Sairastan toistuvaa masennusta, johon minulla on lääkehoito. Lääkkeistä huolimatta minulle tulee 1-1,5 vuoden välein masennusjaksoja. Nyt suunnittelenkin terapian aloittamista. Mielelläni kuulisin muitten kokemuksia terapiasta, minkätyyppinen oli terapeutti, minkä suuntauksen terapia oli kyseessä, mitä terapiassa tapahtuu ja oliko terapiasta apua? Terapiassa käyneet kertokaa kokemuksistanne!
Minkälaista terapiassa on?
Superkirahvi
6378
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen käynyt läpi Kelan tukeman 2-vuotisen analyyttisen psykoterapian. Kolmannella yrittämällä löysin sopivan terapeutin. Terapia on vastavuoroista keskustelua, jossa mietitään mm. masennuksen syitä ja mitä niille olisi tehtävissä. Minulle terapiasta oli hyötyä, se lisäsi itsetuntemusta ja auttoi ymmärtämään paremmin omaa elämäntilannetta. Kävin läpi traumaattisia kokemuksia, se oli kyllä aika raskastakin toisaalta mutta kyllä se kannatti. Jatkossa minulla on ollut hoitosuhde psykiatrian poliklinikalla. Suosittelen terapiaa oman kokemukseni perusteella.
Minulle taas ei ole mitään apua terapiasta. Turhanpäiväinen rupattelusessio.
On olemassa Tiina Tikkasen kirja nimeltä Psykoterapiaopas. Googlettamalla löytyy lisää tietoa ko. kirjasta. Tästä kirjasta löytyy paljon tietoa mm. eri psykoterapiamuodoista.
On totta, etttä kaikki eivät koe saavansa apua terapiasta. Monia se kuitenkin auttaa. Kannattaa sitä ainakin harkita. Eipä sitä voi tietää, ennenkuin on kokeillut. Onko sulla vielä ollut minkaanlaista kontaktia esim. mielenterveystoimistoon? Oletko ajatellut hakeutua Kelan tukemaan psykoterapiaan? Yksityinen terapeutti on tosi kallista lystiä, mutta kannattaa yrittää sitä Kelan tukea.
Jos kiinnostaa, niin voit valmistautua terapiaan lukemalla vaikka Tommy Hellstenin kirjoja, niistä saa pohjaa itsetutkiskelulle ja ehkä terapiankin ymmärtämiselle
Mä olen vuosia itte terapioinu itteeni. Kävin tapahtumat elämästäni läpi. Mulla ei siis varsinaisesti ola muistikatkoja, paitsi ihan vauva iässä. Luin paljon aiheeseeni liittyviä kirjoja. Olen lähinnä kokenut hylkäämistä ja seksuaalista häirintää. Unien ja oman anteeksiantamisen ja oman terapioinnin avulla pääsin irti painajaisistani. lähes siis kaikista. Ja muutenkin pystyin jatkamaan ihmissuhteissani kutakuitenkin ehjempänä. Toki eio voi unohtaa esirukoilijoiden merkitystä.
Luultavasti vakavammat kokemukset on hyvä terapioida ihan oikeesti. Mulle nyt ei asiantuntijatkaan tätä tarjonnu, että ilmeisesti on tehonnu.
aikoinaan kaksi vuotta, kerran viikossa. Kyseessä oli kognitiivinen terapia, lähinnä aivotaudin jälkeisiin paniikkeihin liittyen. Terapeutin kanssa synkkasi hyvin, se oli onneni. Mutta omaa työtä se vaatii ja tosi kovaakin. Ellei itse ole valmis siihen, ei taida olla terapiasta hyötyä. Terapeutti ei sano mitä sinun pitää tehdä. Itse se työ on tehtävä.
Sain sen siis jotenkin automaattisesti terveydenhuollon puolesta, ei maksanut siihen aikaan. Ei silloin diagnosoitu masennusta, vaikka kai sitä oli jo silloin.
Terapiasta oli minulle paljon hyötyä myöhempään elämään. Se ei silti poista sitä etteikö myöhemmin tulisi masennusta. Olen ollut sairaslomilla uupumuksen ja masennuksen vuoksi. Niihin aina senhetkiset syynsä.
Niin syvällistä terapia aikanaan on, että koko ajan sitä prosessoi. Näkee unia, painajaisiakin. Istunnon jälkeen olin monesti niin uupunut, että itkin tuntikausia. Kannatti silti joka tapauksessa.
Vieläkin käyn tilanteiden pahentuessa juttelemassa terapiassa. Nyt se on jo helppoa ja huojentavaa vain. Selkiyttää tilanteita ja omaa ajattelua.