Kuinka moni on huomannnut, että kun ihmiset muuttavat yhteen se on suhteen loppu. Joku tuossa valitti playkkarista, ja ei olisi valittanut, jos eivät asuisi yhdessä. Ja siis se on vaan esimerkki, joku valittaa pornosta ja toinen peleistä, mutta toisaalta, nämä esimerkit on naisia, jotka miesten mielestä esim. valittaa pikkuasioista: jos asia olisi niin pieni, eikö sitä voi uhrata suhteen takia? Voi, niin kauan kun vaan seurustellaan, ei tarvitse tunkea toiselle vastenmielisiä asioita sen naamaan ja aikaakin löytyy, ja kun sitä aikaa on, se on oikeata aikaa eikä välinpitämätöntä tv:n tuijotusta. Nainen on nainen ja mies on mies, mutta kun muutetaan yhteen on äiti ja nalkuttaja ja välinpitämätön sohvaperuna?
Kun seurustellaan, ollaan iloisia kun nähdään, etenkin jos muutama päivä on kulunut. Kuinka moni muutaman vuoden yhdessä asumisen jälkeen saa muuta kun "moin" ja se siitä. Itsekin yritin avoliitossani aikoinaan aina muistaa jotenkin, kun mies tulee kotiin, mutta itse en saanut mitään: sieltähän se emäntä tulee. No, sitten lopetin muistamiset, ja mies alkoi valittaa, kun on "ihan sama tuleeko hän kotiin vai ei" ja että, oletko sä täysi pässi, ethän sä itse ole huomioinut yhteen muuttamisen jälkeen milläänlailla..?
Seksi on ihanaa, kun on luottoa, ja suhde on vakaa seurustelusuhde. Mutta rutiniotuu tai muuttuu vaatimuksiksi heti, kun asutaan yhdessä. "miksei mun muija ota riittävästi suihin" vaikka miten ois ihanaa asua yhdessä. Kun seurustellaan, ollaan iloisia, jos yksikin päivä mahtuu viikkoon, milloin voidaan harrastaa edes jotain seksiä edes puoli päivää. "Jo pelkkä kädestä pitäminen on ihanaa ja suudellessa meinaa taju lähteä", ja kas kummaa, kolmekin vuotta liitossa, niin ei pidellä eikä muuta kun pussaillaan jotenkin ohimennen. Intohimo kuolee noin 90%ssa tapauksista liian aikaisin, vaikka sitä voisi ylläpitääkin, vaikka ei olisi lapsia, jotka ymmärrettävästi vievät aikaa ja vaikka se toinen olisi ollut miten ihana.
Paljonko täälläkään tai missään kuulee onnistumistarinoita, liiton ihanuudesta tai näkee esimerkkejä muutaman vuoden päästä: kyllä suurinosa kallistuu epäonnistumisiksi, epäarvostukseksi ja sitä rataa. Ei arvostus tunnu kasvavan saamisen myötä, vaan vaatimukset, ja tämä siis koskee ihan miehiä ja naisia, on aivan turhaa vetää perinteikkäästi tätä sukupuolielinkysymykseksi.
No, esimerkkejä on vaikka pilvin pimein, enemmän siitä, että avoliitto suurimmassa osassa tapauksissa on pilannut suhteen kun parantanut sitä, ja silti: hirveä kiire muuttaa yhteen. Siis ihmisethän muuttaa todella äkkiä yhteen ja meillekin kävi niin, että mies ikäänkuin raahasi kamansa meille vaan pikkuhiljaa ja ennenkuin huomasin, me asuttiin yhdessä muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. No, ei sillä, koettu on ja hyvä niin, eipä sillä, mutta onko ylipäätään järkeä muuttaa yhteen?
Pierut, vessat, siivousriidat, arkisuus, jatkuvat kompromissit ja sitä rataa. Kannattaako seurustelua pilata avoliitolla ja miksi ylipäätään pitäisi muuttaa yhteen? Jopa perhe voisi olla perhe, kahdella kodilla.
Avoliitto pilaa parisuhteen?
36
1994
Vastaukset
- tyytyväinen vaimo.
nainen tarvitsee jälkikasvulleen elättäjän. Sitä se vain on. Vanha tarina. Revi siitä.
Meillä asia on ymmärretty. Mies maksaa toista tonnia lapsestaan, ja saa käydä (kuin kotonaan) katsomassa ihan koskavaan. Hemmetti kun menee hyvin. Harva mies vaan on näin viisas. - vilossohvi
pilaako avoliitto parisuhteen.
Toteamus on totta, jos ainoastaan seurustelusuhteen alkuvaihe katsotaan onnistuneeksi parisuhteeksi.
Miltei kaikki ongelmat joita luettelet liiityvät nimenomaan siihen, että parisuhteessa loppuu vaihe, jossa pariskunta on ihastunut mielikuvaan toisesta, ei hänen todellisuuteensa.
Väittäisin, että lauseesi olisi enemmän totta, jos "parisuhde" sanan asemesta käyttäisit sanaa "ihastus".
Avoliitto pilaa ihastuksen.
Ja sekään ei ole ihan totta, sillä itseasiassa sana "avoliitto" pitäisi korvata sanaparilla "toiseen tutustuminen".
Toiseen tutustuminen pilaa ihastuksen. Totta.
Parisuhde itseasiassa alkaa vasta toiseen tutustumisesta. Joten alkuperäinen väite "Avoliitto pilaa parisuhteen" on puuta heinää.
Paitsi tietysti, jos parisuhde sattuu väitteen lausujalle merkitsemään tilaa, jossa kaksi ihmistä esittävät toisilleen sitä mitä kuvittelevat toistensa haluavan ja ovat ihastuneita omaan ja toisen esitykseen.- alk.p
Väite ja kysymys on muuten kaksi eri asiaa, jottas tuota, äläpä esitä väitteitä siitä, mitä joku on väittänyt, ja mitä kysynyt. Ja kysyin muitten mielipidettä, en arvailuja omista mielipiteistäni.
Joten esitä toki omat mielipiteesi, mutta esitä ne vain ominasi. Kiitti.
Ja nyt kun osaat vastata vain omilla mielipiteilläsi, ja voit jättää minun mielipiteeni tarkennukset ja muut minulle itselleni, niin jatketaanpa :)
Miksi sitten niin monet eroaa? Miksei sitten näy enempää tyytyväisiä, siis edes tyytyväisiä, pareja ja ihmisiä. Ja toinen, tutustutko sä ihmiseen vasta asuessasi sen kanssa? Eikös siihen pitäisi voida tutustua jo ennen? Ja tässäpä varmaan onkin yksi osa ongelmaa, että ei voi. Miksei, on ehkä se, että ihmiset esittää seurustellessaan ja ehkä jopa teeskentelee ihastuessaan. Mä en itse nää asiaa niin, että toiseen tutustuminen pilaa ihastumisen, koska ihastun ainoastaan ihmisiin jotka tunnen: ominaisuuksien perusteella. Tietenkin valheellisten ominaisuuksien, jos toinen teeskentelee.
