Huoh.
En tunnu millään pääsevän yli eksästä. Jätin hänet kolmisen kuukautta sitten, koska näimme tosi harvoin ja hän oli kiireinen harrastustensa yms. kanssa, mutta vieläkin kaipaan häntä.. Ja aina kun näen hänet koululla, iskee taas hirveä masennus, ettei meidän välillämme tapahtu enää mitään.. :/ Haluaisin kertoa hänelle, että yhä kaipaan, mutta en usko että se olisi kovinkaan viisasta.. Miekkonen ei tunnu kaipaavan ollenkaan, tai ei ainakaan näytä sitä. Kyllä hän aina katsoo, mutta muuta ei sitten tapahdukaan.. Ollaan usein samaan aikaan mesessä, muttei koskaan jutella. Ja kohta alkaa joululomakin, enkä varmasti kestä järjissäni sitä aikaa näkemättä häntä.. Hitto, ja olen ollut häneen ihastunut jo yli vuoden ajan, ja yhdessä olimme semmoiset 7 kuukautta. Ja yhä tunnen yhtä vahvasti häntä kohtaan... :/ Mitä ihmettä teen nyt..? Auttakaa viisaammat :( kiitos!
En tunnu millään pääsevän yli eksästä. Jätin hänet kolmisen kuukautta sitten, koska näimme tosi harvoin ja hän oli kiireinen harrastustensa yms. kanssa, mutta vieläkin kaipaan häntä.. Ja aina kun näen hänet koululla, iskee taas hirveä masennus, ettei meidän välillämme tapahtu enää mitään.. :/ Haluaisin kertoa hänelle, että yhä kaipaan, mutta en usko että se olisi kovinkaan viisasta.. Miekkonen ei tunnu kaipaavan ollenkaan, tai ei ainakaan näytä sitä. Kyllä hän aina katsoo, mutta muuta ei sitten tapahdukaan.. Ollaan usein samaan aikaan mesessä, muttei koskaan jutella. Ja kohta alkaa joululomakin, enkä varmasti kestä järjissäni sitä aikaa näkemättä häntä.. Hitto, ja olen ollut häneen ihastunut jo yli vuoden ajan, ja yhdessä olimme semmoiset 7 kuukautta. Ja yhä tunnen yhtä vahvasti häntä kohtaan... :/ Mitä ihmettä teen nyt..? Auttakaa viisaammat :( kiitos!
Vastaukset 6
Vanhimmat
samassa jamassa... oltiin kyllä vaan 2 kuukautta yhessä mut kaipaan niiiiin paljon.. aina ku hän kävelee vastaan melkein purskahdan itkuun... kaipaan niin niitä ihania hetkiä... enkä tiedä miten pääsen yli tästä muulla tavoin ku ihastua toiseen ja noidan kehä jatkuu aina vaan.
Itse en edes tunnu osaavan ihastua toisiin.. Kukaan ei ole puoliakaan siitä mitä eksä oli. Ja aina vertailen vaan miehiä eksään.. Ei ole hyvä :D voi kun voiskin noin vain ihastua johonkin toiseen, alkaa jo pikkuhiljaa rasittamaan tämä tilanne.. Voi kun uskaltaisinkin kysyä eksältä mitä hän tuntee minua kohtaan vai tunteeko mitään. Jos saisi sen varmuuden ettei hän tunne mitään, voisi unohtaminenkin olla helpompaa.. mutta kun ei vaan uskalla kysyä, saattaisi olla melkoinen pudotus jos hän sanoiskin että ei tunne minua kohtaan enää yhtään mitään :/ olen melkonen jänishousu :D
Täällä kolmas.. Mulla tosin on jo uusi poikaystävä. Exän kanssa olin kolmisen vuotta, 4kk sitten jätin hänet koska ei nähty paljoa ja riideltiin aika usein.. Näin parhaaksi olla enää "kiduttamatta" meitä molempia enempää, erojakin oli useita suhteemme aikana. Kuitenkin mietin häntä joka päivä. Asiaa ei paranna se että hänelläkin on uusi suhde.
Pahinta on että välitän kyllä nykyisestäni, enkä haluaisi loukata häntä, mutten vain millään voi olla ajattelematta exääni.. Tiedän ettei suhteemme toimisi, mutta kaipaan niitä pieniä asioita.
Toivon että tämä vain kuuluu "tähän ikään" (17v) ..
Kuitenkin olen omasta (ja muutamien asiasta maininneiden mielestä) mielestäni kypsä ikäisekseni, ja siksi huolettaakin vielä enemmän jos tämä ei olekaan vain teini-iän "draamaa"..
sulla on kyllä myös melkoinen tilanne :/ varsinki ku molemmilla jo uudet suhteet. Mulla varmasti menee vielä kauan ennen kuin voin muita katsella.. Jännä miten koskaan ennen en ole näin vahvasti tuntenut ketään muuta kohtaan, nyt sitten en millään meinaa päästä irti. Jopa lukion jälkeistä elämää on vaikea miettiä/suunnitella, koska sitten tulee eteen muutto toiselle paikkakunnalle ja vuotta nuorempi eksä jää yhä kotipaikkakunnalle... tiedän että haaveilu meistä taas yhdessä on järjetöntä, varsinkin kun hän on vieläkin tosi kiireinen kaikkien harrastuksiensa yms. kanssa. Ei asiat olisi sitten taaskaan välttämättä hyvin. Mutta unohtamisen tekee tuo mies kyllä tosi vaikeaksi.. Tänäänkin koululla vain kyttäsi. En tiedä, liekö ikävä vain naisen kosketusta :DD mutta hulluksi sitä tulee...
