Aika monesti ihmiset sanovat kirjoituksissaan yms..että kalat ovat ilkeitä..esim.yksi kauris sanoi kirjoituksessaan että olemme liian julmia heille.MOnissa muissakin kirjoituksissa on ollut juttua juuri tästä piirteestä..EIkös meidän kalojen kuulunut olla niitä kilttejä arkoja ihmisiä..vai ymmärtääkö maailma meitä sitten niin väärin,että tulkitsee arkuutemme julmuutena..tai jotain??
Kuhan..mietin...taas..=)
Kuhan..mietin...taas..=)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hirveetä siirappia taas sun(kin) tekstissäsi. Kalat ei todellakaan ole niin avuton ja kiltti maailmanparantaja kuin luulette (lue: tahdotte) sen olevan. Ehkä vähän saamaton ja hyväsydäminen, mutta ei todellakaan mikään lälläri. Ehkäpä se riippuu monestakin asiasta. Minä en Kalana edusta ainakaan sitä anteeksipyytelevää ja nöyrää osapuolta. Ystävällinen ja ujo olen, kylläkin, mutta myös julma, jos siihen annetaan aihetta (eikä aina tarvitse olla edes aihetta - joskus vain on huono päivä.)
Kalat on edelleenkin siitä huvittava merkki, että se tiedostaa huonot puolensa, mutta ihan tarkoituksellisesti korostaa niitä vielä ja odottaa, että saisi sääliä muilta ihmisiltä... Ampua sellaiset pitäisi! Emme me tee mitään itsesäälissä rypevillä yksilöillä.
Kalojen julmuus on aina yksilöllistä, kenellä nyt on vaikka jokin "ilkeä" nousumerkki; mutta jos toisaalta taas näkee ihmisten lävitse (heidän huonot ja heikot puolensa) ja samalla turhautuu, kun ei saa (itse) mitään aikaiseksi, sitä saattaa ihan tahattomasti sanoa piikikkäästi tai ilkeästi, kun saa siihen pienenkin syyn. Eivätkös vesimerkit ole ihan yleisestikin sitä "ilkeintä" porukkaa?
On toki myös niitä (herralle kiitos harvoja) harmittomia pumpulikaloja, jotka elävät typerissä vaaleanpunaisissa pilvissään ja haihattelevat Suurta Yhtälöä ja Maailman Ykseyttä. Tomppeleita ovat he, sattuu varmasti mukavasti kun sieltä atmosfääristä tippuu kovaan peruskallioon. Eivätpä taida hengissäkään selvitä.
Se oli kielikuvaa ;P
nimittäin kalamiehet on joskus aika tylyjä.. =)
ne osaa olla vähän pirun tylyjä, mitä läheisempi, sen tylympi... jos vaan on se huono päivä!
olen kalat horoskoopiltani ja osana luonnettani kuuluu haaveilu ja haahuilu, mutta kuulun siihen ryhmään jolla suu syöksee välillä tulta...eikä se johdu horoskoopista vaan eletystä elämästä. tarpeeksi kun perseelleen potkuja ottaa niin sitä oppii puollustautumaan...joku tulkitkoon sen ilkeytenä mutta se on lähinnä vaan puollustuskeino pettymistä vastaan.
eiköhän muistakin merkeistä näitä "ilkeitä" löydy ihan vaan sen perusteella mitä on elämässään kokenut.
sanotaan niin että itsekkään ei ole enää niin naivi kuin aikoinaan..ja elämä on opettanut pitämään puolensa,mutta ilkeäksi en silti itseäni sanoisi vaan sellaiseksi kuka suuttuu jos aihetta löytyy,mutta joskus sekin on vaikeeta ja silloin itseä suututtaa!=)
tieten tahtoen en kyllä ilkeilisi muutakuin sellaiselle kuka sen ansaitsee!
Mää tykkään kaloista ihan kavereina jne.. :)
todella hyviä kuuntelijoita..
symppiksiä..pahe niissä että välillä loukkaantuu
helposti :( Mutta kyl mää välillä aika pahasti sanon vaikka en juuri sitä tarkoittaisikkaan..suuri suu syynä :)
mutta hyvää kevättä KALAT.. ja pärjäilkää :)
PS: eiks kalat muutes oo aika ajattelevaisia?mun mielestä ne miettii paljon kaikkia asioita ja on hieman vainoharhaisia..mutta kalat välillä lukee ajatuksia jne.. yleensä aina oikeassa :P
jepulis..näinkin saattaa olla..=)
kyllä mä ainakin liikaa joskus ajattelen muita että meinaan ihan hulluks tulla mun oikeudenmukaisuuden kanssa..=)
oikeessa olemisesta en tiiä..voi olla..
Hyvää kevättä sullekkin!!=)
Mun mielestä kalat on kilttejä ja ehkä joskus arkojakin ihmisiä... Mut kalat myös loukkaantuu herkästi ja tarpeeks kun on loukattu, kaloista tulee kostonhimosia ja jonkun mielestä jopa julmia... Yleensä jos kalat haluaa kostaa jotain, ne tekee sen niin, ettei "uhri" tajua koko juttua ennen ku se on jo tapahtunut, eikä koko jutusta oikeastaan edes voi syyttää kaloja... :)
Olen samaa mieltä kanssasi.
Huomannut usein sortuvani piilopiruiluun ja sarkasmiin.
olen todellakin samaa mieltä ja olemme hyvä muistisia jos joku on tehnyt pahasti,
mutta se että olemme pirullisia juuri niin että toinen ei todella aina tajuakkaan sen syvyyttä ja jujua,
herkkyys taiteellisuus on tietty ne meidän jutut mutta ei ole kyllä kivaa riutua tässä herkkyydessä ja rehellisyydessä kun se joskus on maksanut kaveruuksia ja eri puraa.
