.
Te, jotka koette imetyksen (ajatuksena) epämiellyttävänä siksi, että rinnat ovat teille ensisijassa seksuaaliset: miten koette muiden imetyksen? Onko muiden imetyksestä puhuminen tai sen näkeminen ällöttävää? Vai onko ne vain teidän rintanne jotka ovat seksuaaliset?
jos nainen itse ei selvästi piittaa miltä rinnat näyttää, pukeutuu mummoliiveihin ja tissit roikkuvat tyhjinä polvissa ja nainen on sitä mieltä että vauvaa varten ne vaan on en minäkään koe niitä erityisen seksuaalisiksi ja valitettavasti minun mielestä rumat tyhjinä roikkuvat tissit eivät muutenkaan ole kovin seksuaaliset.
Mutta kyllä... viime aikoina minua on alkanut ainakin ällöttää kaikki imetysjutut ym..ja joka kerta säpsähdän kun joku esim ravintolassa läväyttää äkkiä tissit pöydälle ja alkaa syöttämään vauvaa. Tiedän että se on luonnollista enkä paheksu, mutta minusta se vaan jostain syystä tuntuu irvokkaalta enkä itse halua tai kehtaa toimia niin. Enkä haluaisi suhtautua imetykseen näin, mutten voi sille mitään.
tykkää keskustella asiasta eli en ota kahvipöydässä osaa mihinkään imetys keskusteluun ja jos minulta kysytään, vastaan pikaisesti ja teen selväksi kai eleillä etten halua puhua siitä. Toisten imettämisen näkeminen ei haittaa kunhan se tapahtuu nätisti :) Kahvilat, torit ym. julkiset paikat on ihan ok. Mutta parempi ruokaravintola esimerkiksi - siellä kääntäisin pään tai voisin vaihtaa jopa pöytää jos olisi suora näköyhteys... Itse en voisi kuvitella imettäväni missään muulla kun yksin suljetun oven takana.
Mutta esimerkiksi kauhistelin ulkomaalaistaustaisten äitien suhtautumista imetykseen (asiasta oli uutisissa) että he eivät imetä koska ajattelevat sen olevan köyhien maiden tapa etteikä niin tehdä rikkaissa länsimaissa! Ei se luojan kiitos niin ole eli muut voi sitä tehdä kunhan minun ei tarvitse :D
et todellakaan ole huono äiti. kaikille imetys vain ei sovi. joskus itselläkin vastustaa. tytär nyt 3kk ja tahtoisin jo imetyksen lopettaa mutta tyttö niin kiinni tississä. isänpäivänä lopetti kokonaan pullosta syönnin ja päätti alkaa kokonaan tissi ruualle..:o olen kovasti pulloon taas yrittänyt opettaa. tympäsee kun ei pääse rauhassa esim. joululahja ostoksille vaan kaikki pitää pika pikaa ostaa...
esikoista imetin n 2kk n kakkonen sai tissimaitoa vähän vähemmän aikaa..
vaikka alkuajan veriset nännin paranivat, en koskaan kokenut että imetys ois mun juttu.
pidän itse äidinmaitoa lapselle hyvin tärkeänä ja en ymmärrä ihmisiä jotka eivät halua imettää tai selittävät maidon loppuvan parin vkon jälkeen. Kuitenkin koin imetyksen raskaana ja vaivalloisena, varsinkin kakkosen kanssa kun imetys saattoi kestää pitkän aikaa jolloin esikoinen hajotti talon ja haki huomiota kaikilla tavoilla..
nyt odotan kolmatta ja yritän imettää mahd kauan, ainakin yli 2kk, mutta se stressaa ja on epämiellyttävää, varsinkin eläminen vuotavien, pakottavien (ehkä taas tulehtuneiden) ja erittäin isojen ja raskaiden rintojen kanssa..
että olen imettänyt erittäin julkisilla paikoilla eikä se ole minulle mikään ongelma, eikä myöskään toisten imettäminen. En ikinä mene esim. vessaan tms suljettujen ovien taakse imettämään...
Et todellakaan ole ainoa. Itse en ole ikinä pitänyt kyseisestä touhusta ollenkaan. Lapseni ovat jo 9 ja 6 ja nyt kolmatta odotan, 7vkoa laskettuun aikaan. Tuskin tätä kolmattakaan imetän juurikaan. Pistää jo nyt vihaksi kun ajattelen sitä imetyslässytystä, mitä alkaa tulla joka puolelta, kun vauva on syntynyt... "Tuleeko maitoa, imetätkö...?? Plaaplaaplaa..." Voinpa kertoa, että hemmetin terveitä ovat molemmat lapseni olleet, vaikkeivat tissiä juuri saaneet. Sitä paitsi uskon, että korvikkeet sisältävät enemmänkin kaikkia ravintoaineita kuin mun tissimaito...:D Imettäköön ken lystää, mun juttu se ei ole ikinä ollut. Ja pitäkööt jokainen huoli omista asioistaan. itseäni kuvottaa pelkkä ajatuskin siitä, että vauva imee mun tissiä. Ei kiitos - en halua olla mikään lehmä ja käyttää niitä vitun liivinsuojia yötä päivää ja kaivaa tissiä esille joka käänteessä. Ja onpa mukavaa harrastaa seksiä, kun maito lentää... Joo, olen ehkä monen mielestä itsekäs, mutta jollain tasolla pitää ollakin...en todellakaan ymmärrä "kynnysmattoäitejä"...helvetti... Jos mulla on hyvä olla, on varmasti vauvallakin. Se, että tulee äidiksi, ei tarkoita sitä, ettei ole enää nainen tai ole omaa elämää enää ollenkaan. Lapseni ovat minulle tärkeintä maailmassa ja tulevat aina olemaan, vaikka minulla on omakin elämä. Ja sitä läheisyyttä kyllä normaali ihminen osaa antaa vauvalle ihan ilman tissinlutkutustakin, piste. Luola-aikanen juttu sanon minä. Ja aivan turha kokea syyllisyyttä jos ei tämän päivän eurooppalaisessa yhteiskunnassa halua lehmää leikkiä, kuten sanoin, leikkiköön, ken lystää. Mutta senkin voisivat tehdä muualla kuin kahviloissa kaikkien näytillä... Okei, onhan se luonnollinen juttu, mutta niin on kusella käyminenkin, eikä sitäkään tehdä julkisesti...
Minäkään en imettänyt esikoistani. Kun aloin odottaa häntä niin ajatus imettämisestä tuntui jo silloin omituiselta, mutta ajattelin että kai siihen tottuu kun vain alkaa siihen. Mutta kun tyttö syntyi, useamman kerran yritin häntä imettää, mutta tunteeni olivat samanlaiset kuin sinulla. Minua itketti ja se oli muutenkin aivan kamalaa. Enhän pidä siitä muutenkaan, että rintoihini kosketaan. Imettäminen tuntui lähes insestiltä. Pidän rintoja niin seksuaalisena asiana, enkä mihinkään lapsen ruokkimiseen tarkoitettuna asiana. Rinnat vain täyttyvät sellaisella nesteella raskauden aikana, ja ehkä se on vain joku jäänne niitä ajoilta jolloin emme erottuneet apinasta lainkaan. Ei silloin ollut maidonkorvikkeita. Aivan samoin kuin ihmisellä on nykyään vain häntäluu, eikä silläkään mitään merkitystä enää ole.
Lapsenkin hoitamisen kannalta minun mielenterveyteni on parasta pysyä kunnossa, ja sehän pysyy kunnossa niin kauan kunnes jätän tisseihin koskemisen ainoastaan miehelleni. :)