Asiat ovat yhä pysyneet samoina ellei sitten uuttuneet vielä pahimmiksi...
(HS:n mielipidepalsta 8.5.2000)
Tiedän hyvin että nykyisessä resurssitilanteessa huostaanottoihin turvaudutaan paljon vähemmän kuin mitä viranomaiset todellisuudessa haluaisivat ja että vastoin vanhempien tahtoa tehdään varsin vähän huostaanottoja. Kuitenkin on arvioitu, että iso osa ns. vapaaehtoisista huostaanotoista perustuu viranomaisten uhkaukseen, että jos vanhemmat eivät suostu “hyvällä” niin ryhdytään pakkotoimiin, ja silloin lapsen takaisin saaminen onkin jo todella hankalaa. Kyse on siis kiristyksestä ja uhkailusta, niin kuin tässäkin tapauksessa, jossa isältä vaadittiin täydellistä välirkkoa äidin kanssa ja kun hän ei tähän suostunut, niin lasta ei luovutettu myöskään hänelle. Tämä tapaus osoittaa erityisen selvästi mistä on kysymys: kun viranomainen ottaa huostaan niin tavoitteena on koko lapsuuden mittainen huostaanotto, ei mikään tilapäistoimi! Ja vanhempien on todella osoittauduttava virheettömiksi ennen kuin huostaanottoa ryhdytään perumaan.
Ajatus siitä, että lapsen ja vanhemman suhde perustuu vain siihen kuinka pysyvä se on, on hyvin ongelmallinen. Itse näen sen perustuvan paljolti sosiaalipolitiikassakin (ja erityisesti sosiaalityössä) tällä hetkellä vallitsevaan vahvaan sosiaalikonstruktionistiseen suuntaukseen. Vanhemmuuskin on tässä ajattelutavassa pelkkä sosiaalinen konstruktio jota voidaan vapaasti muokata. Teorialla on tässä tapauksessa kohtalokkaita todellisia seurauksia. Vanhemman ja lapsen suhde on perustavan laatuinen biologinen, psyykkinen ja sosiaalinen suhde, jonka kaikkia ulottuvuuksia tutkimus ei suinkaan ole vielä pystynyt selvittämään. Sen rinnastaminen esimerkiksi avioliittoon (ja huostaanoton näkeminen avioerona), kuten Heiliö tekee, on vakava erehdys. Kummallista on myös miksi biologinen ja sijaisvanhemmuus nähdään niin täysin toisiaan poissulkeviksi suhteiksi, että lapset täytyy eristää vahemmistaan sijaishoidon aikana. Erityisen kyynistä on sanoa, että lapset voivat luoda suhteet biologisin vanhempiinsa sitten kun he tulevat täysi-ikäisiksi!
Aiheesta lisää...
http://www.valt.helsinki.fi/staff/jproos/huostaanotto.htm
(HS:n mielipidepalsta 8.5.2000)
Tiedän hyvin että nykyisessä resurssitilanteessa huostaanottoihin turvaudutaan paljon vähemmän kuin mitä viranomaiset todellisuudessa haluaisivat ja että vastoin vanhempien tahtoa tehdään varsin vähän huostaanottoja. Kuitenkin on arvioitu, että iso osa ns. vapaaehtoisista huostaanotoista perustuu viranomaisten uhkaukseen, että jos vanhemmat eivät suostu “hyvällä” niin ryhdytään pakkotoimiin, ja silloin lapsen takaisin saaminen onkin jo todella hankalaa. Kyse on siis kiristyksestä ja uhkailusta, niin kuin tässäkin tapauksessa, jossa isältä vaadittiin täydellistä välirkkoa äidin kanssa ja kun hän ei tähän suostunut, niin lasta ei luovutettu myöskään hänelle. Tämä tapaus osoittaa erityisen selvästi mistä on kysymys: kun viranomainen ottaa huostaan niin tavoitteena on koko lapsuuden mittainen huostaanotto, ei mikään tilapäistoimi! Ja vanhempien on todella osoittauduttava virheettömiksi ennen kuin huostaanottoa ryhdytään perumaan.
Ajatus siitä, että lapsen ja vanhemman suhde perustuu vain siihen kuinka pysyvä se on, on hyvin ongelmallinen. Itse näen sen perustuvan paljolti sosiaalipolitiikassakin (ja erityisesti sosiaalityössä) tällä hetkellä vallitsevaan vahvaan sosiaalikonstruktionistiseen suuntaukseen. Vanhemmuuskin on tässä ajattelutavassa pelkkä sosiaalinen konstruktio jota voidaan vapaasti muokata. Teorialla on tässä tapauksessa kohtalokkaita todellisia seurauksia. Vanhemman ja lapsen suhde on perustavan laatuinen biologinen, psyykkinen ja sosiaalinen suhde, jonka kaikkia ulottuvuuksia tutkimus ei suinkaan ole vielä pystynyt selvittämään. Sen rinnastaminen esimerkiksi avioliittoon (ja huostaanoton näkeminen avioerona), kuten Heiliö tekee, on vakava erehdys. Kummallista on myös miksi biologinen ja sijaisvanhemmuus nähdään niin täysin toisiaan poissulkeviksi suhteiksi, että lapset täytyy eristää vahemmistaan sijaishoidon aikana. Erityisen kyynistä on sanoa, että lapset voivat luoda suhteet biologisin vanhempiinsa sitten kun he tulevat täysi-ikäisiksi!
Aiheesta lisää...
http://www.valt.helsinki.fi/staff/jproos/huostaanotto.htm
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.