Huutoni ei kuulu,
vaan särkee pään.
Sillalla kaksi kulkijaa;
auttakaa.
Taivas niin kirkuvan kirkas,
meri musta kuin synkkä yö.
Sillalla odotan auttajaa.
Kuulkaa huutoni,
pelastakaa.
J. Karlstedt (ajatuksia E. Munck´n taulusta Huuto)
vaan särkee pään.
Sillalla kaksi kulkijaa;
auttakaa.
Taivas niin kirkuvan kirkas,
meri musta kuin synkkä yö.
Sillalla odotan auttajaa.
Kuulkaa huutoni,
pelastakaa.
J. Karlstedt (ajatuksia E. Munck´n taulusta Huuto)
Vastaukset 9
Vanhimmat
mieleeni erään ihmisen, ja hänelle omistettuna:
Huutosi on helppo kuulla
Mutt’ turha on kuitenkaan
luulla
Ett’ sua auttaa vois
Ei ennen kuin pääsi
on täysin tyhjä
täysin rikki
On pakko odottaa
tämä kaikille on
niin vaikeaa
Tiedät, ett’ sua odotetaan
sua autetaan
Ei tähän kulu enää
pitkä aika!
Kaikk’ taas alusta
aloitetaan
Tiedän, on pakko odottaa.
Sillalla sitä pelastajaa.
Vaan kauan en jaksa,
sillä huutoni särkee pään.
Kuulkaa siis huutoni ja pelastakaa.
J.Karlstedt
Älä jää sillalle seisomaan
me rannalla vasta sua
odotetaan
Et jaksa?
Mutt’ me jaksetaan
Sua odottaa
Me sua rakastetaan
Ja sillalle me emme astu
edes auttamaan
Koska muutoin jäät sinne,
vain tyhjänä makaamaan
Ylitä silta, anna pääsi hajota
Me sua odotetaan, autetaan
Me sua niin paljon rakastetaan!
Ennemmin tai myöhemmin huutosi huutoosi vastataan. kaikki rakastavat sinua.
Menen rannalle teitä vastaan.
Nyt on paljon helpompi olla.
Kiitos paljon lohduttavista sanoistanne.
Huuto -
satuttaa
etsii vastakaikuaan
kahden sillalla
katseet ylös Taivaaseen
alla synkeät virrat
yllä tummat pilvet
auttajaa - älkää
ristiinnaulittako -
tartu huutoon
vaimenna ääneni
- Ota Syliisi -
... tämä Sinulle omalla
vastarunollani,joka osaat
syvälle koskettaa.
Rauhallista että tyyntä
aikaa Sinulle.
Kiitos vastarunosta. Kitos myös sinulle. Hyvää joulun odotusta.
Huutoni ei kuulu,
vaan särkee pään.
Sillalla kaksi kulkijaa;
auttakaa.
- tässä vaiheessa mieleeni tuli hyvin voimakkaasti Munckin Huuto ja muistelin että maalauksessa olisi kaksi kulkevaa hahmoa taka-alalla, ainakin siinä tunnetuimmassa versiossa, ajattelin että onkohan se ollut jonkinlaisena inspiraation lähteenä tai samaistumisen kohteena sinulle; sieluntila minkä sanallista ilmausta runossa hapuilet. Et ainoastaan hapuile vaan onnistut todella hyvin.
Ja tuossahan se on kerrottuna. Ajatuksia, taulusta Huuto.
Runosta välittyy vahvasti (ja ehkä se johtuu muistikuvista ja omista ajatuksista koskien kyseistä taulua) huudon luonne. Se ei ole korvinkuultavaa, suullisesti huudettua huutoa. Vaan nimenomaan pään sisäinen tunne. Se voi olla kohdistumaton huuto mutta yleensä myös kohdistuva. Äänettömänä avunpyyntönä se kohdistuu toiseen ja toisiin, niihin ihmisiin jotka kulkevat läheltä. Auttakaa.
Mielettömän hyvin kuvattu.
Täytyy vain toivoa jokaiselle, joka kokee olevansa tuollaisessa tilanteessa ja sieluntilassa, että huuto löytäisi purkautumistien, ja siltahetkestä päästäisiin läpi. Luulenpa että olen samankaltaista itsekin kokenut joskus...
Kiitos runostasi.
Se on nimenomaan ajatuksia E. Munck`n taulusta Huuto.
Kiitos vastarunosta ja palautteesta.
J. Karlstedt