näen loittonevan selän
askelten ääni häipyy
vie valon mukanaan
hitaasti värähdellen katulamppu syttyy
usva nousee
vilu vierittää kylmän virran kauluksesta sisään
yksinäisyys on palannut
olen taas siirtynyt etsijäin joukkoon
askelten ääni häipyy
vie valon mukanaan
hitaasti värähdellen katulamppu syttyy
usva nousee
vilu vierittää kylmän virran kauluksesta sisään
yksinäisyys on palannut
olen taas siirtynyt etsijäin joukkoon
Vastaukset 2
Vanhimmat
yksinäisyys puhuu runossasi,
mutta kyllä siinä on myöskin tuntevan
ja kokevan, kauniisti kirjoittavan miehen
kynän jälki. Kovasti suruisa se on, enkä
kyllä haluaisi ajatella, että joulusi olisi
yksinäinen - eihän ole ?
Kiitos kuitenkin lukuhetkestä, jonka soit.
Toivorikkaita, valoisia päiviä Sinulle !
Katulampun himmeä valo seuraa kun sormeni kirjoittaa;
Hienoa Peres!
Olet yxi niistä, joiden runoja voin sanoa odottaneeni,
enkä joudu pettymään kun napsautan linkin auki! :)
Kiitos tästäkin - ja kynttilänvaloa - kuitenkin, tai juuri siksi, Murukulta tarjoaa... :D
http://www.satokangas.fi/blogi/wp-content/uploads/2008/12/kynttilat1.jpg