Oli tuulinen yö
kun saavuin näille lakeuksille.
Taakseni olin jättänyt
onnettoman elämän.
Edessäni odotti
tuntematon tulevaisuus.
Nyt se on minulle tuttu.
Näihän siinä piti käydä
Käsikirjoitus oli valmiiksi laadittu
jossakin tähtien äärettömyydessä.
Se ei ollut minun laatimani.
Eikä minun mieleni mukainen.
Olisin kirjoittanut asiat toisin,
jos olisin saanut itse kirjoittaa,
mutta mielipidettäni
ei tässä asiassa kysytty.
joka tapauksessa
Sinä tuulisena yönä, kun saavuin
näille lakeuksille.
Olin täynnä uskoa tulevaan.
Minulla oli unelmia,
niitä kauniita ja ruusunpunaisia.
Ajattelin, että tällä kerralla
kaikki menisi hyvin.
Että vihdoin löytäisin paikan,
jota voisin kutsua kodiksi.
Siellä olisi ihmisiä,
jotka odottaisivat minua.
Jotka minut nähdessään
sanoisivat lempeät sanat:
Kiva kun tulit kotiin!
Mutta tuuleen haihtuivat ne kaikki.
Kuivuivat kuin aamukasteen pisarat
kuumana kesäpäivänä.
Hetken niistä on kaunista
katsella heijastuvaa maisemaa
mutta sitten lumous haihtuu
ja jäljelle jää vain kuiva
lehden pinta.
Olen satimessa jälleen.
menneeseen ei ole paluuta
nykyisyydessä ei voi elää.
On vain tuntematon tie
joka vie eteenpäin.
Ja sinä iltana tuulee taas,
kun pakkaan tavaroita matkalaukkuun
ja valmistaudun lähtemään.
ihmisen tytär, koditon
tässä maailmassa.
Mutta tiedän, että jossain
minua odottaa, Hän joka on
minut luonut ja lunastanut
Ihmisen Poika
Hänen luonaan on
minun kotini ja
minun matkani pää.
ja matkalla Hänen luokseen
on tuuli myötäinen
selkäni takana.
Ja kun saavun perille
se vaimenee ja lakkaa puhaltamasta
Ja vaikka matka on vielä kesken
vaikka taas on pakattava laukut ja
lähdettävä
tieto siitä, että olen matkalla kotiinpäin
auttaa jaksamaan,
näissä tuulissa.
Ehkä siellä saan vihdoin kuulla sanat,
joita en täällä niin usein kuullut
Kiva kun tulit kotiin!
kun saavuin näille lakeuksille.
Taakseni olin jättänyt
onnettoman elämän.
Edessäni odotti
tuntematon tulevaisuus.
Nyt se on minulle tuttu.
Näihän siinä piti käydä
Käsikirjoitus oli valmiiksi laadittu
jossakin tähtien äärettömyydessä.
Se ei ollut minun laatimani.
Eikä minun mieleni mukainen.
Olisin kirjoittanut asiat toisin,
jos olisin saanut itse kirjoittaa,
mutta mielipidettäni
ei tässä asiassa kysytty.
joka tapauksessa
Sinä tuulisena yönä, kun saavuin
näille lakeuksille.
Olin täynnä uskoa tulevaan.
Minulla oli unelmia,
niitä kauniita ja ruusunpunaisia.
Ajattelin, että tällä kerralla
kaikki menisi hyvin.
Että vihdoin löytäisin paikan,
jota voisin kutsua kodiksi.
Siellä olisi ihmisiä,
jotka odottaisivat minua.
Jotka minut nähdessään
sanoisivat lempeät sanat:
Kiva kun tulit kotiin!
Mutta tuuleen haihtuivat ne kaikki.
Kuivuivat kuin aamukasteen pisarat
kuumana kesäpäivänä.
Hetken niistä on kaunista
katsella heijastuvaa maisemaa
mutta sitten lumous haihtuu
ja jäljelle jää vain kuiva
lehden pinta.
Olen satimessa jälleen.
menneeseen ei ole paluuta
nykyisyydessä ei voi elää.
On vain tuntematon tie
joka vie eteenpäin.
Ja sinä iltana tuulee taas,
kun pakkaan tavaroita matkalaukkuun
ja valmistaudun lähtemään.
ihmisen tytär, koditon
tässä maailmassa.
Mutta tiedän, että jossain
minua odottaa, Hän joka on
minut luonut ja lunastanut
Ihmisen Poika
Hänen luonaan on
minun kotini ja
minun matkani pää.
ja matkalla Hänen luokseen
on tuuli myötäinen
selkäni takana.
Ja kun saavun perille
se vaimenee ja lakkaa puhaltamasta
Ja vaikka matka on vielä kesken
vaikka taas on pakattava laukut ja
lähdettävä
tieto siitä, että olen matkalla kotiinpäin
auttaa jaksamaan,
näissä tuulissa.
Ehkä siellä saan vihdoin kuulla sanat,
joita en täällä niin usein kuullut
Kiva kun tulit kotiin!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tästä tykkäsin. Tämä oli koskettava. Kiitos.
Määritelmäni mukaan koti on paikka, jonne ihminen tuntee kuuluvansa. Siellä on hyvä olla, eikä sieltä haikailla toisaalle. Kodista eivät tee kotia yksin ulkoiset puitteet, vaan siellä elävät rakkaat ihmiset.
Runoni tarkoituksena on käsitellä kodittomuutta tässä mielessä. Näin joulun alla koskettaa, niiden ihmisten kohtalo, jotka ovat syrjäytyneitä. Kaupungeissa on paljon yksinäisiä, joilla ei ole ketään, kenen kanssa jakaa asioita. Jouluisin yksinäisyys ja osattomuus vielä korostuu, kun muut matkustavat joulunviettoon perheidensä ja sukulaistensa luo.
Mutta minne menevät ne, joilla ei ole ketään? Minne ne, jotka eivät ole löytäneet "kotia" tästä maailmasta? Näitä pohtiessani palautuivat mieleeni virren 502 sanat "Maailmamme on koditon, Sinun luonasi kotimme on" Ne antoivat toivoa siitä, että kodittomille sittenkin on olemassa paikka, jota he voivat kutsua kodiksi ja jonne heitä odotetaan. Se ei vaan ole täällä maan päällä :)
Hyvää joulua
T: Tuuli
Eteenpäin on meille tuntematon
mutta koetetaan elää
se kuitenkin täysillä.
Aina ei käy kuten toivotaan
mutta uskotaan kuitenkin
tulevaisuuteen
että se toisi meille
sen mitä toivoisimme.