Outo oloni alkoin noin kuukausi sitten perjantaina 13.marraskuuta 09. Se alkoi kun olin ollut muutaman päivän kipeänä ja sitten illalla join pullon ed energiajuomaa. Tuo olo tuli aivan yhtäkkiä. Parissa sekunnissa oli menettänyt todellisuuteni ja elämänhaluni. Itkin seuraavat viikot melkein joka päivä aina koulun jälkeen koska en tiennyt mitä tämä outo olo on.
Minulla on edelleen semmoinen olo. Kuin en olisi täällä tai kuin olisin joku tarkkailija tai kuin en tajuaisi mitään tai en olisi tässä maassa. Myös semmoisia oireita on että kuvittelen että olen keksinyt kaiken itse. Koko maapallon ja muutkin jutut tänne. Usein on myös sellaista että kaikki olisi toisin vaikkei olekkaan. Olen nyt ahdistunut varsin usein sillä en tiedä mitä tämä olo on tai miten sitä voisi hoitaa. Ennen oli aina iloinen ja nautin asioista. Olen myös avoin ja sosiaalinen. Olen myös harkinnut monesti itsemurhaa, sillä sitten ei enää tarvitsisi mitään pohtia. En jaksa keskittyä enää oikeen mihinkään.
Olen siis 14 vuotias poika ja pelaan jääkiekkoa. Voisiko joku auttaa minua selvittämään tämän pulman, sillä en halua elää koko loppuelämääni tässä hirveässä tilassa. Mitä tämä voisi olla?
Minulla on edelleen semmoinen olo. Kuin en olisi täällä tai kuin olisin joku tarkkailija tai kuin en tajuaisi mitään tai en olisi tässä maassa. Myös semmoisia oireita on että kuvittelen että olen keksinyt kaiken itse. Koko maapallon ja muutkin jutut tänne. Usein on myös sellaista että kaikki olisi toisin vaikkei olekkaan. Olen nyt ahdistunut varsin usein sillä en tiedä mitä tämä olo on tai miten sitä voisi hoitaa. Ennen oli aina iloinen ja nautin asioista. Olen myös avoin ja sosiaalinen. Olen myös harkinnut monesti itsemurhaa, sillä sitten ei enää tarvitsisi mitään pohtia. En jaksa keskittyä enää oikeen mihinkään.
Olen siis 14 vuotias poika ja pelaan jääkiekkoa. Voisiko joku auttaa minua selvittämään tämän pulman, sillä en halua elää koko loppuelämääni tässä hirveässä tilassa. Mitä tämä voisi olla?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuulostaa vähän samanlaisilta "oireilta" mitä mulla oli kun olin 19-v. Sain elämäni ensimmäisen lievän paniikkikohtauksen ja aloin pelkäämään sitä oloa. Sitten tuntui että se olo ei mene ikinä pois, oli aika toivoton olo. Ehkä sinua helpottaa tieto siitä, että et ole tulossa hulluksi tms, sinulla on vain jäänyt päälle tuo ahdistus. Googlaappa yleistynyt ahdistuneisuus, siinä voi olla vähän samanlaisia oireita kuin mitä sinulla on nyt tällä hetkellä. Jutteluhetki psykiatrin kanssa on varmasti sinulle avuksi, ties vaikka veisi oudon olon kokonaan pois! Tuo voi ihan oikeasti olla itsestään ohi menevää. Mutta jos käy niin että se ei tahdo mennä pois niin on olemassa hyviä ja turvallisia mielialalääkkeitä, ne ei ole mitään mömmöjä vaan niitä syö yllättävän monet ihmiset, nuoret ja vanhat. Lisäksi sinulla on ihmisiä kenelle voit aina jutella, voit vaikka tänne palstalle kirjoitella tuntemuksista, nimittäin ihmiset jotka ovat käyneet samoja asioita läpi tietävät mistä puhut ja voivat olla sinulle tukena! Jaksamista sinulle ja rauhaisaa joulun odotusta.
ps- kofeiini voi vaikuttaa ikävästi ihmisillä, joilla on taipumusta esim. paniikkihäiriöön. Kannattaa siis välttää niitä energiajuomia, ne eivät ole hyväksi!
Joo olenkin jo päättänyt pysyä niistä visusti erossa.
Kun menin wikipediaaan niin ainakin minun osaltani tuo "mielen tyhjeneminen" on hyvinkin yleistä.
Minulla tuli outoudentunteita kofeiinia käyttäessäni. Oma vaimokin tuntui ajoittain aivan vieraalta ihmiseltä. Vasta kun lopetin käytön, tuli noita mielen tyhjenemisiä/pysähtymisiä. Saatoin ojentaa kesken ruokailun käteni ja samalla unohdin täysin, miksi. Edes käden nostaminen ei jäänyt muistiin, ihmettelin vain, miten ja miksi käteni sojottaa yht'äkkiä pöydän yllä, kun olin juuri syömässä. Saatoin myös nousta kesken ruokailun ja kun pääsin seisomaan, en muistanut sitä sisomaan nousemista, eikä minulla ollut hajuakaan miksi törrötin siinä. Pahimmat kohtaukset tulivat muutaman kerran kun olin nousemassa autosta, seisoin ovi auki siinä, mihin olin pannut jalkani autosta noustessani, enkä tiennyt miksi seisoin siinä, kuinka olin joutunut siihen, ja mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Siinä ihmetellessä saattoi mennä jopa minuutti tai pari. Nuo poissaolokohtaukset loppuivat noin vuosi lopettamisen jälkeen kokonaan.