Olen ihmisten luottamukseen pettynyt ja aina ollut lapsuudessa kaveruussuhteissa se 'kolmas pyörä'; jos on ollut vaikka 4 kaveria, niin kaikki ovat ystävystyneet keskenään mutta minut on jätetty ulos kaikesta ja kanssani kaveraattu jollei muita ole tarjolla.
Nykyisin olen vähän erakoitunut. Puhun vain välttämättömän, enkä jaksa lärpättää jonnin joutavaa ihmisten kanssa. Asiallisen ystävällinen pyrin olemaan. Baareissa en käy, kuten nuorempana enkä muutakaan. Paras ystäväni on miespuolinen.
Minusta puhutaan valtavasti pahaa; haukutaan lesboksi vaikka olen heteroseksuaali ja saman miehen kanssa ollut jo 6 vuotta! Nykyisin haukutaan huoraksi kun monelle selvisi että olen parisuhteessa miehen kanssa. Huora ja lehmä, siinä kutsumanimet itselleni vaikka olen 36-vuotias.
Asioitani pengotaan, ihmiset kuuntelevat juttujani 'ovat kärpäsenä katossa', kohtelevat alentuvasti ja huonosti, tervehditään jos jaksetaan jne. Juorutaan työstäni kaikkea; en muka saa palkkaa, ja en kuulemma ole kyseisessä firmassa edes töissä ja kaikkea mahdollista.
Työpaikkani ihmisetkin kyttäävät menojani ja tulojani, kantaako miehenki kauppakassia vai minä.
Jos jotain halutaan utsia, sitten ollaan ystävällisiä.
KYSYN TEILTÄ HYVÄT IHMISET, MITÄ TÄMÄ KAIKKI ON?? MIKSI MINUN EI ANNETA ELÄÄ RAUHASSA OMISSA OLOISSANI? ELÄMÄSSÄNI EI OLE MITÄÄN JÄNNITTÄVÄÄ TMS. MIKSI MINUSTA PUHUTAAN NIIN PALJON PAHAA, JUORUTAAN, ASOITA KAIVETAAN?? AUTTAKAA JOKU, EN JAKSA ENÄÄ! Olen 36-vuotias, en kaunis, mutta 'näyttävän' näköinen nainen, komeaksi on sanottu, en langanlaiha, enemmänkin vähän pyöreä. Mielestäni mukava ja asiallinen ihminen ja järkyttävän kovia kokenut; menettänyt kaikki läheiseni jne. Ja minulla on ollut todella todella kova elämä. Sanotaan että olen menettänyt kaiken!
Nykyisin olen vähän erakoitunut. Puhun vain välttämättömän, enkä jaksa lärpättää jonnin joutavaa ihmisten kanssa. Asiallisen ystävällinen pyrin olemaan. Baareissa en käy, kuten nuorempana enkä muutakaan. Paras ystäväni on miespuolinen.
Minusta puhutaan valtavasti pahaa; haukutaan lesboksi vaikka olen heteroseksuaali ja saman miehen kanssa ollut jo 6 vuotta! Nykyisin haukutaan huoraksi kun monelle selvisi että olen parisuhteessa miehen kanssa. Huora ja lehmä, siinä kutsumanimet itselleni vaikka olen 36-vuotias.
Asioitani pengotaan, ihmiset kuuntelevat juttujani 'ovat kärpäsenä katossa', kohtelevat alentuvasti ja huonosti, tervehditään jos jaksetaan jne. Juorutaan työstäni kaikkea; en muka saa palkkaa, ja en kuulemma ole kyseisessä firmassa edes töissä ja kaikkea mahdollista.
Työpaikkani ihmisetkin kyttäävät menojani ja tulojani, kantaako miehenki kauppakassia vai minä.
Jos jotain halutaan utsia, sitten ollaan ystävällisiä.
