Minulle se oli ehkä kun mentiin hevosreellä joulukirkkoon.
Kävimme hirventaljan päälle ja äiti peitteli meidät
vällyllä. Siinä sitä mentiin läpi lumisten teiden ja
kirkolla oli paljon hevosia. Ne olivat järsineet puomin
ihan koloille.
Kävimme hirventaljan päälle ja äiti peitteli meidät
vällyllä. Siinä sitä mentiin läpi lumisten teiden ja
kirkolla oli paljon hevosia. Ne olivat järsineet puomin
ihan koloille.
Vastaukset 2
Vanhimmat
postikorttimaisema tuli mieleen kuvauksestasi. Joulukirkko ja aikainen herätys, mutta autolla köröteltiin läpi talvisten maalaismaisemien. Se oli juuri kouluikäiselle juhlallista istua vanhempien kanssa siellä. Sukuhaudalle vietiin kynttilät ja sitten kotiin joulupöytään, lipeäkalasta en pidä edelleenkään.
Ensi viikolla laulan kahteen kertaan vanhuksille ja herkistyn tiettyjen laulujen kohdalla, kun aina joillekin tulee kyynelet liikutuksesta silmiin.
Tänä jouluna minulla on jo kolmas lapsenlapsi, kuin lahjana. Omien lasten ja nyt pikkuisten ilo kantaa vaikka mihin.
En valitse parasta kaikki tulevat omina hetkinään, ajallaan.
on ollut mieleenpainuvin siinä mielessä. että jouluaamuna jouduimme heräämään jo aamuyöstä. Siihen aikaan, alkoi Jumalanpalvelus aamukuudelta. Matkaa oli 15 km, niin kestihän se aikansa. Usein sattui olemaan koviakin pakkasia, mutta kyllä sinne vaan lähdimme. Kirkas tähtitaivas on jäänyt niin elävästi mieleeni ja puhtaat valkoiset hanget, jotka valaisi kulkuamme. Eihän siellä vällyjen alla kylmä ollut ainakaan meillä penskoilla. Hevosesta en tiedä. Kaupungissa laitoimme hevoselle loimen lämmikkeeksi. Jotenkin tuntui, että se toimitus kesti useita tunteja (?). No joka tapauksessa.. Paluumatkat olivat aavistuksen valoisampia ja sanoisinko jotain sinisyyttäkin taivaanrannalla.
Tapani-iltana teimme usein kyläilyreissun mummon luokse, josta jo kerroinkin yhdessä ketjussa jokunen päivä sitten.:)