Mutta että mitä tarkoittaakaan
"Ja sekään ei ole ihan totta, sillä itseasiassa sana "avoliitto" pitäisi korvata sanaparilla "toiseen tutustuminen". "
Mun mielestä toi on jo todella... Että tutustutaan vasta kun asutaan yhdessä? Okei, mulle alkaa valjeta suomalaisten suuret eroprosentit ;D
Oma liittoni kaatui juurikin siihen, että toinen esitti olevansa jotain muuta kun sitten oikeasti oli ja näytti omat oikeat karvansa vasta asuessaan yhdessä: helvetin tyhmää. Silloinhan sitä ottaa jonkun arvalla ja tietty lotossakin joku aina voittaa, mutta ei se nyt kovin fiksua ole.
Luepa kirjoituksesi uudelleen, tarkalleen ottaen väität siinä loppujen lopuksi, että parisuhde alkaa vasta avoliitosta, jos oikein tarkkoja ollaan. Aijaa...
"Toteamus on totta, jos ainoastaan seurustelusuhteen alkuvaihe katsotaan onnistuneeksi parisuhteeksi."
Niin, kun puhuin mm. toisen huomioon ottamisesta, tasapauolisuudesta, ja siitä, miten voisi olla ihana eikä itsestään selvä, niin tässähän se vissiin on, suomalaisen seurustelun/liittojen pohja: ihanaa ei voi olla kun alussa ja muuta on turha edes yrittää. Ei sitä toista tarvitse yrittää edes huomioida eikä suhdetta rakentaa eikä intohimoakaan paljon ylläpitää, koska sehän kuuluu vaan suhteen alkuvaiheeseen? Jaa, no, rohkenen olla hieman erimieltä.
Mutta voiko sitä ylläpitää yhdessä asuessaan... Siitä en ole ihan sata varma. Kuitenkin lasken myös tuntevani ystäviäni, ja rakastanutkin olen ilman avoliittoa, joten miksi se olisi mikään edellytys millekään, aitoudelle tai muullekaan? Entäs ne, jotka muuttavat yhteen vasta mentyään naimisiin, he siis mielestääsi eivät tunne toisiaan, ja menevät naimisiin teeskennellen? Viitaten seuraavaan...
"Paitsi tietysti, jos parisuhde sattuu väitteen lausujalle merkitsemään tilaa, jossa kaksi ihmistä esittävät toisilleen sitä mitä kuvittelevat toistensa haluavan ja ovat ihastuneita omaan ja toisen esitykseen."
Niin, eli tässä juurikin tunnustat sen, että suhteen alussa SINÄ teeskentelet, esität, ja ihastuminen on sinulle valhetta: esität parempaa kun olet ja esität??
Tunnistan tyypin, moni tekee näin, mutta voisitko samalla valaista mitä järkeä siinä on? Onko niin mahdotonta kuvitella, että kukaan ihastuisi ihan aitoon itseen? Onko itsetunto niin heikoilla? Vai onko kyynisyys ainoaa rehellisyyttä? Itsestään selvänä kohteleminen arvostamista ja voiko puolisoaan kohtaan olla rehellisesti ihana?
"Miltei kaikki ongelmat joita luettelet liiityvät nimenomaan siihen, että parisuhteessa loppuu vaihe, jossa pariskunta on ihastunut mielikuvaan toisesta, ei hänen todellisuuteensa."
Vai liittyisikö ne siihen, että alunperin teeskennellään ja ollaan laiskoja, ei oikeasti huvittaisi muuta kun saada eikä tehdä oikein mitään ja lasketaan se, mitä voidaan ottaa eikä sitä, onko rehellisesti mitään annettavaa?
No, enpä tiedä, mitä järkeä avoliitossa sinänsä on. Ei ihan vakuuttanut, paitsi siitä, että todella, ihmiset teeskentelevät ja pitävät sitä oikeutenaan: heittäytyvät laiskoina sohvalle ja siirtyvät rehelliseen hyväksikäyttöön avoliiton satamassa: nythän se on siinä, paskaakos tässä enää... - vilossohvi
alk.p kirjoitti:
Väite ja kysymys on muuten kaksi eri asiaa, jottas tuota, äläpä esitä väitteitä siitä, mitä joku on väittänyt, ja mitä kysynyt. Ja kysyin muitten mielipidettä, en arvailuja omista mielipiteistäni.
Joten esitä toki omat mielipiteesi, mutta esitä ne vain ominasi. Kiitti.
Ja nyt kun osaat vastata vain omilla mielipiteilläsi, ja voit jättää minun mielipiteeni tarkennukset ja muut minulle itselleni, niin jatketaanpa :)
Miksi sitten niin monet eroaa? Miksei sitten näy enempää tyytyväisiä, siis edes tyytyväisiä, pareja ja ihmisiä. Ja toinen, tutustutko sä ihmiseen vasta asuessasi sen kanssa? Eikös siihen pitäisi voida tutustua jo ennen? Ja tässäpä varmaan onkin yksi osa ongelmaa, että ei voi. Miksei, on ehkä se, että ihmiset esittää seurustellessaan ja ehkä jopa teeskentelee ihastuessaan. Mä en itse nää asiaa niin, että toiseen tutustuminen pilaa ihastumisen, koska ihastun ainoastaan ihmisiin jotka tunnen: ominaisuuksien perusteella. Tietenkin valheellisten ominaisuuksien, jos toinen teeskentelee.
Mutta että mitä tarkoittaakaan
"Ja sekään ei ole ihan totta, sillä itseasiassa sana "avoliitto" pitäisi korvata sanaparilla "toiseen tutustuminen". "
Mun mielestä toi on jo todella... Että tutustutaan vasta kun asutaan yhdessä? Okei, mulle alkaa valjeta suomalaisten suuret eroprosentit ;D
Oma liittoni kaatui juurikin siihen, että toinen esitti olevansa jotain muuta kun sitten oikeasti oli ja näytti omat oikeat karvansa vasta asuessaan yhdessä: helvetin tyhmää. Silloinhan sitä ottaa jonkun arvalla ja tietty lotossakin joku aina voittaa, mutta ei se nyt kovin fiksua ole.
Luepa kirjoituksesi uudelleen, tarkalleen ottaen väität siinä loppujen lopuksi, että parisuhde alkaa vasta avoliitosta, jos oikein tarkkoja ollaan. Aijaa...
"Toteamus on totta, jos ainoastaan seurustelusuhteen alkuvaihe katsotaan onnistuneeksi parisuhteeksi."
