Todella tyhmää on ollut kieltää tukistukset ja luunapit opettajilta ja lasten vanhemmilta. Kyllä lapsille pitää näyttää missä kulkee kuikuilun raja. Vältyttäisiin koulukiusaamisilta. Sitä ei kukaan tietenkään voi tietää vältyttäisiinkö, mutta kuitenkin.
Aivan loistava idea on pakottaa kiusaaja vaihtamaan koulua.
Aivan loistava idea on pakottaa kiusaaja vaihtamaan koulua.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Lapsi hakee rajojaan vanhemmiltaan 1-vuotiaasta alkaen. Johdonmukaisella kasvatustavalla jokainen terve lapsi oppii normaalit käytöstavat, siihen ei luunappeja tmv ruumiillista kurittamista tarvita. Eikä naama punaisena huutamista. Nykyvanhemmat vain eivät jaksa olla johdonmukaisia ja lapset ottavat perheessä valta-aseman jo 2-3 vuotiaana. Sen jälkeen kukaan muu (opettaja ym.) ei enää kykene lasta hallitsemaan. Nämä pikku-Napoleonit terrorisoivat sitten kaikkia ja kaikkea ympärillään olevaa, koska ovat oppineet että saavat tehdä mitä vain.
Kun katsoo TV:ssä pyöriviä "ongelmalastenkasvatusohjelmia", huomaa että ilman väkivaltaakin saadaan lapsi kuin lapsi ojennukseen. Kiukuttelija vain viedään kerta toisensa jälkeen miettimispenkille, eikä anneta tuumaakaan periksi vedättämiselle.
Joo, ennen kuin kysyt - minulla on lapsi. Vieläpä haastava sellainen. Eikä hän hypi pöydillä eikä silmilleni vaikka en ole koskaan häntä fyysisesti kurittanutkaan.
Tukistukset ja luunapit eivät tietenkään ole ensimmäinen keino, mutta kuitenkin.
Olen kasvattanut kaksi vilkasta pojanveijaria aikamiehiksi aivan yksin. Poikien isä kuoli, kun odotin nuorempaa. Kuvittelin aina, että lapset oppivat tapansa ja hyvän käytöksen kotoa. Kuvittelin, että kaikki on kodista kiinni, kun kaikki kerran meni hyvin. Luulin, että olin hyvä kasvattaja.
15 vuotta elin yksin. Sitten rakkaus roihahti uudelleen, menin naimisiin ja sain pojanpalleron, iltatähden. Nykyinen puolisoni on monella tapaa valloittava ja herkkä ihminen, mutta hänellä on myös ADHD. Rauhattomuus ei aikuisessa enää näy, mutta keskittymisvaikeuksia kuitenkin yhä on eikä lukeminen suju nopsasti edelleenkään. Lapsena ja nuorena miehenä hänen koko elämä oli aivan sekaisin.
Ja poikamme peri isänsä ADHD:n. Hänen kanssaan olen aivan avuton. Mitään en tiennyt kasvatuksesta, ennen kuin sain itselleni ADHD -lapsen. Puoliso sanoo kuitenkin, että aika hoitaa. Samaa sanoo anoppi ja isomummi, jolla on jo pitkä kokemus suvun hypervilkkaista kauhukakaroista. Aika hoitaa, kun aikuisuus koittaa, niin minua nyt lohdutetaan kokomeuksella. Mitään muuta toivoa minulla ei ole. Kasvatuksesta en tiedä enää yhtään mitään, mutta perintötekijöistä lulen tietäväni sitäkin enemmän.
oho..sulla mahtaa olla rankkaaa...kokeiles oloa 4 lapsen kanssa...
ikäinen kersasi on. Mulla esikoinen on nyt 13 ja aivan hirveää käyttäytymistä ja kielenkäyttöä. Kyllä kaduttaa ettemme aikanaan antaneet tukkapöllyä ja luunappeja jotta olisi kasvanut fiksuksi ihmiseksi. Oma sukupolveni sai juuri näitä "rangaistuksia" pahoista teoista jo otimme opiksi. Vain hyvällä itse muistelen vanhempieni kasvatusta ja kunnon kansalainen minustakin tuki. Nämä kukkahattu tädit eivät ymmärrä oikeasta elämästä yhtään mitään!
