ajattelin vaan kysyä että onko täällä muita jotka eivät pidä imetyksestä? vai olenko todellakin ainut?
Kun olin raskaana niin pidin itsestään selvyytenä että imetän, mutta kun tyttö syntyi huomasin hyvion pian että en pidä imetyksestä ollenkaan suorastaan vihasin sitä! imetin lastani 3 viikkoa ja jokaikistä syöttö kertaa vihasin ja koko ajan itkin.
En todellakaan ollut mitenkään masentunut tai vihannut vauvaa, ainoastaan imetystä. Vauvaa kävi sääliksi kun olin huono äiti hänelle kun vihasin hänen syöttämistään. Joka kerta kun vauva alkoi heräillä tai kitistä nälkää nousi pala kurkkuun ja itku tuli, en halunnut imettää.
Eikä tätä "imetysvihaa" auttanut yhtään se että joka paikassa hehkutetaan imetystä! neuvolassakin kysyivät ensimmäiseksi että miten imetys sujuu.. valehtelin että hyvin...
pumpata en halunnut kun se maidontulo ei olisi loppunut ikinä.
Tein päätöksen että lopetan imetyksen kun ajattelin että lapsi tarvitsee ennemmin tevejärkisen äidin kuin sitä äidinmaitoa. niin minä sitten vaihdoin tissin korvikkeeseen ja nykyään odotan innolla että vauva herää että pääsen touhumaan ja syöttämään pikkuista
Suurimman osan mielestä olen siis huono äiti, mutta pidin kuitenkin omaa mielenterveyttäni tärkeämpänä kun ainutta oikeaa ruokaa eli tissimaitoa.
jos josku teen toisen lapsen aijon kyllä kokeilla imetystä hänen kanssa ja jos ei se vieläkään tunnu hyvältä niin aijon pumpata hänelle maitoa.
Olisi kiva kuulla ihmisten mielipiteitä tästäasiasta(huonoja ja hyviä) ja kokemuksia kanssa sisarilta?
Kun olin raskaana niin pidin itsestään selvyytenä että imetän, mutta kun tyttö syntyi huomasin hyvion pian että en pidä imetyksestä ollenkaan suorastaan vihasin sitä! imetin lastani 3 viikkoa ja jokaikistä syöttö kertaa vihasin ja koko ajan itkin.
En todellakaan ollut mitenkään masentunut tai vihannut vauvaa, ainoastaan imetystä. Vauvaa kävi sääliksi kun olin huono äiti hänelle kun vihasin hänen syöttämistään. Joka kerta kun vauva alkoi heräillä tai kitistä nälkää nousi pala kurkkuun ja itku tuli, en halunnut imettää.
Eikä tätä "imetysvihaa" auttanut yhtään se että joka paikassa hehkutetaan imetystä! neuvolassakin kysyivät ensimmäiseksi että miten imetys sujuu.. valehtelin että hyvin...
pumpata en halunnut kun se maidontulo ei olisi loppunut ikinä.
Tein päätöksen että lopetan imetyksen kun ajattelin että lapsi tarvitsee ennemmin tevejärkisen äidin kuin sitä äidinmaitoa. niin minä sitten vaihdoin tissin korvikkeeseen ja nykyään odotan innolla että vauva herää että pääsen touhumaan ja syöttämään pikkuista
Suurimman osan mielestä olen siis huono äiti, mutta pidin kuitenkin omaa mielenterveyttäni tärkeämpänä kun ainutta oikeaa ruokaa eli tissimaitoa.
jos josku teen toisen lapsen aijon kyllä kokeilla imetystä hänen kanssa ja jos ei se vieläkään tunnu hyvältä niin aijon pumpata hänelle maitoa.
Olisi kiva kuulla ihmisten mielipiteitä tästäasiasta(huonoja ja hyviä) ja kokemuksia kanssa sisarilta?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Fiksun valinnan teit. :) Ei mikään maito ole tärkeämpää kuin onnellinen äiti.
Meillä ei imetys monesta syystä onnistunut. Mutta se vähän, mitä yritin, niin ei tuntunut hyvältä. Pumppailin muutaman viikon mutta väsyin siihen..se kaikki sterilointi ja laitteiden pesu ja muu... Ihan hyvä poika tuo silti on, eikä ole ollut sairaana.