Niin, kun puhuin mm. toisen huomioon ottamisesta, tasapauolisuudesta, ja siitä, miten voisi olla ihana eikä itsestään selvä, niin tässähän se vissiin on, suomalaisen seurustelun/liittojen pohja: ihanaa ei voi olla kun alussa ja muuta on turha edes yrittää. Ei sitä toista tarvitse yrittää edes huomioida eikä suhdetta rakentaa eikä intohimoakaan paljon ylläpitää, koska sehän kuuluu vaan suhteen alkuvaiheeseen? Jaa, no, rohkenen olla hieman erimieltä.
Mutta voiko sitä ylläpitää yhdessä asuessaan... Siitä en ole ihan sata varma. Kuitenkin lasken myös tuntevani ystäviäni, ja rakastanutkin olen ilman avoliittoa, joten miksi se olisi mikään edellytys millekään, aitoudelle tai muullekaan? Entäs ne, jotka muuttavat yhteen vasta mentyään naimisiin, he siis mielestääsi eivät tunne toisiaan, ja menevät naimisiin teeskennellen? Viitaten seuraavaan...
"Paitsi tietysti, jos parisuhde sattuu väitteen lausujalle merkitsemään tilaa, jossa kaksi ihmistä esittävät toisilleen sitä mitä kuvittelevat toistensa haluavan ja ovat ihastuneita omaan ja toisen esitykseen."
Niin, eli tässä juurikin tunnustat sen, että suhteen alussa SINÄ teeskentelet, esität, ja ihastuminen on sinulle valhetta: esität parempaa kun olet ja esität??
Tunnistan tyypin, moni tekee näin, mutta voisitko samalla valaista mitä järkeä siinä on? Onko niin mahdotonta kuvitella, että kukaan ihastuisi ihan aitoon itseen? Onko itsetunto niin heikoilla? Vai onko kyynisyys ainoaa rehellisyyttä? Itsestään selvänä kohteleminen arvostamista ja voiko puolisoaan kohtaan olla rehellisesti ihana?
"Miltei kaikki ongelmat joita luettelet liiityvät nimenomaan siihen, että parisuhteessa loppuu vaihe, jossa pariskunta on ihastunut mielikuvaan toisesta, ei hänen todellisuuteensa."
Vai liittyisikö ne siihen, että alunperin teeskennellään ja ollaan laiskoja, ei oikeasti huvittaisi muuta kun saada eikä tehdä oikein mitään ja lasketaan se, mitä voidaan ottaa eikä sitä, onko rehellisesti mitään annettavaa?
No, enpä tiedä, mitä järkeä avoliitossa sinänsä on. Ei ihan vakuuttanut, paitsi siitä, että todella, ihmiset teeskentelevät ja pitävät sitä oikeutenaan: heittäytyvät laiskoina sohvalle ja siirtyvät rehelliseen hyväksikäyttöön avoliiton satamassa: nythän se on siinä, paskaakos tässä enää...sinulla ei ole kokemusta toimivasta parisuhteesta, jossa asutaan yhdessä.
Ei sinulta voikaan odottaa että uskoisit että sellaisia on, kun kerran uskot vain siihen, mitä olet itse kokenut.
Sitten on meitä, joilla on kokemusta pitkästä toimivasta parisuhteesta, jossa asutaan yhdessä. Ei liene ihme, jos emme ole kanssasi samaa mieltä.
Mitä muuten odotit - että kaikki olisivat kanssasi samaa mieltä? Et kai sentään? - alk.p
vilossohvi kirjoitti:
sinulla ei ole kokemusta toimivasta parisuhteesta, jossa asutaan yhdessä.
Ei sinulta voikaan odottaa että uskoisit että sellaisia on, kun kerran uskot vain siihen, mitä olet itse kokenut.
Sitten on meitä, joilla on kokemusta pitkästä toimivasta parisuhteesta, jossa asutaan yhdessä. Ei liene ihme, jos emme ole kanssasi samaa mieltä.
Mitä muuten odotit - että kaikki olisivat kanssasi samaa mieltä? Et kai sentään?Niin, siis enpä ole sanonut, että pitäisi olla samaa mieltä, olen kuitenkin sanonut, että en haluaisi omia mielipiteitäni vääristeltävän. Tarkalleen ottaen jopa esitin kysymyksiä, ja sanoin, että esitä toki omat mielipiteesi,-mutta ominasi. Ja jälleen olet kuitenkin päätynyt kertomaan minusta, ihmisestä jota et tunne: niin, kaikki suhteethan ovat toimivia, oma avoliittonikin toimi, kunnes ei toiminut. Sinun liittosi toimii, kunnes eroatte. Se siitä.
En ihan ymmärrä hyökkäävää asennettasi, ihan niinkuin olisin jotenkin henkilökohtaisesti uhannut/kolhaissut: "Mitä muuten odotit - että kaikki olisivat kanssasi samaa mieltä? Et kai sentään? "
Siis, öö, mistä sä hourit?
Mä esitin kysymyksiä ja asiaan kannan josta lähteä liikenteeseen.
Mun jatkot perustui ihan sun omiin kirjoituksiin, sun jatko näyttää perustuvan henkilökohtaiseen suuttumukseen ja arvailuihin. Että oikei, asia on sulle ilmeisen herkkä, ja hieman enemmänkin.
Ja perustelin myös, miksi sinun kirjoituksesi ei saa uskomaan parisuhteeseen:"Ei sinulta voikaan odottaa että uskoisit että sellaisia on, kun kerran uskot vain siihen, mitä olet itse kokenut."
Musta tuntuu, että sä jotenkin odotit jotain riemuisaa viisauden ylistystä ja kehuja, ja jotenkin, että sun näkemyksien suuri syvällisyys olisi tullut ja häikäissyt.
No, ei. Kun kaikki ei ole sun kanssa samaa mieltä, et kai sä odottanut sitä? - OnnekasVaimo
alk.p kirjoitti:
Niin, siis enpä ole sanonut, että pitäisi olla samaa mieltä, olen kuitenkin sanonut, että en haluaisi omia mielipiteitäni vääristeltävän. Tarkalleen ottaen jopa esitin kysymyksiä, ja sanoin, että esitä toki omat mielipiteesi,-mutta ominasi. Ja jälleen olet kuitenkin päätynyt kertomaan minusta, ihmisestä jota et tunne: niin, kaikki suhteethan ovat toimivia, oma avoliittonikin toimi, kunnes ei toiminut. Sinun liittosi toimii, kunnes eroatte. Se siitä.
En ihan ymmärrä hyökkäävää asennettasi, ihan niinkuin olisin jotenkin henkilökohtaisesti uhannut/kolhaissut: "Mitä muuten odotit - että kaikki olisivat kanssasi samaa mieltä? Et kai sentään? "
Siis, öö, mistä sä hourit?
