Mistä johtuu että vanhoillislestadiolaiset ovat usein niin ilottomia ja totisia? Vertaa vaikka helluntailaisiin tai amerikkalaisiin uskoviin.Tunnen eräänkin naisen joka jo nuorena valitsi vaatteikseen tummia ja mummomaisia leninkejä ja vältteli nuorekkaita vaatteita esim. jopa pitkiä housuja. Maankorvessa- kulkevi-lapsosen-tie joo ja mies-tulee- räkänokastakin-muttei-tyhjän-naurajasta sanotaan myös mutta silti ihmettelen miksi niin alakuloinen fiilis joka näkyy monella eri tavalla.
Lestadiolaisten synkkämielisyys
huihuihui!!
301918
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
rauha Jumalassa, ei tarvitse sisäistä iloaan kaikelle kansalle alleviivata.
"Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö"
Kun kynttilä ei pala niin sen voi laittaa vakan alle. Oikeat uskovat laittavat kynttilänsä kaikkien näkyville ja hyvä niin.
olet siis niitä hurmahenkisiä helluntailaisia. Uskonelämä ei ole mitään sirkusmeininkiä, kyllä lestadiolaisten rauha näkyy muille ihan toisella tavalla.
PELLEkommentti.
rakentavasta ja valaisevasta kommentistasi, oi katkera "Melperi". Milloin pääset tuosta kaunastasi eroon?
"Heh
Kirjoittanut: usk.m, 27.3.2004 klo 13.28
olet siis niitä hurmahenkisiä helluntailaisia. Uskonelämä ei ole mitään sirkusmeininkiä"
Tuo jos mikä on pelkkää sontaa.
En mitenkään ymmärrä helluntailaisten kielilläpuhumis- tai kaatumis- tai mitä nyt lie huuhaata. Se on sirkusmeininkiä, jolla halvennetaan Pyhää Henkeä.
Tietysti, jos elelee sellaisen herätysliikkeen keskellä, jonka Pyhä Henki ohittaa herätysliikkeen opettamien lukuisten HARHAOPPIEN johdosta, niin silloin ei ole mitään käsitystä esim. armolahjoista. Eikä niistä myöskään opeteta mitään.
Niinpä erilaisten armolahjojen esiintyminen nimetään "sirkustouhuksi".
Voi voi sinua/teitä "vain me" -HARHAILIJOITA.
Voi voi itseäsi. Laadukasta keskustelua saat muuten aikaan, kuten aina.
koska et tunne Raamatun opetuksia ja Pyhä Henki ei asu vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen keskellä.
Joissakin yksilöuskovaisissa toki sielläkin asuu. Mutta sinäkin tunnut olevan Pyhän Hengen armolahjoista täysin pihalla. Edellinen kommenttisi lähestyy hyvin paljon Jumalanpilkkaa.
Älä poikaparka polta näppejäsi rupeamalla ivaamaan Pyhän Hengen toimintaa.
ivannut Pyhää Henkeä.
Oletko varma että kyseessä oli vl? En tiedä tarkemmin, miten muissa herätysliikkeissä nykykäytäntö on, mutta kuvauksestasi minulle mieleen tulee enemmänkin körttiläisyys tai esikoislestadiolaisuus?
Meissä vanhoillislestadiolaisissa on erilaisia persoonallisuuksia. Jotenkin en tunnista tästä "synkkämielisyydestä" vl-liikettä.
Sillä oli 6 lasta ja 1 keskenmeno.
tyylisi ärsyttää minua suunnattomasti. Älä yleistä YHDEN ihmisen perusteella koko vl-joukkoa. Kuten sanottua, meitä on moneksi.
En aiokaan esim. väittää että kaikilla olisi VAIN 6 lasta ja vain 1 keskenmeno. Mutta tämä tapaus oli silti vl ei siitä pääse yli eikä ympäri.
et pääse yli etkä ympäri, että kaikki eivät tuon mahdollisen tapauksen perusteella ole "ilottomia". Kerrohan vielä, mitä se helluntailaisten isompi ilo sitten on?
mutta sen verran voin sanoa että se niiden ilo tulee syvältä ja näkyy naamasta.
Syvältä tosiaan... :D *krhm*
No, yksilöi. Ei tuo riitä. Pitäisikö meidän vl:ien heilua kaduilla ja julistaa ja vouhkata?
Meitä on moneen lähtöön, on iloisia, on rauhallisenpia, on vilkkaita, on tyhmiä, on viisaita jne. Turha tommosesta on veuhkata. Se oli henkilön subjektiivinen näkemys objektiivisesta asiasta (suomeks: yksi asia yleistettiin moneen).
ps. aloittaja vois tutustua muihinkin perheisiin. Näkis vähän muitakin...
