Moikka. Olen 17-vuotias lukiolainen ja olen puoli vuotta kärsinyt vakavasta syömisongelmasta, anoreksiasta. Olen ollut huippu-urheilija mutta kesällä anoreksia vei voiton ja tulokset alkoivat huonontua.. Olen 155cm ja 33 kg. Painoindeksini on siis n. 14. Päiväni kuluvat siihen että liikun hullusti ja heti kun syön vähääkään saan hirveän ahdistuksen. Asun yksin tampereella, muutin tänne urheilun takia, joten ystäviä ja kavereita ei kauheasti ole. Olen useimman ajasta tosi huonolla päällä, koska olen tosi väsynyt ja masentunut, koska elämäni on piloilla, ja syypäää siihen olen itse. Reenaan vieläkin n. 25h/ viikossa koska se on ainoa tapa jolloin voin hetken ees unohtaa kaikki ja tuntea hyvää oloa. Haluaisin hirveästi parantua mutta en tiedä miten.. En ole koskaan ollut missään hoidossa tai mitään.. Toivottavasti jollakin olisi jotain neuvoa miten saisin itseni joskus kuntoon, koska kauaan en enään jaksa. Kiitos, jos vastailette! :)
Apua..
liinu22
2248
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
moikka.. tuo sun kirjotus pysähdytti..
minä olen.. 23 v 165cm 45kg painava tyttönen keskisuomesta.. sairastuin anoreksiaan bulimiaan 15 vuotiaana.. joskus mennyt paremmin, joskus huonommin.. näin kirjoitettuna näyttää tosi karseelta.. oon siis sairas ollut jo 8 vuotta enkä myöskään missään ammattiauttajilla tms kertaakaan käynyt edes juttelemassa.. EDES myöntämässä sairauttani..
lopputuloksena tähän päivään.. minulla oli.. tosiaan oli.. sillon kun olin "terve".. hirveän paksut luonnonkiharat tummat hiukset.. nykyään niistä puolet jäljellä.. tukkoja löytyy tiuhaan viemärin putkista niin että itkettää.. tänäänkin LAUANTAI iltana istun kotonani yksin surullisena sillä sairaus vei taas voiton..
olin jo alkuillasta hyvillä mielillä (jälleen kerran.. tätä tapahtuu USEIN) menossa kaverien kanssa illanviettoon.. harrastan musiikkia ja olen erittäin innokas laulaja ja mikään ei oo ikinä ollu tärkeempää kun musisointi.. ainut juttu missä voi kans unohtaa kaiken ja purkaa sen olonsa .. no.. illalla olis ollut muusikoiden kokoontumis soittobileet ja täällä mä vaan nökötän kotona syömisongelmani kanssa.
itseänikin ihan ällöttää jo tää tilanne... sukulaiset on huolissaan.. äitistä ja isästä ja sisaruksista puhumattakaan.. vaatteet roikkuu päällä.. Valokuva minusta kantamassa siskon pientä lasta sylissä on kauhee.. käsivarret olemattomat.. näytän tosi hauraalta ja huomasin oman katseeni olevan kaikissa valokuvissa aina tosi surullinen vaikka hymyilisin.. oon tosi onneton...
muutamalle ystävälle olen kertonu vähäse että syömisongelmaa on.. mutta en sen tarkemmin.. kukaan ei tiedä totuutta kuinka paljon yksinäisiä iltoja viettäny ahmien, oksentaen.. itkien.. ei tää oo mitään elämää!! voi kuinka monta hienoa kekkeriä ja iltaa oonkaa menettäny tän paskan takia... kun ahdistus tullu enkä vaan oo päässy lähtee mihkää kotoo.. siinä sit täytyny vaan selittää että "vähä kuumetta.. tuli yks tärkee juttu.. tms muuta paskaa pitäny valehdella! ja mä oon niin rikki etten jaksa enää..
seurustelusuhteet.. joo mitkä :D kaikki olen ihan itse onnistunu pilaamaan kun torjunut tärkeiltä tuntuvat ihmiset ja ihastukset läheltäni..yhdellekkään en ole totuutta kertonut tästä tilanteestani.. tässä on moni hieno ihmissuhde kaatunut...
että sulle vaan.. halautko jatkossa tämmöstä tulevaisuutta??? minä havahduin juurikin tänään kylpyammeessa itkien että oikeesti nyt mun tarvii saada apua ja haluan sitä.. tää ei voi jatkua näin...
toivon sinunkin hakevan apua mahdollisimman pian... Voimia sinulle :)
Kuulostaa tutulta. Hiuksia lähtee aivan järjettömästi. tuntuu että jäisi käteen jos vain ottaisi kiinni ja vetäisi. ystävyyssuhteetkin on aivan mennyt tän takia. en voi useinkaan käydä kotona koska on tosi vaikeaa olla siellä koska äiti ja isä tarkkailee syömistäni niin tarkkaa ja tuputtaa ruokaa.. siitä vasta ahdistun ja tulen erittäin huonolle tuulelle. En ole tänä vuonna mennyt yksiinkään pikku´jouluihin tai mitään, koska ei ole vain voimia. Haluaisin niin päästä tästä ja saada taas takaisin se ELÄMÄ mikä minulla oli joskus. KIITOS KUN KIRJOITTELIT!! :)