Käypä terapeutilla ennen seuraavaa lasta. Tuollainen imetyksen vihaaminen liittyy johonkin traumaan tai babybluesiin (hormoonien laskuun synnytyksen jälkeen. Ei se koko ajan olisi noin hankalaa ollut, asiaan olisi tottunut. Itsekin ahdistuin imetyksestä ja vasta 2 kk jälkeen sujui normaalisti. Nyt ei tunnu enää missään ja vauva 4 kk... Oma ahdistus hävisi kun hormoonit tasoittuivat ja hyväksyin kroppani (rinnat eivät ole koskaan olleet kauniit...). Pumppasin pitkään maitoa pulloonkin kun en vaan voinut imettää. Lisäksi huono suhde mieheen hankaloitti asiaa. Imetys tarvitsee vakaan ympäristön ja tukea.
Hmm... Mä en kyllä ehkä näkisi joka paikassa psykologista ongelmaa. Miksei jostain voi vaan olla tykkäämättä? Miksi heti, kun ei tykkää jostakin mistä "kuuluisi" tykätä, niin tarvitsee terapiaa?
Nojoo, ihmettelen vain.
Imetys tuottaa normaalisti mielihyvähormooneja ja se on naisesta miellyttävää. Siksi jotain on vialla jos sitä inhoaa niin että itkee. Jo itkukin kertoo että todennäköisesti kyse alun babybluesista...
Vielä sellainen lisäys että kohta joku varmaan sanoo imetyksen sattuvan. Juu, alussa voi olla hyvinkin kivuliasta ennenkuin rinnanpäät tottuvat ja kovettuvat. Mutta siis kroppaan tulee kuitenkin imetyksen aikana kiintymys- ja mielihyvähormooneja. Kova stressi voi jopa lopettaa maidontuotannon.
Tuossa voi tosiaankin olla kyse babybluesista. Itse kärsin siitä hormoonimyllerryksestä niin, että mies hoiti vauvaa ekat 4 viikkoa. Vaikka ennen synnytystä olisin rakastanut ketä tahansa vauvaa (omaa tai vierasta), niin synnytyksen jälkeisessä hormoonimyllerryksessä en tuntenut mitään vauvaa kohtaan. En yhtikäs mitään. Enkä olisi voinut imettää. No, hormoonien tasoittuessa ongelma meni ohi. Sääli vaan etten saanut maidontuotantoa enää käyntiin :( Nyt voisin ottaa minkä tahansa maailman vauvan ja rakastaa sitä yhtä paljon kuin omaani. Mutta jos synnyttäisin ja samat järkyt hormoonit olisivat taas kropassa, niin en varmaan tuntisi taaskaan mitään. Inhoan hormooneja, en synnytystä tai imetystä. E-pillerikin saavat mut aivan kummalliseksi.
Mäkin aloin inhoamaan imetystä, koska se ei sujunu ikinä kunnolla... poika aina vaan sätki ja nyki nänniä ja välillä jopa vaa itki ku annoin, hän myös saattoi olla rinnassa 3tuntia putkeen sitten 15min ilman ja taas 3 tuntia... en päässyt tekemää mitään enkä minnekkään, kun toinen tississä kokoajan... ehkä eka viikko meni ihan ok... lopulta tajusin että poika ei saanut kunnon otetta ja nieli paljon ilmaa... mulla liian pienet nännit... kerroin neuvolassa asiasta ja olivat sitä mieltä, kun näytin imetysasentoja ja otetta, niin että kaikki on hyvin, vaikka kuului imiessä ihan hirvee maiskutus... siinä vaiheessa kun joku kertoi minulle rintakumeista, niin se oli myöhästä, koska maitoa ei tullut tarpeeksi... loppuvaiheessa pumppasin kerran päivässä 200ml maitoa, että saisi edes vähän äitinmaitoa... joskus 8-9vko jälkeen siirryin kokonaan korvikkeisiin ja elämä tuntui paljon helpommalta.
Kukaan (järkevä ihminen) ei pidä sinua huonona äitinä. Eiväthän isätkään lapsiaan imetä, joten sillä tissin antamisella ei ole mitään tekemistä oikeanlaisen vanhemmuuden kanssa.
Hyvä että lopetit imetyksen. Eikä vain vauvan takia, vaan itsesikin vuoksi. Vaikka vanhemmuus on pyrittävä hoitamaan hyvin, sen takia ei kuitenkaan pidä kärsiä!
en usko että minulla oli mitään babybluesiä sillä muuten kyllä nautin äitiydestä ja vauvasta taysillä mutta se imetys vain ahdisti. uskon että jos mulla olisi ollut jotain henksisä ongelmia niin olisin ollut muulloinkin masentunut enkä vain syöttö kerroilla. arvasin että tulen saamaan tälläsisiä vastauksia eikä siinä mitään:)
kiva että joku oli tuolla ajatellut samaa kuin minäkin eli ei kaikesta tarvitse tykätä.
Kirjoitat vain palstalle ja poimit sitten sieltä viestit, joissa kanssasi ollaan samaa mieltä ja voit siten valehdella mielesi hyväksi - ongelma poistunut, koska kaikki fiksut olivat samaa mieltä ja muista mielipiteistä ei tarvitse välittää.
