Eli pakko kertoa kuitenkin alusta tämä. Olen ollut mieheni kanssa 11v yhdessä ja 2 lasta, alussa halusin sitoutua mieheen, mutta sanoin hänelle että hänen pitää kosia, no tätä ei tapahtunut joten hän ei halunnut, tai sanoi ettei kehtaa tai ei ole sellainen? Nyt olemme avoliitossa ja omaisuus yhteistä, talo.
Minua ahdistaa nyt sitoutuminen, en osaa enää kuvitellakaan meneväni naimisiin hänen kanssaan, myös läheisyys tai seksi ahdistaa, hävettää tai jotain, koska mies ei edusta minun "miestyyppiäni" alussa kun tapasimme niin olinkin todella pettynyt häneen, hän ei halunnut vuoteen nähdä minua vaikka yritin houkutella....sai tavallaan koukkuun. Koska ihastuin, ei oltu kuvia vaihdettu. Olin ollut koulukiusattu ja vähän yksinäinen ja tapasin mieheni netissä kun olin lähdössä opiskelemaan yksin toiselle paikkakunnalle. Minä olin se joka enempi soitteli ja oli kiinni toisessa ja puhelinlaskut olivat tuhansia euroja. Minun on vaikea kuvitella elämää yksin ja tarvitsen jonkun jonka kanssa se jakaa ja lasten kasvatus. Nyt kuitenkin kaikki miehessä ruvennut ärsyttämään vaan enempi ja enempi. On ujo, hiljainen ja jotenkin hölmö, alistuva.
Haluaisin erota mutta tarvitsisin jonkun toisen kanssa suhteen että uskaltaisin, koska yksinolo ahdistaa ja pelottaa, sama oli ehkä silloin kun tapasin mieheni. Eli hän ei ollut tyyppiäni mutta turvallisuuden halun takia ihastuin...
Nyt tuntuu lisäksi että oma minuus on kadonnut tai jotain,en tiedä mitä haluan tai kuka olen...siis tyyli ja kaikki hukassa, helposti elän toisen kautta. Haluan asioita mitä toiset haluavat pohtimatta oikeasti että haluanko niitä itse. Mikä avuksi? Ja en tiedä onko oikea palsta mutta en tiedä muutakaan.
Minua ahdistaa nyt sitoutuminen, en osaa enää kuvitellakaan meneväni naimisiin hänen kanssaan, myös läheisyys tai seksi ahdistaa, hävettää tai jotain, koska mies ei edusta minun "miestyyppiäni" alussa kun tapasimme niin olinkin todella pettynyt häneen, hän ei halunnut vuoteen nähdä minua vaikka yritin houkutella....sai tavallaan koukkuun. Koska ihastuin, ei oltu kuvia vaihdettu. Olin ollut koulukiusattu ja vähän yksinäinen ja tapasin mieheni netissä kun olin lähdössä opiskelemaan yksin toiselle paikkakunnalle. Minä olin se joka enempi soitteli ja oli kiinni toisessa ja puhelinlaskut olivat tuhansia euroja. Minun on vaikea kuvitella elämää yksin ja tarvitsen jonkun jonka kanssa se jakaa ja lasten kasvatus. Nyt kuitenkin kaikki miehessä ruvennut ärsyttämään vaan enempi ja enempi. On ujo, hiljainen ja jotenkin hölmö, alistuva.
Haluaisin erota mutta tarvitsisin jonkun toisen kanssa suhteen että uskaltaisin, koska yksinolo ahdistaa ja pelottaa, sama oli ehkä silloin kun tapasin mieheni. Eli hän ei ollut tyyppiäni mutta turvallisuuden halun takia ihastuin...
Nyt tuntuu lisäksi että oma minuus on kadonnut tai jotain,en tiedä mitä haluan tai kuka olen...siis tyyli ja kaikki hukassa, helposti elän toisen kautta. Haluan asioita mitä toiset haluavat pohtimatta oikeasti että haluanko niitä itse. Mikä avuksi? Ja en tiedä onko oikea palsta mutta en tiedä muutakaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
lienee oikea.
Eroa, on väärin miestäkin kohden jos tunteesi eivät ole aidot. Turvallisuuden takia ei ketään "saa pitää varalla".
Hei menkää parisuhdeterapeutille.