hyväksymään itsensä?? Mä en anna mitään itselleni anteeksi, soimaan kaikesta itseäni. En kestä mitään kritiikkiä masentumatta. Ajattelen liikaa mitä muut ajattelevat musta. Pelkään yli kaiksen nolaavani itseni tai tekeväni jotain muuta mistä koituu jollekkin harmia ym. Jos olen mokannut joskus jossain sosiaalisessa ym tilanteessakin pyöritän asiaa päässäni hulluuteen asti. Tiedän sen ettei kukaan pohdi toisen elämää niinkui ajattelen heidän tekevän. Ja mitä sillä on edes merkitystä loppupeleissä mitä joku ajattelee. Mut miks se on niin vaikeeta suhtautua asioihin niin, ettei välitä. Miten saada ne ajatukset pois päästä? Jotku päässä pyörivät asiat saattaa olla muutaman vuoden vanhojakin miks ne tulee aina mieleen ja miks mun pitää aina alkaa kääntelemään ja vääntelemään niitä mielessä. Siitä tulee niin paska olokin että huhhu. Miten päästä irti itsensä mollaamisesta?? onko ideoita. Olen kuitenkin jo aikuinen ihminen jonka elämä ei ole kiinni muiden mielipiteistä, mut miksi se silti vaikuttaa mun jokapäiväiseen elämääni.
Mittten oppiaa
mielenvikainenko????
2194
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla sama ongelma. Vatvon mokaamisiani päässäni, jopa vuosia vanhoja juttuja saattaa tulla mieleen. Kuitenkin on totuus, että muut ihmiset eivät enää edes muista näitä mokia. Sitäpaitsi jokainen mokailee joskus. Pitäisi vaan oppia olemaan itselleen armollinen. Mutta vaikeaa se on. Olisi jotenkin tärkeää saada poikki oma negatiivinen "sisäinen puheensa". Minä yritän torjua sitä siten, että kun huomaan itseni sättimisen alkavan taas, yritän sanoa itslleni: SEIS tai LOPETA! Sitten yritän saada ajatukseni johonkin ihan muuhun asiaan tai aiheeseen. Tai alan tekemään jotain mielekästä. Tärkeintä olisi saada vatvominen poikki heti alkuunsa. Se syö nimittäin valtavasti energiaa. Miksi pitää mollata itseään? Onko se väärää syyllisyyttä?
Voi olla joskus oikeaa syyllisyyttäkin, mutta sitten on vaan opittava antamaan itselleen anteeksi. On hirveän armotonta ja kovaa itseään kohtaan vatvoa jatkuvasti joitakin jo tapahtuneita asioita, joille ei mitään voi. Opetelkaamme itseämme kohtaan ARMOLLISUUTTA!
Eli... minun mielestä se on turhaa kuvitella että mitä toiset ihmiset ajattelevat, koska sitä ei kukaan ikinä tule kukaan tietämään ikinä, ellei ole sitten ajatustenlukija.
Turha ajatella niin "toistenkeskeisesti", kaikista tärkeintä on se että itse tuntee olonsa hyväksi.
Ihan turhaa mietintää tuo, jos joku ei pidä sinusta, se ei sitten pidä sinusta, eikä sellaisesta pidä ottaa mitään stressiä..