Helppoa. Ja nykyään helvetin yleistä.
Näinhän se on. Pönkitetään omaa jäykkää mielipidettä, parhaimmillaan vastataan ihan itse omaan viestiin. Jeps... iiiiihan normaalia pillittää kun imettää. Vaikkei edes osaa selittää mikä siinä nyt niin kurjaa on. HOh hohiiiijaaa...
kyllä minä luin muutkin viestit ja huomioin nekin. te ette niin tehneet vaan huomioitte vaan viwstit jossa minut leimataan masentuneeksi. sanoin vain etten koe olleeni mitenkään maentunut sillä muuten nautin vauva elämästä täysillä imetys ei vaan tuottanut minulle mitään hyvänolon tunnetta.
En minäkään mitään ihmeellistä hyvää oloa imetyksestä saa paitsi sen että vauvalle tulee hyvä mieli kun massussa on ruokaa. Vauva kieltäytyy toistuvasti ja suosii soseita maidon sijaan. Kaksi olen kumminkin imettänyt ja imetystä jatkan niin kauan kuin vauva rinnalle suostuu. Nykyään suostuu vielä öisin. Ensimmäinen lopetti tyystin vuoden vanhana. Minun mielestä imetystä ei missään hehkuteta. Neuvolassa ei imetyksestä ole pahemmin edes puhuttu. Eihän imetys ole mikään tunnejuttu. Se on vauvan ruokailutapahtuma. Semmoisena olen sen ajatellut ja niin esikoisenikin pitää ihan luonnollisena että pikkusisar saa maitoa rinnalla. Jos vauva haluaa maitoa niin on tervetullut syömään...jos ei halua en ota siitä nokkiini...Olen syönyt paljon kalaöljyjä, helokkiöljyä, seleeniä, sinkkiä, D-vitamiinia ja C-vitamiinia, jonkin verran klorellaa ja ohranorasta...että vauva saisi hyviä eväitä alkuun. Muuten minulle sopii että vaikka lopettaa rinnalla olon. Ja nyt kun on isompi voi alkaa syödä mm vauva-kalaöljyä (ostin mini-MorDHA:ta) niin että sen rintamaidon tarve vähenee senkin suhteen. Tosin minulla on vielä vasta-aineita maidossa kun on vielä pakua kellertävää joten olen ihan tyytyväisenä syötellyt öisin kun ollaan tässä oltu sikainfluenssassa, että vauva saisi vasta-aineita. Vaikka mm eilen kieltäytyi maidosta siten että söi päivän aikana vain kertaalleen ennen päiväunia (kuten tänäänkin) niin yöllä söi sitten viisi kertaa. Olen ollut juuri kuumeessa, joten varmaan niitä vasta-aineita sitten siitä maidosta löytyy enkä sen vuoksi ole pannut pahakseni että on heräillyt yöllä syömään...
"imetys ei tuottanut minulle hyvä olon tunnetta!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!"....
avot sie.lapsen alullepano varmaan tuotti!! voi keleksi! oot harvinaisen lapsellinen. lapsi tarvii sinua ja tissiä,se tuo sile turvan.kyse ei ole jumalauta sun hyvästä olosta!etkö ehtiny nauttii ennen lasta? voi v että tekee pahaa lukea ,sun lapsen takia!
Niin kun nykyajan korvikkeethan on niin huonoja että kyllä se tekee äidistä huonon jos ei imetä!!! Voi helva vaan itelles, mene kuule anttilaan ja osta itelles elämä! Imettäkööt tai ei, ihan sama!!! Mä en imettäny kun 2kk lapsiani ja ihan terveitä ja tasapainoisia ovat. Ja en imettänyt kun imetys ahdisti!
täällä siis osittaisimetettiin 4kk ja nyt kun imetyksen lopetin, huomaan että päivät sujuu paljon jouhevammin ja helpommin. ruokailuun meni helposti tuntiki aikaa ku lapsi imi rinnan imi toisen ja sit ei saanu niistä paljoa mitään, sitten lämmittämään pulloa ja syötä siinä sitten se. Kylässä se oli varsinkin tosi kiusallista kun ruokailu vei niin paljon aikaa, annoinkin sitten yleensä pullosta, mistä sain tietty pahoja katseita.
oma maito kun ei riittäny. sitten rupes tulemaan rintaraivareita, tai oikeestaan luulen että turhautumista siihen että kun oli kova nälkä ja rintamaitoa tuli vain pari tippaa. ei auttanut mitkään tiheät imetykset tai ihokontaktit, ku ei tullu nii ei vaan tullu.
rintoja särki, oli tosi kipeät. muistan että yhtenäkin yönä istuin neljän aikaan yöllä olohuoneen sohvalla syötön jälkeen itkemässä sitä miten paljon koski ja särki.
nyt olen kyllä ihan tyytyväinen että lopetin imetyksen, aikamoista sitkeyttä se vaati että imetin niinkin pitkään, mutta tavoitteena pidin että siihen asti imetän ku lapsi aloittaa kiinteät. Päivääkään enemmän en olis jaksanu. Nyt päivät menee oikeasti paljon sujuvammin, ei oo stressiä ja lapsi syö ja kasvaa hyvin. Korvikkeellakin!