Ottakaa vanhemmat järki käteen kasvatuksessa. Onhan jo huomattu ettei kuritta kunnon ihmisiä kasva.
Älä ala arvostella. Tämä "yksi" lapsi vastaa hyvinkin neljää. Ja tulee aina vastaamaankin, koska hän ei valitettavasti ole terve. Diagnooseja on peräti 3 kappaletta ja käyttäytyminen vaikeampaa kuin esim. ADHD:ssä. Olen omaishoitaja ja ollut välillä puolikin vuotta ilman yhtään ainoaa vapaapäivää. Lasta ei voi jättää lainkaan yksin, eikä hän leiki/ulkoile yksin. Kavereita ei myöskään ole. Meillä ei käy vieraita, koska kukaan ei kestä lapseni "oireita". Peräti 3 erityislapsiin erikoistunutta ammatillista perhekotia on kieltäytynyt hoitamasta lastani, koska hän on liian vaativa/vaikeahoitoinen. Eivät kuulemma jaksa, vaikka ovat tähän työhön koulutettuja (sairaanhoitajia, vammaishoitajia erityislastenohjaajia jne.) Koska kunta ei ole aina löytänyt lapselleni hoitopaikkaa omaishoitajan vapaapäivieni ajaksi (3/kk), olen ollut pahimmillaan yli puoli vuotta ilman yhtään vapaata. Luonnollisestikaan kukaan sukulainen tai ystävä ei pysty hoitamaan häntä edes sen verran että pääsisin lenkille tai kampaajalle. Lapsi ei myöskään tule koskaan itsenäistymään ja aikuistumaan normaalilla tavoin. Ehkä sitten kun hän on 18v voin jättää hänet yksin kotiin ja mennä lenkille. Hoitovastuu jatkuu koko elämäni ajan.
Näille keskustelupalstoille tyypilliset ilkeät letkautukset ovat naiiveja, koska kukaan ei voi koskaan tietää missä saappaissa toinen kävelee. Kirjoitin tänne palstalle siksi, että olen pohjattoman surullinen niiden tuhansien ja kymmenien tuhansien terveiden lasten puolesta, joita vanhemmat eivät arvosta, laiminlyövät ja kasvattavat fyysisesti kurittamalla. Jotkut tekevät useita lapsia vaikka eivät jaksa hoitaa yhtäkään. laiminlyöminen ei välttämättä ole fyysistä, vaan myös henkistä. Lapselle ei anneta lainkaan aikaa.
Iloitse neljästä terveestä lapsestasi. He oletettavasti leikkivät hetken-puoli tuntia yksinään? Tai edes ystävän/sisarusten kanssa. Ja jos eivät pienenä leiki, niin leikkivät vanhempana. Nukkuvat yönsä? Lopulta alkavat harrastaa ja opiskella. Alkavat seurustella. Valvot iltaisin ja mietit tulevatko ajallaan kotiin.. Muuttavat kotoa pois. Saat seurata heidän kasvuaan, kehitystään, itsenäistymistään ja kasvua eheäksi(toivottavasti) aikuiseksi.
Parempaa uutta vuotta kaikille maailman lapsille.
Kukkahattuilu-lässytys ja johdonmukainen maalaisjärkeen perustuva fyysisen kurittamisen kieltävä kasvatus ovat aivan eri asioita.
