kaipaisin tietoa haimasyövästä, kaikki tieto on tervetullutta. ajatuksia ja omia kokemuksia. mitä tietoja tarvitsee prosessin aikana ja mihin pitää kiinnittää huomiota. varsinkiin hyvissä ajoin havaitusta haimasyövästä ja sen ennusteista olen kiinostunut, mitä merkkejä kannattaa pitää silmällä. potilaan ja omaisten tuntemuksia, niitä pieniä asioita. kyseisiä palveluita pääkaupunki seudulla, tietoja yksityisenpuolen hoidoista ja hinnoista.
haimasyöpä
3krt3syöpälähipiiris
3863
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
paikka ja sen tiedot:
http://www.docrates.com/
Hinnat tietysti määräytyvät hoitojen mukaisesti.
Ennuste on valitettavasti huono, mutta noin 20% parantuu(viiden vuoden ennuste) Kuolema ei ole tuskallinen, vaan hidas, että ehtii tottua ajatukseen, loppuvaiheen lääkitys on hyvä. Rakas tätini, joka oli täynnä elämäniloa, sairastui haimasyöpään, Ennuste oli tädilleni puoli vuotta ja se piti paikkansa lähes päivälleen. Kun voimat hiipuvat, ei se ole niin kamalaa. Hakekaa terminaalihoitoa ajoissa, ei mielellään kotona, missä ei saa kivun poistoon tarvittavaa lääkettä. Mutta kokeilkaa ilman muuta kaikkea selvännäkijöistä alkaen (mistä me myös saatiin apua oloon paljonkin, vaikkei lopullista käännettä tullutkaan)
Vain harvalla on ilmeisesti jotain kykyä, ottakaa selvää... ja se lääketiede päälle...
Perheenjäseneni menehtyi haimasyöpään vain jonkin aikaa sitten. Hän ehti elää diagnoosin kanssa noin kaksi vuotta. Ennuste on usein huono, sillä haimasyöpä havaitaan monissa tapauksissa myöhään.
Meillä ensimmäinen sairausvuosi meni jopa yllättävän hyvin - toki läheiseni jäi pois työelämästä ja sai sytostaattihoitoja, jotka veivät voimia. Alkuvaiheessa eniten stressiä aiheutti syöminen ja jatkuva ripuli. Voimat alkoivat oikeastaan hiipua vähitellen alkuvuonna, jolloin siirryttiin saattohoitoon ja viimeiset kuukaudet hän oli kokonaan sairaalassa.
Itselleni ehkä raskain hetki oli, kun diagnoosi tuli - se oli isku vasten kasvoja. Sairaus tiivisti perheen rivit. En voi vähätellä, sillä aika oli raskasta ja kukin perheenjäsen reagoi hyvin omalla tavallaan.
Potilaan kannalta on minun mielestäni tärkeää huolehtia riittävästä kivunhoidosta, vaikka lääkkeiden tuoma pöpperöisyys voi tuntua perheenjäsenen kannalta välillä vaikealta. Tietoa voi hakea esimerkiksi syöpäjärjestöjen sivuilta - siellä on myös aktiivinen keskustelupalsta ja vastauksia moniin kysymyksiin.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja voimia!