Olen vuonna -79 syntynyt mies ja kiinnostukseni/kuunnioitukseni Aasiaan ja sen naisiin on olemassa.
Elettiin vuotta 2007 kevättä ja tein kotona kovasti sauna, pesuhuone ja lämmitys järjestelmään remonttia. Oikein niinkun lehmänhermoja ja tarkkuuta(ja rahaa) vaativaa duunia. Siinä sivussa tutustuin netissä Vietnamilaiseen tytöön ja parantelin kokoajan kehnoa Englannin kieltani, itse itseäni opettan.
Näin tutustuin tytöön enemmän ja enemmän ja alon suunnitella matkaa Vietnamiin, kaikki piti mua hulluna, myös minä itse :) pelotti myös paljon.
Olin tietenkin jo opetellut maan kulttuuria ja tapoja entuudestaan ja jutellut erään jo maassa asuneen Suomalais miehen kanssa, maan tavoista, kulttuureista ja systeemeistä.
Vietnamissa tarkemmin Saigonissa/Ho Chi Minh-city:ssä lentokentällä tyttöystäväni oli vastassa ja siitä se seurustelu sit nytkähti ihan sujuvasti alkuun. Olin reissussa tasan 6kk ja siinähän kerkes kaikkee tapahtuun. Mut kerran muistan tarkasti lounasravintolassa ollessani Da Lat nimisessä vuoristo kylässä, eräs opiskelija tyttö tuli pöytääni ja kysyi voisiko hän ennustaa kädestäni minulle, suostuin, hän sanoi ettei maksa mitään. Hän rupesi tarkkaan tutkimaan molempia käsiäni ja ensimmäiseksi lausahti selvästi hämmästyneenä että sinä olet hyvin yksinäinen ja hetken olin vähän nolona ja myönsin, hän jatkoi ja kertoi historiaani aivan kertakaikkiaan nappiin ja vasta sitten alkoi ennustamaan tulevaa. Tarjosin hänelle lounaan kiitokseksi.
Lyhyesti:
Tyttöystävän kanssa mennyt todella mukavasti, muutettiin Suomeen, mentiin naimisiin, Vaimoni opetteli Suomen kielen, ensimmäinen lapsi syntyi -09 syksyllä, Vaimoni on kotiäiti ja minä olen raksalla taas hommissa. Molemmat viihdytään kotona toistemme seurassa kovasti ja Anoppikin oli viime kesänä(-09) 3kk meillä kylässä, vauvan syntymän aikaan.
Elettiin vuotta 2007 kevättä ja tein kotona kovasti sauna, pesuhuone ja lämmitys järjestelmään remonttia. Oikein niinkun lehmänhermoja ja tarkkuuta(ja rahaa) vaativaa duunia. Siinä sivussa tutustuin netissä Vietnamilaiseen tytöön ja parantelin kokoajan kehnoa Englannin kieltani, itse itseäni opettan.
Näin tutustuin tytöön enemmän ja enemmän ja alon suunnitella matkaa Vietnamiin, kaikki piti mua hulluna, myös minä itse :) pelotti myös paljon.
Olin tietenkin jo opetellut maan kulttuuria ja tapoja entuudestaan ja jutellut erään jo maassa asuneen Suomalais miehen kanssa, maan tavoista, kulttuureista ja systeemeistä.
Vietnamissa tarkemmin Saigonissa/Ho Chi Minh-city:ssä lentokentällä tyttöystäväni oli vastassa ja siitä se seurustelu sit nytkähti ihan sujuvasti alkuun. Olin reissussa tasan 6kk ja siinähän kerkes kaikkee tapahtuun. Mut kerran muistan tarkasti lounasravintolassa ollessani Da Lat nimisessä vuoristo kylässä, eräs opiskelija tyttö tuli pöytääni ja kysyi voisiko hän ennustaa kädestäni minulle, suostuin, hän sanoi ettei maksa mitään. Hän rupesi tarkkaan tutkimaan molempia käsiäni ja ensimmäiseksi lausahti selvästi hämmästyneenä että sinä olet hyvin yksinäinen ja hetken olin vähän nolona ja myönsin, hän jatkoi ja kertoi historiaani aivan kertakaikkiaan nappiin ja vasta sitten alkoi ennustamaan tulevaa. Tarjosin hänelle lounaan kiitokseksi.
Lyhyesti:
Tyttöystävän kanssa mennyt todella mukavasti, muutettiin Suomeen, mentiin naimisiin, Vaimoni opetteli Suomen kielen, ensimmäinen lapsi syntyi -09 syksyllä, Vaimoni on kotiäiti ja minä olen raksalla taas hommissa. Molemmat viihdytään kotona toistemme seurassa kovasti ja Anoppikin oli viime kesänä(-09) 3kk meillä kylässä, vauvan syntymän aikaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen aidosti iloinen puolestasi. Hienoa että uskalsit tehdä siirron elämässäsi ja kulkea sydämesi ääntä kuunnellen. Itse pohdin elämäni asioita ja olen tällä hetkellä yksinäinen. Tunnen, että minun pitää lähteä jonnekin ja etsiä oma polkuni. Haaveilen ulkomaille lähdöstä ja tämä tarina antoi jollain lailla uskoa omaankin tulevaisuuteen.
Kaikkea hyvää teille :)
T: n23
Hienoa tarina ja siinä mallia muille yksinäisille. Niin miehille kuin naisillekin.
Onneksi olkoon!
Miekin olen välillä lohdutellut itseäni töistä palatessa sillä, että kunhan saa talousasiat kuntoon niin -kynisesti ilmaistuna- tilaan nuoren, nätin ja vähän käytetyn neitosen jostain kaukomailta emännäksi... Edes jotain toivoa puurtamiseen. :D
Ei voi muuta sanoa kuin että onnittelut itsellesi ja vaimolle! Todella sydäntälämmittävää oli tekstisi lukea.
Itse tapasin 26-vuotiaana netissa Etela-Eurooppalaisen tyton. Juteltiin varmaan puoli vuotta ja sitten tavattiin valimeren ranalla ja matkusteltiinkin keski-euroopassa. Homma kuitenkin sitten kaatui valimatkaan ja kulttuurieroihin. Vielakin yli viiden vuoden paasta harmittaa kaikki virheet mita tuli tehtya. Mokasin sen elaman ainoan mahdollisuuden.
Sen jalkeen ei ole mitaan naiskontakteja ollut. Ei netissa eika livenakaan kun en viinaa juo ja baareissa viihdy. Nyt reilusti paalle kolmikymppisena peli alkaa olla menetetty.