Mä esitin kysymyksiä ja asiaan kannan josta lähteä liikenteeseen.
Mun jatkot perustui ihan sun omiin kirjoituksiin, sun jatko näyttää perustuvan henkilökohtaiseen suuttumukseen ja arvailuihin. Että oikei, asia on sulle ilmeisen herkkä, ja hieman enemmänkin.
Ja perustelin myös, miksi sinun kirjoituksesi ei saa uskomaan parisuhteeseen:"Ei sinulta voikaan odottaa että uskoisit että sellaisia on, kun kerran uskot vain siihen, mitä olet itse kokenut."
Musta tuntuu, että sä jotenkin odotit jotain riemuisaa viisauden ylistystä ja kehuja, ja jotenkin, että sun näkemyksien suuri syvällisyys olisi tullut ja häikäissyt.
No, ei. Kun kaikki ei ole sun kanssa samaa mieltä, et kai sä odottanut sitä?"Kuinka moni on huomannnut, että kun ihmiset muuttavat yhteen se on suhteen loppu."
Aloitat tekstisi tuolla. Se ei tunnu mielipiteeltä, koska siinä ei ole mitään mikä viittaisi mielipiteeseen esim. "minun mielestäni", "olen todennut tuttavapiirissäni" yms.
Aloituksessa todetaan; yhteenmuutto=suhteen loppu.
Olen asunut mieheni kanssa 25v yhdessä ja kyllä meillä puhutaan ja pussataan. Kun näemme töiden jälkeen illalla niin halaamme ja pussaamme, kyselemme kuinka päivä on mennyt ja teemme ja syömme perheen kera päivällistä.
Ei meidän suhde ainakaan ole tiensä päässä 25v yhdessä asumisen jälkeen.
- ..............
Enpä usko, että se nimenomaan on se avoliitto, joka sen pilaa. Aivan samalla tavalla naimisissa olevat ruikuttavat - uskottomuuspalstalla vaimot vinkuvat miten miehet pettävät ja miehet sitten taas muualla vinkuvat miten vaimo on kylmä ja lahna siksipä hän lähteekin vieraisiin. Ja nopea vilkaisu avioliitto-palstan ensimmäiselle sivulle kertoo kyllä aika paljon, erilaisia ongelmiahan siellä näyttäisi iso osa keskusteluista käsittelevän; pihtaamista, pettämistä, saamattomuutta, pornon katselua jne jne.
- Pohdiskelija.
Olisiko sitten helpompaa ja selkeämpää, että muutetaan aika nopeasti yhteen kun aletaan seurustelemaan? Toisin kuin yleensä: seurustellaan vaikkapa parikin vuotta, tavataan toista muutamana päivänä arkisin ja viikonloput vietetään yhdessä. Mutta siten, että molemmilla on vielä se oma kämppä.
Tällöin "tuntee" toisen. Tietää mistä ruuasta se tykkää ja mitä musaa se kuuntelee ja mitä harrastaa. Mutta et tiedä sitä, kuinka kauan se oikeasti on suihkussa, kuinka usein se oikeasti siivoaa "kun ei ole pakko". Se on silloin ihan eri asia, kun toinen tulee kylään. Pakko on silloin vähän järjestellä tavaroita ja muutenkin suunnitella.
Sitten kun muutetaan yhteen, molemmilla on tietynlainen mielikuva toisesta, tiettyjä odotuksia ym. Mutta se mielikuva ei välttämättä ole oikea. Toinen saattaakin viettää puoli päivää pelaamassa tietokonepelejä/katsomassa pornoa (sitä aikaa kun sinulla oli jokin harrastus ettekä sinä tiettynä päivänä tavanneet).
Silloin kun muutetaan melkein heti yhteen asumaan, totutaan heti siihen, että lauantaina se ottaa 5 saunakaljaa, ja maanantaisin se huitelee harrastuksissaan yömyöhään. Ei tule yllätyksenä enää. Siihen tottuu kun alusta asti on juuri niin. - ...
Pohdiskelija. kirjoitti:
Olisiko sitten helpompaa ja selkeämpää, että muutetaan aika nopeasti yhteen kun aletaan seurustelemaan? Toisin kuin yleensä: seurustellaan vaikkapa parikin vuotta, tavataan toista muutamana päivänä arkisin ja viikonloput vietetään yhdessä. Mutta siten, että molemmilla on vielä se oma kämppä.
Tällöin "tuntee" toisen. Tietää mistä ruuasta se tykkää ja mitä musaa se kuuntelee ja mitä harrastaa. Mutta et tiedä sitä, kuinka kauan se oikeasti on suihkussa, kuinka usein se oikeasti siivoaa "kun ei ole pakko". Se on silloin ihan eri asia, kun toinen tulee kylään. Pakko on silloin vähän järjestellä tavaroita ja muutenkin suunnitella.
Sitten kun muutetaan yhteen, molemmilla on tietynlainen mielikuva toisesta, tiettyjä odotuksia ym. Mutta se mielikuva ei välttämättä ole oikea. Toinen saattaakin viettää puoli päivää pelaamassa tietokonepelejä/katsomassa pornoa (sitä aikaa kun sinulla oli jokin harrastus ettekä sinä tiettynä päivänä tavanneet).
Silloin kun muutetaan melkein heti yhteen asumaan, totutaan heti siihen, että lauantaina se ottaa 5 saunakaljaa, ja maanantaisin se huitelee harrastuksissaan yömyöhään. Ei tule yllätyksenä enää. Siihen tottuu kun alusta asti on juuri niin.Ei avoliitti pilaa parisuhdettta, ellei toinen oo esittäny ihan muuta mitä oikeesti on. Ihan samaa juttua täältä tulee ku muiltaki, ei voi tuntea puolisonsa tapoja täysin ennenku asuu yhdessä. Me ollaan asuttu yhdessä 3 vuotta ja 6 vuotta yhteensä seurusteltu. Onnellisia ollaan vaikka on meilläki ollu omat kinamme.
- kysymys.......
... kirjoitti:
Ei avoliitti pilaa parisuhdettta, ellei toinen oo esittäny ihan muuta mitä oikeesti on. Ihan samaa juttua täältä tulee ku muiltaki, ei voi tuntea puolisonsa tapoja täysin ennenku asuu yhdessä. Me ollaan asuttu yhdessä 3 vuotta ja 6 vuotta yhteensä seurusteltu. Onnellisia ollaan vaikka on meilläki ollu omat kinamme.
"ei voi tuntea puolisonsa tapoja täysin ennenku asuu yhdessä."
Pitäisikö toisen tavat sitten täysin tuntea? Miksi?