Miten niin me kalat ollaan ilkeitä? Mä en ymmärrä
mä oon samaa mieltä et eikö meidän pitänyt olla
niitä kilttejä ja arkoja.
Kuulkaa tunneihmiset ovat tunneihmisiä, niiltä lähtee jutut tunteella, jos vituttaa se näkyy ulospäin jos kivaa sekin näkyy ulospäin. Ns. järki ihmiset ovat patsaita niiden pään sisällöstä ei ota pirukaan selvää.
... Ei sitten yhtään enempää kuin joku muukaan merkki. Päin vastoin me olemme niin kilttejä että hyväksymme meihin kohdistuvan pahoinpitelyn niin kauan kuin henki pihisee.
Me naiset olemme kärsivällisiä ja opimme nopeasti mikä on meille hyvä... Me vaadimme samaa toiselta kuin itseltämmekin. Jos minä annan apuni niin minun on saatava myös apu sitä suuremmin kerjäämättä. Jos toinen ei heti ole valmis niin me suutumme niin että tuli palaa silmissä ja suu syöksee pahoja sanoja, koska se loukkaa meitä jotka itsekkin annamme kaikkemme. Minä annan miehelleni kaikki vapaudet olla ja pitää rahansa ja tehdä niillä mitä itse tykkää, mutta hänen on kuitenkin maksettava suurin osa koska hänellä on suuremmat tulot ja minä olen yleiskone töiden päätyttyä. Kun tulemme kotiin niin mies lepäilee ja minä teen ruuat. Onneksi on tiskikone että saan astiat siihen muuten joutuisin tiskaamaankin. Jos joskus pyydän että hän tyhjentäisi pöydän.." on vastaus "kohta" Odottelen puolituntia ei kuulu kohta työtä? Jos olen väsynyt niin räjähdän ja annan kuulua mitä ajattelen hänestä! Joskus olen pakannut hänen tavaransa ja heittänyt ne rappuun ja käskenyt hänen häipyä..Joskus huudan niin että naapurit kuulevat myös että sota on syttynyt! Joskus on minulla rahat vähissä vaikka minun rahoilla ostetaan ruuat kun mies maksaa vuokran ja sähkön.
Pyydän lainaksi hiukan että selvitään loppuviikko? Mites ollakkaan hän alkaa haukkumaan minua huonosta talouden hoidosta. Unohtaen että minä olin ostanut hänen autoonsa pensaa jota hän kuluttaa... Hän lupasi maksaa takaisin kun saa rahan särettyä sopivan kokoiseksi. Hän unohti velkansa ja haukkui minua omista unohduksistaan. Sitten kun minä suutun ja olen ilkeä niin te kehtaatte haukkua täällä Kaloja kuinka itsekkäitä ja ilkeitä me olemme. Meinaatteko te että meidän pitäisi olla niin lääpällään että annamme kaikkkemme emmekä itse saa mitään eli laupiaita samarialaisia jotka eivät omistaneet edes kunnon vaatteita kun nekin antoivat pois. Minä olen herkkä ja haavottuvainen siinä kuin kuka tahansa. Niin tuo mieskin suuttuu väliin niin etten edes tiedä mistä? Hän sentään tietää mistä minä suutun vaikka väliin hänen mielestään ei näe siinä mitään syytä suuttumiseen.. Jos minä olisin unohtanut maksaa valkani niin varmasti olisin tosi sikamainen hyväksi käyttäjä, hän luulee että itse vain on unohtanut ettei tehnyt sitä tahallaan. Minä olen Kalat minua voi loukata jos uskaltaa.. Minä olen oppinut tässä elämässä itsesuojelun.
se siis että minä esimerkiksi tunnen huonoa omatuntoa milloin mistäkin ja toisten huomattua sen he voivat alkaa uskomaan siihen että minä olen syyllinen vaikka itse ovatkin syyssä..on se jännä juttu..mutta itsekkin tässä oppii puoliaan pitämään,ettei muut pompottele mennen tullen!!
Kyllähän se siis niin on, että kun tarpeeksi paljon sietää paskaa mukisematta, voi tulla tarve lykätä se koko sontalasti vaihteeksi muiden päälle. Minäkin joskus kerään viikkokaupalla kaikenlaista ilkeää kumppanini taholta, ja sitten menee hermo ja tulee loukattua niin ilkeästi ja pirullisesti kuin suinkin kykenen. Ja minähän kykenen.
Pitäisi jotenkin oppia, miten voisi olla kuin hanhi, jonka selästä vesi näemmä valuu. Minulla ainakin menee ihan sairaalloisen puolelle, miten herkästi tunnen syyllisyyttä siitä että kaikki ei aina ole täydellistä, tai toisella on paha olla (vaikka harvemmin edes minun takiani!) Tällainen tuntosarvet aina harallaan oleva tunnesieppari pahimmillaan alkaa vaikka päästänsä keksiä kaikenlaista kamalaa, jos eivät kaikki ihmiset aina ole hymyssä suin, tai varsinkin jos ovat pirullisia kusipäitä. Tuntuu, ettei koskaan saisi olla vihainen kenellekään, ja kaikkia pitäisi aina vaan ymmärtää.
Hei haloo! Pitääkö se ymmärtäminen repiä omasta selkänahasta? Pitääkö peräti kirjoitella psykopaattimurhaajavangin kanssa häneen rakastuen... kerjäten ikävyyksiä... Noh, ääriesimerkki, mutta joillekin niin totta. Ei sentään onneksi minulle. :P