Uskotko Jeesus-lapseen?

Jos tunnet, että sinulla on annettavaa yhdellekään tuntemistasi ihmisistä. Jos tunnet että, sinulla on mitään annettavaa sinulle tuntemattomista ihmisisä, niin silloin kai olet päässyt jonkinlaiseen yhteenymmärrykseen antamisesta. Ottamistahan meidän ei tarvitse liiemälti harjoitella, se tulee "selkäytimestä".
En tunne Jeesus-lasta, mutta ajatus on sinänsä jännä. Kuka kumartaa Jeesuksen syntymää, kuka viisaita miehiä. Toinen sytyttää kynttilän Neitsyt-Marialle ja toinen juhlii tietäjien perän lähetettyjä sotilaita. Itseasiassa, kuka muistaa Josefia? Tuohon aikaan äpäränä syntyneen lapsen isää? Miksi juuri Uudessa Testamentissa isän arvo Vapahtajan isänä on merkityksetön?
Oliko kirjoittajalla "oma isä ojassa"? Olisiko muutenkin miehisen vallan esiin tuonti tässäkin ollut "omaa kehua"?
Mene tiedä.
Joka tapauksessa, kaikille kaunista joulua ja tehdään Suomenennätys: yhtään ihmistä ei joutunut ensikotiin, koska Joulun vietto sujui niin rauhallisesti...
...Niin isällä, pojalla kuin myös äidillä ja tyttärellä.

En usko, että kertomus Jeesuksesta on satu. Sillä en usko, että kukaan kirjailija olisi tuon kertomuksen pystynyt vaan keksimään omastapäästään. Tuo kertomus Jeesuksesta on niin ihmeellinen ja siihen liittyy niin monenlaisia asioita ja miten erikoinen ihminen Jeesus oli. Hän ei tehnyt syntiä ja oli täysin pyhä. Todeutti kaikessa Jumalan isänsä tahdon. Tuli kuolemallaan pelastamaan meidät syntiset ihmiset tai antamaan meille ainakin mahdollisuuten pelastukseen. Tietysti tuohon pelastumiseemme liittyy ehtoja, että miten me elämme täällä tämäm elämämme.

Kertomus Jeesuksesta tulee eläväksi, jos jaksat lukea evankeliumit Raamatun kokonaisuudessa. Vanha testamentti on paikoin hyvin raskasta luettavaa, ikävää ja julmaakin. Tuhansien vuosien ajalta meille tarjotaan vain muutamia hetkiä ja lisäksi suuria kaaria ihmisyhteisön kasvusta, kehityksestä ja suhteesta Jumalaan. Sitten kaiken sen synkeyden, loputtomien vuosisatojen jälkeen maailmaan välähtää kirkas valo. Se paistaa vain hetken historiassa ja sammuu, mutta muuttaa silti paljon. Kun ihmisten elämä taas alkaa, se on edelleen ihmisten elämää kiistoineen ja ongelmineen, mutta jokin on nyt toisin. Ihmisten elämänsotkujen keskelle on tullut ennen kaikkea rauha ja luottamus, ja ehkä ripaus tahatonta komiikkaakin, ymmärrystä, näkökulmaa, naurua. Tuo historia kantaa meitä tähän päivään saakka, vaikka Raamattu itsessään loppuu alkuseurakunnan ensimmäisiin vaiheisiin.

Otappa vielä Raamattu käsiisi ja purista sormiesi väliin ne 4 lyhyttä evankeliumia. Ne eivät ole paljon mitään. Huomaatko, ne jäävät vähäisiksi myös Uuden testamentin kokonaisuudessa. Vain sen verran tilaa Jumala antoi itselleen. Loput kirjasta kertoo enemmän ihmisestä kuin Jumalasta, mutta silti nuo 4 evankeliumia antavat avaimet koko Raamatun ymmärtämiseen. Jumalan ei pidä kuin liikauttaa kättään ja kaikki muuttuu.

Mitä meinaat? Että uskonko että Jeesus oli joskus lapsi? No varmaan oli.

Että uskonko Jeesukseen. No joo, todistetusti historiallinen henkilö.

Uskonko ihmetekoihin ym. sanomaan. Tiedä sitten sanoa, mutta tarkoitus oli ainakin hyvä, ei se ketään tappanu tai raiskannu joten vaikuttaa ihan siinä mielessä kunnon tyypiltä, oman aikansa hippi.

Mitä muuten tulee uskonnollisiin juttuihin niin menee vätää rankaksi ruveta tässä selittään. Riittänee kun sanon että olen eronnut kirkosta.

Palatakseni kuitenkin ensimmäiseen aiheeseen:
Mitä pirkuletta sillä lapsuudella asian kanssa on yhtään mitään tekemistä? Kai ny kaikki syntyy jostain, vaikka sitten neitseestä. Mutta tuskin se Maria mitään parrakasta 20-30 v ukonretalettakaan ulos pusersi?

meilläkö on aivoissa sähköä ja kemiaa nii on todennäköistä et oot saamassa aivoihin virustartunnan tai se on siu geeneissä et sie oot herkkä uskoinnolle.miu p 0405537907