Voiko joku olla onnellisempi ilman että tuntee? Voiko ihmisen tuntea ilman että tuntee sen kaikkia tapoja, ja tunteeko kukaan koskaan kuitenkaan?
- ..........
alussa useimmilla ei ole kyse teeskentelystä tai esittämisestä ainakaan tietoisesti - ihmisen parhaat puolet vain pulppuavat luonnostaan esiin, kun hän on ihastunut. Sitä on toimelias ja reipas olo, eli energiaa riittää kaikkeen sellaiseen, mitä normaalisti ei tule tehtyä, jopa tylsät arkirutiinit kuten siivoaminen tai tiskaaminen sujuvat mukavammin, kun ajatukset ovat aivan muualla. Ihastunut ihminen on myös positiivinen ja normaalia puheliaampi, siksi varmaan monet havahtuvat myöhemmin siihen kuinka se akka tai ukko vaan hiljaa mököttää. Ehkä se on kyseisen ihmisen normaalia käytöstä... Seksiä luonnollisesti tulee harrastettua useammin, kun sen ihmisen kanssa kaikki on uutta ja kivaa.
Tämä' on tätä...itse olen koukuttunut ihastumisen tunteeseen... vaikea sitä on vain saada syttymään samaan ihmiseen uudelleen, mutta onnellisia olkoot he, jotka siihen pystyvät vuosienkin jälkeen. Ehkäpä osa saa lisäenergiaa vanhaan suhteeseensa myös ihastumalla ihan muihin tyyppeihin (enkä tarkoita tällä pettämistä, vaan henkistä salaihastusta, josta ei kerrota toisille eikä kolmansille osapuolille) ja sillä on siirtovaikutus omaan suhteeseen. Sekin voi olla joidenkin pitkien suhteiden salaisuus. - kjlkj
Mun mielestä pitkä onnellinen parisuhde on äärimmäinen harvinaisuus. Toisen kanssa yhteen muuttaminen arkipäiväistää yleensä toimintaa juuri sillä tavalla, että ne lapsuuden kodista ja tuttujen parisuhteista tutut huonot roolit ja jostain muualta tulevat liialliset odotukset pamahtavat päälle.
Kyllähän itse ainakin tutustumisvaiheessa teeskentelen vähän parempaa kuin olenkaan, että saan nopeammin seksiä. Miksikäs ei. Ei kukaan jaksa vääntää samalla lailla säkenöivää juttua kun nainen on suurimman osan päivää samassa kämpässä.
Yleensäkin yksiavioinen kymmeniä vuosia kestävä parisuhde ei oikein pysty kantamaan niitä odotuksia mitä nykyajan ihmisillä on. - homma toimii
jos avoliitto pilaa parisuhteen, niin ei suhteella olisi muutenkaan edellytyksiä toimia pidemmän päälle.
Tietysti voi 'seurustella' koko ikänsä, jos se on mukavampaa, mutta se edellyttää molemmilta samanlaista suhtautumista parisuhteeseen.
Itse en edes seurustellut, tapasin mieheni ulkomailla ja parin tapaamiskerran jälkeen hän muutti Suomeen. Siitä on nyt viisi vuotta ja avoliittomme toimii, ja senkun paranee.- Muna vai kana...
Vääntelet asioita mieles mukaan ja teet ne just sulle sopivaksi hölynpölyksi! Muka tiiät aina kaiken paremmin ja olet kaiken kokenut ja muut ei tiedä höläyksenpölyä! Ja tuo toisten pohtimisten aliarvioiminen! Olet todellinen narsisti ja ymmärrän miksi näillä sivustoilla roikut,eihän sun juttuja varmaan oikeessa elämässä kukaan jaksa! Olisit tympeä ystävä ja rasittava sellainen..Jätäppä ne pilkun nussimiset vähäksi aikaa ja opettele toisten mielipiteiden kunnioittamista! Ainahan asiat voi kääntää päälaelleen ja selitellä niitä mielensä mukaan että Reinostakin tulee sun käsittelyssä Aino..mutta kun ei vois vähempää kiinnostaa!!
Sitten kirjotat vielä oikein isolla rivivälillä,että varmasti huomataan joka sivustoilla sun suuret aivoitukset!
Ei kaikkiin tarvi sun kummallista asioiden pyörittelyä! Ihmiset kaipaa samankokeneilta vertaisapua,sulta sitä ei saa....
- mummomuori*
mutta tulkitsen tuon vähän eri tavalla.
Nykyään yksinkertaisesti aloitetaan suhde heppoisin perustein. Ei malteta edes kunnolla seurustella saati että tuon seurustelun aikaan jo keskusteltaisiin elämän isoista asioista. Opeteltaisiin tekemään päätöksiä yhdessä tai edes tutustuttaisiin sen toisen arkeen. Vaikka nyt siitä, että muutetaanko yhteen, jos muutetaan niin mihin ja milloin? Miten raha asiat hoidetaan, miten kotityöt tehdään? Mitä siellä kotona pitää olla ja mitä siellä ei missään nimessä saa olla?
Ei se suurinkaan ihastus tai rakkauden huuma takaa, että suhteesta tulisi hyvä. Se kun vaatii rakastamista, joka taas puolestaan on hyvin halveksittavaa nykyarvoihin verrattuna. Se on itsensä alistamista, nöyryyttävää ja jopa sairaaloista riippuvuutta toisesta , ). Eli toisen tehtävä on rakastaa itseä, itse ei tarvitse rakastaa toista, ellei hän ole ensin ”ansainnut” sitä. En tee minkään kun et tee sinäkään. Niin, kun kumpikaan, etenkään ”itse” ei halua ylläpitää hyvää, niin eihän se yllä pysy!
Juu ei minunkaan mies halaillut alkuaikoina. Hänestä se oli ”nuorten” juttuja ja liian ”imelää”. Vaan kun olen sisukkaasti halaillut ja opettanut miten mukavalta se tuntuu, niin jopas tuo veijari halailee itsekin ja jopa julkisesti minua – kahdeksan vuoden yhdessä olon jälkeen! Että ei kun paranee vaan vanhetessaan.
Ennen yhteen muuttoa käytiin läpi mitä ovat meidän odotuksemme, haaveemme ja inhotuksemme. Millaisena näemme tulevaisuutemme ja onko siinä mitään yhteistä. Mitä tavoittelemme ja mistä emme missään nimessä ole valmiita luopumaan.
Myönnän että kun olin asunut yksin useita vuosia, oli kynnys yhteen muuttamisessa korkea. Jouduin luopumaan joistakin asioista, mutta tilalle taas sain uutta. Kumppanuus, ystävyys ja rakkaus ovat ihania asioita, etenkin kun ne ovat siellä arjessa eivätkä missään haavemaailmassa.- alk.p
Niin, jotenkin on aika hankalaa ihmisten todella tajuta, että joku ei halua muuttaa yhteen tai kyseenalaistaa systeemin. Jotkut suorastaan tuntuivat ottavan henkilökohtaisesti asian.
