elikkä sen ikänen tyttö ja todella tempperamenttinen tapaus,huuto raivareita löytyy ja pari kuukautta on ollut lyömistä.läpsäyttää naamalle kun sanotaan että vaippa vaihdetaan tai kielletään...eniten läpsyjä mulle äitinä tulee mutta osansa saa myös isä ja isoveli(8vee).onko kellään ollut uhmaikäisen lapsen kanssa samoja ongelmia ja miten niistä on selvitty?aina kun neiti lyö niin sanotaan napakasti EI ja että ei saa lyödä ja että se sattuu ja tuhma tyttö...mutta kun tuo ei ei tehoa.ja tästä ei:stä se huuto vasta alkaakin.välillä onnistun nappaamaan käden kiinni ennen kuin se läjähtää naamaan ja sanon ei...mutta tulos on sama...kauhee raivari...että onko kellään mitään pienintäkään vihjettä millä tämän sais loppumaan...todella väsynyt ainaiseen "lätkimiseen".
1,7kk lapsi LYÖ
ka_ty
7847
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kun mahdollista, huomion ohjaaminen muualla kun mahdollista eli heti vaan kun on kielletty, jotain muuta. Muuten tulee valtataistelu ja järeempien keinojen tarve, mikä ei kuitenkaan järkevää kun kuitenkin niin pieni lapsi ja ohimenevä vaihe todennäköisesti. Eli kärsivällisesti napakka ei, katsekontakti, tilanteen rauhoittaminen. Todella tylsältä ja tehottomalta se usein tuntuu, mutta vanhempana on vain kerta toisensa perään osoitettava että ei hyväksytä. Kehutaan toooosi paljon kun onnistuu ilman läpsimistä joku juttu. Eli paljon myönteistä kannustusta ja kehumista kun siihen aihetta. Muuten alkaa isompana hakemaan huomiota negatiivisella käyttäytymisellä... KÄRSIVÄLLISYYTTÄ!
kiitos...kokeilussa seuraavaksi...ongelmiakin paljon muutenkin jos vaikka sais karsittua yhen kerrallaan pois niin helpottais :),vaikka koskaan lapsen kasvatus mitään leikkiä on...mut uhmaiän vaikeudet välissä vie voimat...
Usein kannattaa miettiä miksi lapsi tilanteessa on kiukkunen. Kun haluat vaihtaa vaippaa niinkö se oli?
Taaperoikäiselle on tyypillistä että haluaa tehdä kaiken itse, vaikka ei vielä osaisikaan. Kun äiti yrittää tehdä puolesta silloin ottaa päähän. Usein on ollut apua siitä että taaperolle kertoo että kun on iso tyttö niin nyt ei enää vaihdeta vaippaa makuuasennossa, kun osaa jo seistä ja nyt taapero saa ihan itse ottaa vaippatarrat pois ja viedä vaipan roskikseen (pissa vaipan) ja myös ihan itse hakea uuden. Tästäpä ne taaperot usein innostuu. Kun taaperolle vielä kertoo että kohta hänkin osaa tehdä pönttöön niinkuin äiti ja isi mutta nyt ensin harjoitellaan, silloin kiukku kummasti katoaa. Sama itsenäistyminen koskee syömistä ja pukemista, mitä enemmän saa itse harjoitella, mitä enemmän äiti ihailee ja antaa taaperon itse tehdä, sitä vähemmin sitä kiukkua on.
Minulla 6 kk ikäinen vauva. Ei tule kuuloonkaan että vaippa vaihdettaisiin makuuasennossa!!! Hän suuttuu ja pyrkii pois kaiken voimin tai sitten pyrkii pois kaikin voimin ilman suuttumusta. Siinä on sitten pitelemistä eikä vaipanvaihdosta tule yhtään mitään. Olen siis ostanut housuvaippoja ja vaihdan joko sylissä vaikka hän tempoilee ja kun toisen jalan saa vaippaan niin toinen on jo kadoksissa :) tai niin, että hän seisoo tukea jostain ottaen (helpon vaihtoehto).
Mä olen itse ammatiltani lastenhoitaja ja kävin asian läpi omankin lapsen kohdalla. Poika alkoi lyömään/läpsimään 1 v 6kk ikäisenä oman ikäisiä ja nuorempia lapsia. Syyksi riitti ihan lähelle tulo. Aina kiellettiin ja jos ei lyöminen loppunut (kuten ei yleensä käynyt) siirsimme lapsen napakasti pois. Aluksi tilanne oli pahin. Kaikkiaan tätä vaihetta kesti puol vuotta. Kokoajan lyöminen väheni. Mutta hermoja raastavaa se oli. Koko ajan piti olla alle metrin päässä että kerkee puuttumaan tilanteeseen. Mua myös ärsytti et joidenkin lasten vanhemmat ei tajunneet että ei lapsi tee sitä pahuuttaan vaan se oli kasvuvaihe johon kyllä puututtiin koko ajan. Todella vihaisi mulkaisuja saatiin. Aina napakasti kiellettiin mutta en jäänyt lapselle ummet ja lammet selittämään miksi ei koska tiesin että minun lapseni ei vielä ymmärtänyt kauhean hyvin puhetta. Huomasin nimittäin että lapseni oli ihan äimänkäkenä jos yritin enemmän selitellä. Sanoimme vain. EI ! Ei saa lyödä. Toista sattuu eikä saa satuttaa.
Enemmän olisin huolissaan jos näin käyttäytyisi esim. neljä vuotiaana. Olen ihmisille sanonut että toiset puree, toiset lyö, toiset tönii, toiset kiljuu , toiset on nätisti mutta se kaikki on yleensä normaalia tuossa iässä. Vanhemmille se tosin tuo lisä haastetta opettaa lasta oikeille teille.
Käsittääkseni lapselle ei pitäisi sanoa tuhma tyttö vaan tuhmasti tehty. Tämä siksi ettei itse lapsi ole se paha vaan se mitä hän tekee.
Näinhän se meilläkin juuri saman ikäisenä 1,7kk pikku rimpsessa läpsäytti aina isiä päin pläsiä kun oli vaan sopivalla etäisyydellä, mua nauratti todella kovasti, en toki sitä näyttänyt. Isi imeskeli myös kiukkuaan moneen otteeseen. Joka kerralla sanottiin tiukasti "Ei saa lyödä, isille tulee pipi", ja rimpsessa sai sen jälkeen itkuraivarit. Muihin ei rinsessamme kajonnut! Isi vaan sai kyytiä :)
En edes muistanu koko läpsyttelyä enää, ennenkun luin tän sun jutun. Kaipa se on vaan joku kehitysvaihe joillain...mitä saa tehdä ja mitä ei. Meidän rimpsessa ei ainakaan ole voinut matkia sitä mistään, sillä edes vahingossa ei tv:stä ole sellaista nähnyt, ja vanhempi veljensä ei ihme kyllä kertaakaan ole läväyttänyt siskoaan vielä tähän päivään mennessä. Ulkonakin on niin kilttejä lapsia etteivät ole mätkineet toisiaan:)
Toivottavasti menee teilläkin nopeasti ohi:) Isi oppi kyllä ennakoimaan iskut kun oli muutaman kerran kipeästi osunu arkaan paikkaan, kuten nenuun :)