KYSYN TEILTÄ HYVÄT IHMISET, MITÄ TÄMÄ KAIKKI ON?? MIKSI MINUN EI ANNETA ELÄÄ RAUHASSA OMISSA OLOISSANI? ELÄMÄSSÄNI EI OLE MITÄÄN JÄNNITTÄVÄÄ TMS. MIKSI MINUSTA PUHUTAAN NIIN PALJON PAHAA, JUORUTAAN, ASOITA KAIVETAAN?? AUTTAKAA JOKU, EN JAKSA ENÄÄ! Olen 36-vuotias, en kaunis, mutta 'näyttävän' näköinen nainen, komeaksi on sanottu, en langanlaiha, enemmänkin vähän pyöreä. Mielestäni mukava ja asiallinen ihminen ja järkyttävän kovia kokenut; menettänyt kaikki läheiseni jne. Ja minulla on ollut todella todella kova elämä. Sanotaan että olen menettänyt kaiken!
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Minusta puhutaan valtavasti pahaa; haukutaan lesboksi vaikka olen heteroseksuaali ja saman miehen kanssa ollut jo 6 vuotta! Nykyisin haukutaan huoraksi kun monelle selvisi että olen parisuhteessa miehen kanssa."
Ai että. Minkäslaiset miestilanteet heillä on? Ettei vain olisi kateuden piikki iskenyt, varsinkin jos heillä ei meinaa onnistua suhteet sitten millään ja sinä olet jo 6 vuotta ollut saman miehen kanssa.
Et ehkä itse näe itseäsi kauniina, mutta sitä ei tiedä vaikka siinäkin on yksi aihe mistä kiukustua. Langanlaiha ei naisen pitäisikään olla ja sinulla on varmasti muotoja mitä he itsellensä haluavat.
Omaa kurjaa elämäänsä ja itsetuntoansa pönkittävät sitten sillä että yrittävät elämääsi puuttua ja tehdä sinulle tukalat oltavat.
Eipä tälle muuta selitystä oikein osaa keksiä. Raukat eivät näköjään edes tiedä mitä sana huora tarkoittaa, hahhah!
että vaikka vaikeaa tekisikin, niin älä välitä niiden sanomisista.
Näytä niille kurjille, mistä sinut oikeen on tehty ja näytä että osaat jatkaa elämää reippaana eteenpäin, samalla kun he vain junnaavat elämässä paikoillansa. Se on varmasti niille kova pala sitten.
Annat aika karun kuvan tuttavistasi!
Mitä negatiivisia puolia sinussa on? Tai ehkä paremminkin: minkälaisilla teoilla olet saanut sitä paskaa niskaasi, mistä se kaikki on kenties lähtenyt liikkeelle?
Jos kaikki uudetkin tuttavuudet aina päätyvät mollaamaan, niin kyllä sitten omasta toiminnasta on etsittävä vikaakin eikä pelkästään osoittaa niitä hyviä puolia ja todeta miten niitäkin haukutaan kateellisina. Voihan se olla muun paskan seassa kaikkein epäreiluinta ja siksi helppo ottaa esimerkiksi, mutta tuskin kaikkein hyödyllisintä palautetta sinun kannaltasi.
Olen toki sinua nuorempi, mutta sosiaalisen aseman parantaminen on minullekin ajankohtainen pulma, joten kehtaan kyllä puhua suoraan.
En varmasti aina ole toiminut oikein! Vaikka selvinpäin olen mukava, niin humalaspäissään aiemmin tuli purkauduttua ja haukuttua kaikki. Se mitä ei uskaltanut selvinpäin sanoa, purkaantui kännissä ulos. Kaikki se paha olo mitä oli kertynyt vuosien varrella. Tuli läheisille rähjättyä! Tuska oli sisälläni niin valtava.
Toisaalta tulloisetkin kaveruussuhteet alkoivat aina kallistua niin, että oli muutama kaveri jotka ystävystyivät ja minä jäin siitä aina sitten jossakin vaiheessa yksin. Parasta kaveria ei ollut, ja jos sellainen oli hetken joku toinen 'omi' itselleen. Vaikken tietoisesti etsinytkään ketään 'parhaaksi' ja ainoaksi ystäväksi tai yrittänyt ketään omia itselleni.
Nykyinen 'erakoituminen' on tietoistakin. En ole aiheuttamassa harmia muille kun pysyn kotonani. Stressi on kova ja jotenkin tuntuu, ettei vaan jaksa..mitään. Tällöin minullakaan ei taida olla kenellekkään paljoa annettavaa :( Kenenkään roskasanko en jaksa enää olla.