"Opeteltaisiin tekemään päätöksiä yhdessä tai edes tutustuttaisiin sen toisen arkeen. Vaikka nyt siitä, että muutetaanko yhteen, jos muutetaan niin mihin ja milloin? Miten raha asiat hoidetaan, miten kotityöt tehdään? Mitä siellä kotona pitää olla ja mitä siellä ei missään nimessä saa olla?"
Mutta nimenomaan tämä, joku tuolla sanoi, että avoliitto on ihastuksen loppu, koska silloin tutustuu toiseen ja itse kyllä mietin, että juurikin näitten perusarvojen kannalta on myöhäistä.
Muutetaan yhteen ja odotetaan, että kaikki sujuu itsestään ja että jepsistä jee, sitten sitä toisen tuntee... Ja niin... Nimenomaan, se siinä onkin.
Mutta että ehkä hieman kyynistä se on, tai ehkä romantikon lause, että avoliitto (tai avioliitto) pilaa parisuhteen. Valitettavan usein tavalla tai toisella totta, syystä tai toisesta. - Joo :D
Harmittaa myöntää mutta tämä mummomuori on oikeassa.
Yhteen muuttaminen on aika iso askel jota helpotettaisiin että kunnolla seurusteltaisiin eikä vain retusteltaisi edestakaisin.
Valitettavasti siinä vaiheessa ei enää riitä se toive ja toivo rakkaudesta vaan tarvitaan tahtoa. Yhteenmuuttaminen on valinta joka täytyy käydä kunnolla läpi.
On sitä paitsi täysin eri asia kenen tahansa kanssa olla tekemisissä jatkuvasti ympäri vuorokauden ja joka on sillä omalla "reviirillä" kuin sitten vain seurustella vaikka vietettäisiin paljonkin aikaa yhdessä.
Ihmiset ylipäätään etsivät nykyaikana pitkiä suhteita lyhyiden suhteiden kautta eli että pitää olla hyvää seksiä, intohimoa jne. mutta se toisen rakastaminen tahdon avulla, kompromissien teko yms. parisuhteeseen liittyvä kommunikaatio on retuperällä paitsi tietysti kun on ne tunteet pinnassa jolloin aina todetaan että "kyllä kulta" ja voi kun on ihanaa.
Avoliitossa se todellisuus iskee sitten naamalle niin lujaa että alta pois.
Pitäisi rauhallisesti edetä aloitteen teosta tapailuun ja sitä kautta seurusteluun jonka jälkeen tehtäisiin yhteinen päätös yhteen muuttamisesta. Askel askeleelta kohti tavoitteita joista puhutaan yhdessä. Mutta ei. Ihmiset etsivät romanssia ja sitä tunnetta sekä pääasiana on että "kunhan nyt tuntuu hyvälle niin sitten kustakin tilanteesta selvitään miten nyt selvitään". Tietäähän siinä miten käy.
Toisaalta useampi ihminen pilaa hyvän suhteen ylipäätään väärällä asenteella suhteeseen ja osa taas on täysin väärien henkilöiden kanssa tekemisissä joiden kanssa kommunikointi onnistuu lähinnä lakanoiden välissä. Sitten huomataan kun yhteiset avaimet on jo jaettu ettei olekaan mitään muuta yhteistä kuin ehkä seksi ja sekin tuntuu jo aika arkiselta puurtamiselta. Sitten tulee se playstation ja PERKELE!
- Noona
Ei kai nyt ihmiset tulekaan näille palstoille hehkuttamaan hyvää avoliittoaan tai mitä tahansa liittoa. Täällähän juurikin kysellään lähinnä neuvoa/ muiden mielipiteitä ongelmatilanteissa. Ei näitten palstojen perusteella kannata ihmisten liittoja tuomita.
Itse elän avoliitossa aivan ihanan miehen kanssa ja tämä avoliitossa eläminenkin on ihanaa. Voi käpertyä toisen kainaloon katsomaan tv:tä, tehdä ruokaa yhdessä, jutella päivän kuulumisista, rakastella, pussailla, halailla, kutitella.. ja muuta mukavaa.
Olihan tässäkin alussa ongelmia, kun totuteltiin toisten tapoihin, mutta silloin tarvitaan molemmilta joustavuutta. Ehkä sinä et ollut oikean miehen kanssa avoliittoa perustamassa. - donethatyeahwau
Hankkikaa iso iso kämppä, pari palvelijaa, paljon harrastuksia, ja työt joissa joutuu matkustelemaan. Silloin on ihan sama vaikka asuiskin yhdessä.
- avovaimo
Parisuhde ja sen toimiminen on niin yksilöllinen juttu, ettei mielestäni yleistyksessä ole edes sen kummemmin järkeä. Jokaisella on oma tilanteensa.
Avoliittoon ryhtyessä on kummankin osapuolen oltava valmis joustamaan ja puhumaan asioista. Avoliitto on myös yhteinen päätös. Jos avoliitto alkaa sillä että toinen "raahaa kamansa" toisen katon alle ja asiasta ei sen kummemmin keskustella ja se toista osapuolta kovasti häiritsee niin jo tässä mennään metsään.
En myöskään tajua miksi avoliitossa joustaminen olisi huono asia (en itse koe avoliiton arkea "jatkuvaksi kompromissiksi"); rakastamansa ihmisen puolesta joustaa mielellään joissain asioissa ja hän sitten joustaa puolestaan toisissa asioissa.
Ja miksi arkisuuskin koetaan nykyisin uhkana? Se on luonnollinen osa suhdetta, joka kehittyy ajan myötä. Eikö arki ole juuri sitä elämän jakamista toisen ihmisen kanssa? Siihen kuuluu sitten siivoamisten ja piereskelyn lisäksi hellyydenosoitukset, keskustelut ja se normaali arkipäiväinen elämä. Omalta osaltani avoliitto voittaa erillään asutun seurusteluaikamme helposti. - Miramella
Meillä vaan suhde parani ja syveni kun muutettiin yhteen. Pierut ja riidat kuuluu elämään. Jos ei niistä yhdessä selviä, niin miksi olla yhdessä? Jos ei voi jakaa kaikkea, niin mitä jaatte? Seksin silloin tällöinkö? Eihän sitä kiirehtiä tartte. Vuosi on hyvä kattella, miltä tuntuu ja sitten hynttyitä yhteen jos siltä tuntuu.
Ja eihän sitä pakko ole mitään tehdä. Vapaa maa. Mutta ei voi yleistää. Jotkut sanoo, että avioliitto pilaa suhteen, mutta monesti se voi sitä syventää ja näin parantaa. Mä olen ainakin onnellisempi kun asutaan yhdessä ja joka ilta voi kullan kainaloon mennä.