Me lestadiolaiset olemme synkkiä ja ilottomia, muut sitten iloisia ja hulvattomia ;)
Lapsiluvun perusteellako sinä päättelet, että ko. henkilö oli vl?
Minua on joskus nauratettu vanhoillislestadiolaisten taholta niin että on ollut mennä vähällä pissat housuun. Huumorilla siis.
Vaatetus on melkolailla sama kuin muillakin.
Minihametta ei kylläkään käytetä paljon, eihän nyt ole minihamemuoti ainakaan näytä siltä, menossakaan.Ja napapaidat on kutakuinkin kuin muillakin ihmisillä.
Ja alusvaatevalinnat menee samaa rataa kuin on valmistuskin. Eli mm. stringejä käytetään kuten toisetkin. Joka on yksi uusimmista muotivirtauksista.
Monenlaisia vaatimuksia maailma asettaa. Että pitäisi vielä alkaa helluntailaisten tapaan alleviivaamaan ja julistamaan omaa uskoaan. Sellainen on rasittavaa, kyllä sitä lähetystyötä voi tehdä ihan muutoinkin. Esimerkiksi käyttäytymällä niin kuin uskovaisen tuleekin, pyytämällä anteeksi silloin, kun tekee väärin jne.
Mitä se on? Minä en ainakaan tunnista että olisin synkkämielinen ja kun olen jo kauan vl-joukossa ollut niin kyllä huumorin kukka kukkii.Minulla on paljon nuoria ystäviä,itse olen jo "ikäihminen" ja kun heidän kanssa jutellaan niin usein on nauru herkässä,ja vanhempien henkilöidenkin kanssa on hyvä olla kun ei "synkkyys" vaivaa. Usko tuo iloa elämään.Voisit joskus otta itse selvän menemällä vaikka Suviseuroihin. Olin itse Maaningalla ja silloin oli varsinaiset "saviseurat" Mutta silti "huumorilla"sielläkin pärjäsi paremmin kuin
totisella naamalla.Ilo Herrassa on teidän väkevyytenne sanotaan raamatussakin. Ja omassa elämässäni en olisi pärjännyt jos ei huumorilla
olisi sijaa vaikeuksienkin kohdatessa.
Usko ja ilo ovat samassa,ei niitä voi eroittaa.
Huumorilla on ollut sijansa myös minunkin vaikeuksissani, ja niiden takia se onkin välillä aika hurja (ei rivo kuitenkaan)... kaikki eivät ymmärrä.
kommentoida nyt tätäkin viestiä:) Joku jo saattaa ajatella, että joka paikkaan tuo vl-opekin nokkansa pistää, mutta aihe on kyllä herkullinen...
Olen ikäni ollut tekemisissä sekä nuorten että vanhempien vl-ihmisten kanssa, enkä parhaalla tahdollanikaan yhdistäisi kyseistä adjektiivia uskovaisiin ihmisiin.
Varsinkin nykyään tapaan lasteni kavereita päivittäin ja he ovat todella reipasta ja iloista porukkaa, nauru on herkässä ja elämänilo pulppuaa. Samoin luokassani ja koulussani olevat vl-lapset ovat myönteisiä, tavallisia lapsia, ei mitään helvetillä peloteltua, alistunutta, harmaata joukkoa.
Kyllähän jokaisen elämässä on hetkiä, jolloin ei oikein tahdo naurattaa ja itkullakin on aikansa, mutta yleissävy on positiivinen ja tulevaisuuteen luottavasti suhtautuva. Elämän ilo löytyy siitä, kun on synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa. Eikös siinä ole suurin syy iloita?
mielestäsi vanhoillislestadiolaisten ulkoinen olemus ja ilmeet muuttuivat (kun ne ovat mielestäsi muuttuneet) tyylistä: "Kuin koko maailma kaatuisi minun päälleni" hieman iloisemmiksi?
mutta en ole koskaan havainnut mitään muutosta myönteisyyden asteessa niissä ikäryhmissä, joissa olen omana aikanani liikkunut.
Sanon kuitenkin, että ei iloisuus ole uskovaisuuden mittari. Kaikilla meillä on huonotkin hetkemme, emmekä ole mitään "henkipalloja" , joilla aina olisi hymy huulilla. Perusasenne on kuitenkin elämään myönteisesti suhtautuva - vaikeuksienkin keskellä.
Olen todella itsekin joskus miettinyt tuota samaa.Kun itsellä on hyvä mieli(vaikka usein tuntuu,että kaikki kaatuu päälle)ihmettelee tosiaan sellaisia hapannaamoja, jotka näyttävät olevan vihaisia,jos joku on onnellinen.
Mutta annetaan kaikkien kukkien kukkia ja ollaan kaikesta huolimatta omana itsenämme,hymynaamoina tai sitten ei!
Tällainen kysymys herää edellisestä viestistä? Vastaisitko, sen kirjoittaja.