Kaksi polkua

o* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * o

Polkuja elämänmetsässä ristiin rastiin tai vierekkäin,
jopa yhteen sulautuu yllättäin
Kempä tietäis aina, kun matkaa käy
alussa kun ei sitä matkaa, eikä loppua näy

o* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * o

mukaellen runoasi...
Meidän polut on täällä kohdanneet,,
kukapa olisi sen osannut aavistaa,,
Hieno juttu - ja nyt tässä ollaan jo kax tuttuu! :)))

Ajattele....
kohtaat elämäsi ihmisen
tietämättäsi
vain sipaisten kuljette ohi
ettekä tapaa enää koskaan

voi elämänmetsä
kun et yhtä juurakkoa
järkännyt siihen kohtaan
että jompikumpi olisi vaikka
kaatunut toisen eteen
ja...... hmmm

kaksi vaihtoehtoa todella, kuten runosikin kertoo.
Joko ne yhtyvät tai sitten eroavat, kaikkoavat
kauaksi toisistaan.

Minä viihdyin tässä elämänmakuisessa runossasi,
kiitän.

Elämän lainalaisuudet

ovatko nekin
rakkaudensanommassa
suuret

Kohdataan ja ei kohdata kuiteskaan
mikä johtaa tilanteeseen
tuohon

Toivoishan sitä rakkautta
jokainen meistä