Ehkä sulla on väärä mies.- alk.p
Niinpä, mutta toisaalta mietin, että edellyttääkö se että jakaa asioita, todellakin yhdessä asumisen ja onko seurusteluaika sitten vain seksin jakamista? Mulla on aika läheisiä ja hyviä ystäviä, kenen kanssa me jaetaan paljonkin asioita, mutta ei asuta yhdessä. Monesti ystävyys suhteet tuntuu toimivan ihmisillä paremmin. Siis ystäviään moni ymmärtää, mutta puolisoaan ei. Ystäviltä hyväksytään aika paljonkin enemmän monesti kun puolisoa taas arvostellaan. Niin, siis arkistuneessa suhteessa.
Ja että kaikkiko pitäisi jakaa?
Avoliitossa menettää myös yksityisyytensä.
Voip olla, väärä mies tai eri tavat. - avovaimo
alk.p kirjoitti:
Niinpä, mutta toisaalta mietin, että edellyttääkö se että jakaa asioita, todellakin yhdessä asumisen ja onko seurusteluaika sitten vain seksin jakamista? Mulla on aika läheisiä ja hyviä ystäviä, kenen kanssa me jaetaan paljonkin asioita, mutta ei asuta yhdessä. Monesti ystävyys suhteet tuntuu toimivan ihmisillä paremmin. Siis ystäviään moni ymmärtää, mutta puolisoaan ei. Ystäviltä hyväksytään aika paljonkin enemmän monesti kun puolisoa taas arvostellaan. Niin, siis arkistuneessa suhteessa.
Ja että kaikkiko pitäisi jakaa?
Avoliitossa menettää myös yksityisyytensä.
Voip olla, väärä mies tai eri tavat.Toki seurustelusuhteessakin jakaa asioita, mutta yhdessä asuminen on eräänlainen koetinkivi kun joutuu tosissaan kohtaamaan sen toisen tilanteissa, joissa ei ennen ole ollut osana. En oikein ymmärrä tätä puolison rinnastamista ystäviin, suhde on kuitenkin syvempi ja intiimimpi niin monella tasolla (en puhu nyt pelkästään seksistä vaan ylipäänsä asioista, joista kumppaninsa kanssa puhuu).
Lisäksi ihmetyttää tuo kommentti, ettei puolisaan ymmärrä. Itse ainakin päädyin mieheni kanssa yhteen juuri siksi että oltiin asioista samalla aaltopituudella ja nimenomaan ymmärrettiin toisiamme, eikä tämä nyt ole toistaiseksi niin radikaalisti muuttunut että olisi tarvinnut ruveta puolisoaan mitenkään rankasti arvostelemaan. Minusta on tietynlainen osoitus sekin, että jos naputtamista on, ne asiat selvitetään sen puolison kanssa eikä ensimmäiseksi valiteta kavereille kuinka se taas teki tämän ja tämän asian niin väärin. Suhteessa osataan ottaa vastaan myös palautetta.
Jokaisella ihmisellä on omat "salaisuutensa", joita ei jaa edes puolisonsa tai parhaiden ystäviensä kanssa. Tämä nyt on ihan normaalia.
- A200320140504021118A
AVOLIITTO SEURUSTELU AVOLIITTO TYTTÖ YSTÄVÄ NAIS YSTÄVÄ KAVERI NIIN TUTUSTUUT ENSIN KUN YHDEEN MÄNNÄÄN SEURUSTELU POIKA YSTÄVÄ MIES YSTÄVÄ KAVERI KEHOITTAA TEKEMÄÄN EISAA TEHDÄ OLLENKAA TÄRÄYTTÄVÄMPORNOSTTAAT PORNOSEKSI NÖRTTI NYGRI TIPSA TAPSI TAKA HUONE PÖMPELI REIKÄ SILMÄ MURSI MURMELI PINA PIMPPA PIMPEROTENA MUKSI PETOFIILIET OLE TEHNYT 53 VUOTTA 54VÄLILLÄ VUOSISSA AVOLIITTO VAIMONA EUKKO KULTA ROUVA PUOLISO EMÄNTÄ ASUU SURAKKA VELI MIEHENÄ SURAKKA VELI ITSE NAINEN SAATTAAA JOSSAI ASIOISSA OLLA TOISESTA TUNTUS NALKUTTAVALTA SIITÄ KENKÄPURISTAA MÄNEE OMMIIN ASUNTOISA PARISUHDE PARISKUNTA VAIMONA RASKAANA SYNNYTTÄÄ TYTTÖ POIKA VAUVA VAIMON LAPSI ÄITINÄ MIEHENÄ ISÄNÄ SEN LAPSEN VANHEMMAT LASTEN TARHA PÄIVÄKOTI KERHOESKARI EIKOULUTYTTÖ ALA ASTEKUMMUNKOULUTYTTÖ 1011121314151617 YLÄASTEKUMMUNKOULULUTYTTÖ 97 PERHETTÄ VAIMONA SEN LAPSEN ÄITINÄ POHJOISAHONKADU28D9 OUTOKUMPU SURAKKA VELI KYLLÄ NE OTTAA YHDEYTTÄ SINNUUN KÄSITTÄNÄ OIKEIN
- Eimitääneroa
Aivan samalla lailla kuin avioliittokin.
- Uusiatuuliasuhteisiin
Vastasin vain otsikkoon. Tosin avioliitossakin muutetaan yhteen, ainakin ennen näitä päiviä ...
- 7470
Avoliitto voi jossakin tapauksessa pilata mutta avioliitto 2:n vuoden erillään asutun seurustelun jälkeen vahvisti sitä ja tunne on säilynyt.
- täti-monica
Avoliitto ei koskaan suhdetta pilaa, sen tekevät ihmiset itse, joskus. Ennen kuin muuttaa yhteen kannattaa miettiä haluaako omistautua suhteelle vai pornolle/pelaamiselle yms.
Suhde on muutakin kuin seksiä; tai etupäässä muuta. Etenkin silloin kun asutaan yhdessä. Yhteen ei pidä muuttaa, jos ei halua ottaa toista huomioon, eikä sopia asioista, ratkaista ongelmia. - dtjztf
Ihmiset muuttavat yhteen sen vuoksi, että se kannattaa. Ovat jostain kuulleet tai heillä on sellainen käsitys että yhdessä asuminen on halvempaa, koska kulut jaetaan. Tietenkään siitä ei keskustella mitkä kulut jaetaan.
Yhteen muutetaan myös laiskuudesta. Seurustelu eri katon alla on hankalaa. Toisen täytyy raahautua toisen luo. Täytyy pakata kassikin. Eikä tyttö-poikaystävän luona voi olla niin kuin kotona. Tehdä mitä huvittaa.- Niinkuinainajaiäti
Eiköhän se ole historian havinasta juontunut tapa ja yhteiskunnallinen vaatimus - enempi.