Lapseni on murrosikäinen. Kyllä hän kiroilee ja saa raivareita, mutta se onkin luonnollista murrosiässä, eikä sitä saa mikään luunappi loppumaan. Ellei kasvata lastaan pelkäämään. Annan lapsen huutaa aikansa, kyllä se ohi menee. On eri asia huutaa ja kiroilla murrosiän puuskassa, kuin käyttäytyä OIKEASTI huonosti, ilkeästi ja olla tottelematon. Suomi on pullollaan pöydillä/silmille hyppiviä lapsia jotka pompottavat vanhempiaan. Jos lapselle annetaan valta 1-vuotiaana, mikään luunappi ei sitä häneltä pois ota, ELLEI lasta pelotella sille asteelle että on kakka housuissa koko ajan. Se onkin sitten jo huostaanoton peruste. Jos lapsella on valta, hänestä kasvaa itseensä keskittyvä maailmannapa ja pahimmassa tapauksessa mummojen potkija.
Olen edellisen puhujan kanssa samaa mieltä, mitä ne tukistukset ja luunapit auttaa? Saako sua tukistaa ja napauttaa? Tekeekö se sinusta kiltimmän ja tottelevamman?
Saako puolisosi kuljettaa sinua kerta toisensa jälkeen miettimispenkille istumaan, jos et tottele häntä? Kasvatus on vallankäyttöä aina. Älä unohda sitä. En jaksa uskoa, että pienet luunapit tai kevyet tukistukset haittaavat lasta yhtään sen enempää, kuin kiharaisen takkutukan selvittely kammalla aamulla ennen päiväkotiin lähtöä.
Kasvatus on rajojen asettamista, lasten hellää luotsimista aikuiseen maailmaan. Ei vallankäyttöä.
En ole miettimispenkkiä käyttänyt lapsillekaan, mutta nyt kun sanoit tuon pälkähti mieleen että olisikohan se voinut meidän avioliittoa pelastaa. Äijä porkkanapenkille kitkemään aina kun sanoi pahasti :)))
Ei kevyt tukistus tsi luunappi ole mitään pahoinpitelyä vaan tervettä kasvattamista.
Minusta sana "kiusaaminen" pitäisi hävittää kielenbkäytöstä, ja nimittaa puolikasvuisten väkivaltaista käytöstä oikein, eli väkivaltaiseksi käytöshäiriöksi.
"Kiusaaminen" miellettään samaan sarjaan kuin kiusoitteleminen, joka on pientä ilkeilyä ja rumaa puhetta, ja joka ei vahingoita ketään. "Lapset on lapsia"- asenne.
Monet vanhemmatkaan eivät varmaan käsitä, että toisten hakkaaminen, tavaroitten varastaminen ja vahingoittaminen ja henkinen väkivalta, syrjiminen jne. on jokapäiväistä monelle koululaiselle.
Koulukaan ei aina pidä yhteyttä ajoissa koteihin, joten asia voi levitä hallitsemattomaksi, kun joku vihdoin on saanut tarpeekseen.
Kaikkien astenteiden tulisi muuttua tässä kysymyksessä. Kun vahingoittaminen ja mollaaminen on tullut tavaksi, se jatkuu aikuisena, ja silloin - yllätys yllätys - asiaan puuttuu virkavalta. Sillä aikuinen on lain turvaama, ei lapsi. 15-vuotias joutuu vastuuseen.
Asenne yhteiskunnassamme on yhä se, että vanhemmilla pitää olla oikeus väkivaltaan, kavereitten väkivaltaa pitää ymmärtää, opettajien avuttomuutta puolustetaan, vanhemmilla on kiireensä, eivät he ehdi, ja ennen kaikkea eivät usko mitään epäedullista omasta lapsestaan.
Monessa kiusaamistapauksessa lapsi on aivan yksin ja suorastaan itsetuhoinen epätoivossaan.
Tämä asia on räjähtämässä käsiin.
vanhemmat edes pitäisivät suullista kuria lapsilleen,niin sekin menisi kyllä perille.En kyllä hyväksy minkäänlasia luunappeja enkä tukistuksia...
lisää actimellin käyttöä päivittäin joka taas auheuttaa mahapuruja päivittäin johon taas auttaa activia päivittäin..
Vanhemmat pitää kuria mukuloille.
Näin sanoo kolmen teini-ikäisen isä.