Imetin kans osittain vähän yli 4kk. Syömiseen meni aikaa! Eka 20min. rinta ja sit 20min toinen rinta. Sit vielä pullosta n.100ml, jonka syömiseen meni ainakin tunti. Oli kai niin pieni vatsalaukku vielä silloin ettei mahtunut kerralla paljon. Yölläkin sai valvoa 2 tuntia putkeen. Nyt beibi 8kk ja syöminen helppoa; 100-120ml maitoa ruoan jälkeen syö noin 15minuutissa, välillä röyhtäytys. En voi sanoa että olisin vihannut imetystä, mutta enpä siitä oikeen pitänytkään.
Mukavahan se on imettää. Tissin täytyy näkyä julkisella paikalla, että miehet pysyvät tyytyväisinä :)
oliko raskauen alotus ihan normaali? lapsi toivottu
"minusta äiti joka ei ole lastaan imettänyt,ei vaan ole äiti."
Voi voi. Maailmassa on sitten miljoonittain "äidittömiä lapsia", mitähän niistäkin rassukoista sitten isona tulee.
"jokaisen emon on tarkoitus hoitaa poikastaan"
Luonnossahan poikanen vähitellen nääntyy nälkään, jos emolta ei tule maitoa. Minulla emolla onneksi oli mahdollisuus ruokkia poikaseni korvikemaidolla.
todella luokkaava sanoa että äiti joka imetä ei ole äiti. Olen täysillä imetyksen puolestä puhuja ja molempia lapsia täysimettänyt 6kk, mutta jos joku ei voi/pysty/halua jostain syystä imettää lastaan niin sille ei sitten mitään voi. Se että ei imetä lastaan niin ei tee yhtään huonompaa äitiä eikä todellakaan poista äitiyttä. Miten adoptio äidit? ei he voi imettää, mutta ovat silti äitejä!
Niin ja minä en ole kyllä mikään emo vaain ÄITI!
Mulle tuli molempien lasten kohdalla parin ensimmäisen kuukauden aikana ahdistava olo ja todella negatiivisia ajatuksia (yleensäkin kaikista asioista) jokaisen imetyksen alussa. (Samoin kuin todella kova jano!) Luulen, et noi negat tunteet johtui hormooneista kun maito alkoi nousemaan ja muutenkin oli ehkä sit päällä vielä jotain babybluesia. Ja tosiaan parin kk:n kuluttua tunteet loppuivat ja imetys sujui ihan normaalisti. Ekaa imetin melkein 11 kk, joista 6 täysimetyksellä, ja nuorempi on nyt 5kk (täysimetyksellä) ja huomenna saa kait maistaa vähän perunaa.:)
Eli en yhtään ihmettele, jos joku sanoo, että inhoaa imetystä! Toivottavasti tää auttais muitakin jaksamaan ohi ahdistuksen. Jos ei kuitenkaan pysty jatkamaan niin kukin tekee mikä parhaalta tuntuu lasta ja omaa itseään kohtaan.
tiesin heti alusta lähtien ettei tuu onnistuu. olin tuskainen imetyksen suhteen ja kun oma mieskin tuntu painostavan siihen. oli tietty vaan huolissaan et saa niitä hyviä vastustuspöpöjä äidinmaidosta. lisäksi mulla oli kova masennus.
sit päätin että lopetan imetyksen. sitten kävin itseni kanssa kamppailun et mitä ihmiset siihen sanoo mutta kun edes neuvolassa eivät siihen mitään sanoneet, nyökkäsivät vaan että selvä, paljonko menee korviketta? ja että ok.
niin sitten rauhoituin asian suhteen ja poika on täysin terve ja iloinen ja kasvaa normaalisti.
tärkeämpää mielestäni on että lapsella on tasapainoinen rauhallinen onnellinen äiti, masennuksesta huolimatta, etteivät turhat asiat stressaa ja pilaa kaikkea hyvää.
rintapumppu oli aika hyvä hankinta niin kakru sai ekoina kuukausina edes hieman sitä rintamaitoa.