- 7470
Laiskuus ja mukavuudenrakkaus olivat painavia tekijöitä yhteenmuutolle joka siihen aikaan merkitsi avioliittoa.
Muutaman vuoden tarkoitukseton, tavoitteeton, ajelehtiva elämä alkoi kyllästyttämään.
Naisten perässä oli sinkoiltava ja tulipa hutireisujakin eikä aina aamulla ollut ylpeilemisen aihetta.
Itse oli hoidettava kaikki arjen käytännön asiat. Jne.
- suhteenkesto
Seurusteluaika oli tosi ihanaa, seksiä, helittelyä, rentoa yhteistä tekemistä, naisella ei ollut koskaan mitään napisemista mutta kun yhteiseen kotiin muutettiin se alkoi. Kuukausi meni ihan hyvin sitten ihan pienistä asioista se alkoi, joku tavara tai vaate jossakin missä se ei naisen silmää miellyttänyt, seksiä piti olla kun nainen haluasi, mun haluilla ei kauheesti merkitystä ollut, ruoka, siivous ja ja kaikki muu naisen mukaan mentiin. Sitten kun lapsi syntyi tai sanotaanko se teko vaihe, aina kun oli se hetki niin otahan housut pois nyt pitää taas yrittää jos napsahtaa, itseä jo huvitti mutta olihan se jälkikäteen ajateltuna hullua, ei siinä enää edes meinannut seistä, ihan kun joku pakkopaikka. Erillään asuminen olis paras vaihtoehto.
- a...................x
En allekirjoita. Yhteenmuutto ei lopulta tuonut yhtäkään ylläriä. Oltiin sen verran kuitenkin seurusteltu ja asteittain enemmän ja enemmän saman katon alla oltu, että eipä tuo missään näkynyt.
Ja vaikka joku niitä onnistumistarinoita kaipaisi, niin oikeastaan itselle ei ole ikinä herännyt paloa mennä suomi24 -keskusteluun tilittämään parisuhdetta anonyymisti ja vieraille. Ja etenkään palstalle, jossa ihmisillä on aidosti aika kova tuska omasta parisuhteesta ja siten tottakai haluavat vertaisnäkemyksiä, purkaa tai vinkkejäkin omaan tilanteeseen.
Tottakai parisuhde arkistuu. Mutta siis - minun elämäni on arkista ilman parisuhdettakin. Käyn töissä, teen ruokaa, harrastan, siivoan, harrastan seksiä ja lasta hoidan. Sehän ei estä sitä, etteikö joka päivä useammankin kerran osoiteta rakkautta toisiamme kohtaan sanoin ja teoin. Ja keskustella ja kaikkea muuta.
"No, esimerkkejä on vaikka pilvin pimein, enemmän siitä, että avoliitto suurimmassa osassa tapauksissa on pilannut suhteen kun parantanut sitä, ja silti: hirveä kiire muuttaa yhteen. Siis ihmisethän muuttaa todella äkkiä yhteen ja meillekin kävi niin, että mies ikäänkuin raahasi kamansa meille vaan pikkuhiljaa ja ennenkuin huomasin, me asuttiin yhdessä muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. No, ei sillä, koettu on ja hyvä niin, eipä sillä, mutta onko ylipäätään järkeä muuttaa yhteen?"
No tossahan tuli myös tuo yhteenmuuton ajankohta. Minä en tilastoista tiedä eikä omaa ystävä/tuttavapiiriä miettiessä voisi sanoa, että nopeasti muutetaan yhteen. Mutta jotkut muuttaa. Kyllä itse näen, että siitä oli ehdoton etu että saatiin rauhassa katsella miten toimitaan yhteen. Siinä vaiheessa kun virallisesti muutettiin yhteen (oliko 3 vuotta? Vai neljä?) niin tajuttiin, että toinen meistä oli maksanut kokonaisen kuukausivuokran asunnosta, jossa ei yhtäkään yötä oltu nukuttu.
Jos puhutaan puhtaasti järjestä, niin meidän tapauksessa tuossa kohtaa oli järkevää muuttaa yhteen, koska halusimme ja siten vietimme illat yhdessä, haluttiin nukahtaa ja herätä yhdessä - siksi niin teimme. Ja typerää siihen aikaan (6000 e pienemmillä tuloilla) olisi ollut maksaa asunnosta, jota ei käytetä. Aiemminkin olisi ehkä voinut olla järkevää, mutta ihmiselikoita ollaan ja omassa tapauksessa varovaisia sellaisia, niin se loi turvantunnetta että on erilliset asunnot. Jos toisen arki saman katon alla oman arjen rinnalla ahdistaa ja suututtaa, niin ei järkeä. Jos taas se antaa mielihyvää ja onnea, niin olisi äärettömän typerää siitä luopua. - huomattuon
Yllättävän monen parin kohdalla pitää kutinsa, alku lupaa hyvää sitten tulee se kolikon kääntöpuoli.
- Jatkumo
Kaikissa suhteissa; pari-, työ-, ystävä-, kaveri- ... on sama kaava, jolla ne etenevät. Pointti kaikissa niissä on se, miten se "kolikon kääntöpuoli" handlataan, hoidetaan, käsitellään ...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 322223
Oletko pitkävihainen ja onko sinulla " huono muisti muisti "?
Mitä asioita et unohda tai anna anteeksi ? Mitä asioita voit " unohtaa" tai unohtaa? Vastaa koskien kaivattuasi tai yle472046- 391852
Kokoomus haluaa leikata vielä lisää sosiaaliturvasta
Kokoomuksen Sanni-Granhn Laasonen pyytänyt KELA:aa selvittämään mistä leikataan vähäosaisilta vielä lisää sosiaaliturvas3191843- 1091436
Kaikesta muusta
Mulla on hyvä fiilis. Mä selviän tästä ja sit musta tulee parempi ihminenkin. Ainut, mitä mun pitää nyt välttää on se ko161365Ikävöin sua
Sä vaan pyörit mun mielessä, en saa sua unohdettua. Tilanteesta tekee vaikean sen kun molemmat ollaan varattuja ja tilan71298Neljä kuukautta vankeutta, kenelle?
Kuka tuomittiin ehdottomaan neljän kuukauden vankeustuomioon ja korvauksiin?101147- 411045
Oho! Esko Eerikäinen joutuu palaamaan "kalakukkokaupunkiin" - Tämä syy ei jätä kylmäksi!
Esko Eerikäinen on kyllä monessa mukana ja uskaltaa heittäytyä. Hatun nosto siitä! Eerikäinen palasi “kalakukkokaupunkii661036