Mulla on melkeen just sama tilanne ku sulla. Mä tutustuin siihe poikaan melkee tasan vuosi sitte ja siitä asti oon tykänny siitä. Me kuitenki erottiin joskus kesällä just sen takii ku sil ei oo sen harrastusten takia aikaa. Mä en ois kyl oikeastaa halunnu et se loppuu, mut niin siin vaan kävi.Ja se näytti olevan sil pojal tosi helppoo. Meil tuli sen jälkeen tosi paljon riitoi eikä olla enää oikeen väleis. Ja saan aika usein kuulla miten se haukkuu mua toisil. Mut siit huolimat tykkään siit enkä pysty unohtamaan sitä, vaiks oon kyl monet kerrat yrittäny. paskaa.
Täälläkin samantapainen tilanne :( Tutuistuin poikaan noin puolitoista vuotta sitten, ja vaikka olinkin korviani myöten ihastunut ensi hetkestä saakka, suostuin seurustelemaan vasta noin puolen vuoden tiiviin yhteyden pidon (juttelimme mesessä useita tunteja päivässä, soittelimme päivittäin...) jälkeen vanhojen epäonnistuneiden suhteiden takia.
Harkitsin tarkkaan suhteen aloittamista, mutta ajattelin että kun poika oli jaksanut kärsivällisesti odottaa minun päätöstäni puolisen vuotta vilkaisemattakaan muihin tyttöihin, ajattelin ihastumisen olevan aitoa ja sen arvoista, aloimme seurustella.
Päätös tuntui oikealta, suhteemme aikana olin onnellisempi kuin koskaan olisin edes kuvitellut olevani. Hän oli ensimmäinen johon todella olin rakastunut, ensimmäinen jonka kanssa olisin voinut kuvitella todella viettäväni loppu elämäni. Minusta tuntui että ymmärsimme toisiamme 100%.
Sitten kuin salama kirkkaalta taivalta, ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta, vain kahden kuukauden seurustelun jälkeen, poika kertoi ettei tunne minua kohtaan enää samalla tavalla kuin ennen, ja hän jätti minut. Ilman kummempia selittelyjä. Olin aivan hajalla, en ymmärtänyt kuinka hänen tunteensa olivat voineet yhtäkkiä vain kadota vaikka hän oli ensin ollut ihastunut minuun puolisen vuotta. Itkin päiviä putkeen ja kipu raastoi rintaani. Päätimme että on parempi olla pitämättä yhteyttä vähän aikaan, jotta kumpikin pääsisi taas jaloilleen. Kuukausiinn emme jutelleet, joka ilta tuona aikana itkin itseni uneen. Lopulta kun aloimme taas juttelemaan, oli aivan kuin olisin puhunut eri henkilölle. En saanut enää minkäänlaista yhteyttä häneen, ja hän alkoi haukkua minua syyttä aina jutellessamme ja levitti minun asioitani joita suhteen aikan olin kertonut hänelle luottamuksellisesti. Olin aivan ymmälläni. Kaikesta huolimatta yritin pitää häneen edes jonkinlaisia välejä yllä, en halunnut "menettää" häntä kokonaan. Mutta se osottautui turhaksi, hän teki selväksi ettei haluaisi olla missään tekemisissä kanssani. Jälleen hän repi minut aivan kappaleiksi, uudestaan. Mitä oli tapahtunut tuolle fiksulle pojalle jonka olin lähes vuoden verran tuntenut?
Kaikkein hulluinta on että nyt vielä puoli vuotta myöhemminkin olen korviani myöten rakastunut häneen, vaikkemme edes ole puhuneet moneen kuukauteen. Kaikki tuo paska minkä hän on minut pistänyt kestämään, ja silti tunteeni eivät ole kadonneet... Kaiken lisäksi hän on uudessa suhteessa, vain muutama kuukausi eromme jälkeen. Tunnen oloni niin epäonnistuneeksi, minä rakastan häntä vieläkin mutta hän on jo löytänyt toisen tytön jota rakastaa... Kyyneleet nousevat aina silmiini minun nähdessäni heidät yhdessä. Milloin helvetissä tämä tuska loppuu? Miksen vain pysty lakata rakastamasta häntä. Tapailin ikäänkuin "testiksi" muutamaa poikaa, muttei se tuntunut samalta. Mietin exääni aina ollessani heidän kanssaan, eikä nuo muut pojat sytyttäneet minussa samaa tunnetta kuin tuo poika. Mitä jos en enää pysty rakastumaan toisiin ja jään roikkumaan häneen? Milloin tämä kaipuu helpottaa? :(
"The hardest thing you'll ever do is watch the one u love, love someone else. "