Voiko olla niin että jos ihminen tulkitsee väärin toisten tunteilla, mitä he sanovat ja/tai kohtelevat toisiaan "epäystävällisesti", voi kärsiä dysfasiasta? Otetaan yksi esimerkki;
Olin kirjastossa asiakkaana, ja näin että nuori lukiolaispoika puhui kännykänsä kanssa. Vaikka kuinka hän puhuisisi hiljaisella äänellä, eräs miesasiakas oli aika tylyn näköinen ja sanoi häntä "epäystävällisesti" kännykän puhumista kirjastossa. Kännykän puhumisen jälkeen hän pakkasi tavaroita, aika selvästi loukkaantuneen näköisenä. Sen jälkeen hän meni miehen luo ja potkaisi sen jalkaan kahdesti, jolloin mies huusi kivuliaasti ja poika juoksi pois. Pitkällä etäisyydellä hän sanoi, että "Jos et olisi ollut noin tyly minulle, et olisi silloin ollut viholliseni!". Sen jälkeen hänestä ei ole kuulunut enää ollenkaan, mutta kirjaston väet (plus henkilökunnat) olivat järkyttyneitä välikohtauksesta, minä mukaan lukien!
Mikäli kirjaston joku muu asiakas saattaisi puhua kännykällään hiukan korottaen, tarpeen mukaan olisin miesasiakkaan asemassa sanonut hänelle sillä tavoin, että äänensävyni on harmistuneena eikä mikään epäystävällistä asennetta, siis vain harmistuneena. Pyytäisin hänet kauniisti menemään ääneneristystuolille tai jonnekin parempaa paikkaan.
Omasta mielipiteestäni en ole kovin varma vertaileminen tunteiden tulkitsemisesta ja dysfasiasta, koska toisen mukaan väärä tulkinta on dysfasia ja toisen mukaan ei. Väärä tulkinta ei ole välttämättä dysfasia, ihmisten sosiaalisuudet voivat olla normaalitasoisia, mutta heidän lapsuus on voinut olla traumaattinen (kiusaamisen uhrina ja kaltoinkohtelu), mikä tarkoittaa sitä että heillä on vaikeaa ymmärtää ihmisten tunteita asenteitten perusteella. Varsinkin myös minua huolestuttaa sitä, että miksi neurologiset ihmisillä on vaikea tulkita ihmisten tunteita asenteitten perusteella? Miksi juuri he?
Olin kirjastossa asiakkaana, ja näin että nuori lukiolaispoika puhui kännykänsä kanssa. Vaikka kuinka hän puhuisisi hiljaisella äänellä, eräs miesasiakas oli aika tylyn näköinen ja sanoi häntä "epäystävällisesti" kännykän puhumista kirjastossa. Kännykän puhumisen jälkeen hän pakkasi tavaroita, aika selvästi loukkaantuneen näköisenä. Sen jälkeen hän meni miehen luo ja potkaisi sen jalkaan kahdesti, jolloin mies huusi kivuliaasti ja poika juoksi pois. Pitkällä etäisyydellä hän sanoi, että "Jos et olisi ollut noin tyly minulle, et olisi silloin ollut viholliseni!". Sen jälkeen hänestä ei ole kuulunut enää ollenkaan, mutta kirjaston väet (plus henkilökunnat) olivat järkyttyneitä välikohtauksesta, minä mukaan lukien!
Mikäli kirjaston joku muu asiakas saattaisi puhua kännykällään hiukan korottaen, tarpeen mukaan olisin miesasiakkaan asemassa sanonut hänelle sillä tavoin, että äänensävyni on harmistuneena eikä mikään epäystävällistä asennetta, siis vain harmistuneena. Pyytäisin hänet kauniisti menemään ääneneristystuolille tai jonnekin parempaa paikkaan.
Omasta mielipiteestäni en ole kovin varma vertaileminen tunteiden tulkitsemisesta ja dysfasiasta, koska toisen mukaan väärä tulkinta on dysfasia ja toisen mukaan ei. Väärä tulkinta ei ole välttämättä dysfasia, ihmisten sosiaalisuudet voivat olla normaalitasoisia, mutta heidän lapsuus on voinut olla traumaattinen (kiusaamisen uhrina ja kaltoinkohtelu), mikä tarkoittaa sitä että heillä on vaikeaa ymmärtää ihmisten tunteita asenteitten perusteella. Varsinkin myös minua huolestuttaa sitä, että miksi neurologiset ihmisillä on vaikea tulkita ihmisten tunteita asenteitten perusteella? Miksi juuri he?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Luin ja luin mutta en jostain syystä ymmärtänyt mitä ajoit takaa.