tunnen sinut

En ole lukenut. Mutta tiedätkö, et ole ensimmäinen joka sitä kirjaa minulle suosittelee.. että nimenomaan siitä romaanista varmasti pitäisin.. otetaan onkeen :)

Kiitos, tätä oli hauska kirjoittaa.

Viivettä ja kiirettä piisailee.. mutta tänä aamuna ajattelin että nyt laskeudun levolle.. jätän kaikkea muuta vähemmälle.. otan jouluasenteen.. vain nauran ja nautin..

Kiitos palautteestasi:)

Ei niinkään kieli poskessa kirjoitettu. Se on vain tuo tyyli, joka joskus vähän kenties hämää.. tai tapa ajatella. Tunnustan tietämättömyyteni.. Paulo Coelhon nimen tiedän mutta en muuta. En tunne teoksiaan tai minkätyylistä edes kirjoittaa... ainoastaan nyt tuon kertomasi perusteella että filosofista matkakirjallisuutta.

Kotiplaneetta, takamaat ja keskiaika kuvaavat jonkinlaista etäisyyttä.. eri maailmoja. Teemalta tuli joskus sellainen elokuva kuin Aelita.. neuvostoskifin klassikkoja... tarina neuvostourhoista jotka matkaavat Marsiin tekemään vallankumousta. Kiinnostuin jopa sen verran että ostin sen kirjanakin.. kirjassa keskityttiin vallankumousta enemmän romanttiseen juonteeseen.. romanssiin neuvostoihmisen ja marsilaisneidon välillä.. se oli jopa koskettava tarina mahdottomasta rakkaudesta, kahdesta erilaisesta maailmasta... Kaipaava mies jää kuuntelemaan Marsista tulevaa heikkenevää signaalia.. kutsua rakastamaan.

Ei nyt ehkä niitä olennaisimpia klassikkoja mutta tarina kosketti minua, sen romantiikka ja tietysti vallankumous Marsissa. Sitä mietin kirjoittaessani (ja ihan vakavissani).. syrjäinen uni kuvaa osaltaan sitä periferiaa jossa aika ajoin koen olevani. Pitkää matkaa, houkuttavaa etäisyyttä.

Kaino olen pusuja antamaan. Sen verran kuitenkin venäläiseen sielunmaisemaan tuli eksyttyä, että sallinet hienostuneen poskipusun. Vaikkapa kiitoksena. :)

Miekko kirjoitti:

Ei niinkään kieli poskessa kirjoitettu. Se on vain tuo tyyli, joka joskus vähän kenties hämää.. tai tapa ajatella. Tunnustan tietämättömyyteni.. Paulo Coelhon nimen tiedän mutta en muuta. En tunne teoksiaan tai minkätyylistä edes kirjoittaa... ainoastaan nyt tuon kertomasi perusteella että filosofista matkakirjallisuutta.

Kotiplaneetta, takamaat ja keskiaika kuvaavat jonkinlaista etäisyyttä.. eri maailmoja. Teemalta tuli joskus sellainen elokuva kuin Aelita.. neuvostoskifin klassikkoja... tarina neuvostourhoista jotka matkaavat Marsiin tekemään vallankumousta. Kiinnostuin jopa sen verran että ostin sen kirjanakin.. kirjassa keskityttiin vallankumousta enemmän romanttiseen juonteeseen.. romanssiin neuvostoihmisen ja marsilaisneidon välillä.. se oli jopa koskettava tarina mahdottomasta rakkaudesta, kahdesta erilaisesta maailmasta... Kaipaava mies jää kuuntelemaan Marsista tulevaa heikkenevää signaalia.. kutsua rakastamaan.

Ei nyt ehkä niitä olennaisimpia klassikkoja mutta tarina kosketti minua, sen romantiikka ja tietysti vallankumous Marsissa. Sitä mietin kirjoittaessani (ja ihan vakavissani).. syrjäinen uni kuvaa osaltaan sitä periferiaa jossa aika ajoin koen olevani. Pitkää matkaa, houkuttavaa etäisyyttä.

Kaino olen pusuja antamaan. Sen verran kuitenkin venäläiseen sielunmaisemaan tuli eksyttyä, että sallinet hienostuneen poskipusun. Vaikkapa kiitoksena. :)

Lue lisää

tuohon kotiplaneettaan.. vaikea selittää... ei kieli poskessa täysin, mutta ei nyt ilman kieltäkään.. tahtoo sanoa.. ei ole tarkoitus loukata ketään, mutta kyllähän naisen ja miehen maailmat eroavat toisistaan.. nainen vaikuttaa olevan joku toisen planeetan olio.. ja jotkut ovat erikoisempia kuin toiset.. tarkoitan.. toinen voi kertoa joitakin juttuja ja todeta että tämä on täysin loogista eikö? Mielessään sitä ajattelee että loogista on.. ehkä kotiplaneetallasi.. mutta pitää ajatukset sisällään ja julkisesti vain myötäilee että näinhän se on.

Tunnustan että tämä oli myös mielessä, mutta korostan että ei todellakaan pahalla vaan tietyllä huvittuneisuudella todettuna.

Miekko kirjoitti:

tuohon kotiplaneettaan.. vaikea selittää... ei kieli poskessa täysin, mutta ei nyt ilman kieltäkään.. tahtoo sanoa.. ei ole tarkoitus loukata ketään, mutta kyllähän naisen ja miehen maailmat eroavat toisistaan.. nainen vaikuttaa olevan joku toisen planeetan olio.. ja jotkut ovat erikoisempia kuin toiset.. tarkoitan.. toinen voi kertoa joitakin juttuja ja todeta että tämä on täysin loogista eikö? Mielessään sitä ajattelee että loogista on.. ehkä kotiplaneetallasi.. mutta pitää ajatukset sisällään ja julkisesti vain myötäilee että näinhän se on.

Tunnustan että tämä oli myös mielessä, mutta korostan että ei todellakaan pahalla vaan tietyllä huvittuneisuudella todettuna.

Lue lisää

Kysyin kollegalta, joka tuntee kirjallisuutta Paulo Coelhosta.. hän oli lukenut sellaisen kuin Alkemisti ja aloittanut jotain Z:lla alkavaa. Hänkin kuvaili filosofiseksi, mystiseksi, kuvaa itsensä etsimistä, matkaa.. filosofisuus on niin perinpohjaista että jossain vaiheessa romaanin henkilöt lakkaavat tuntumasta eläviltä olennoilta - siirtyy jonkinlaiseen metafyysiseen ulottuvuuten.. Hmm..

Kotiplaneetasta vielä, että viittaa myös mahdollisuuteen että kotiplaneetta on maa.. en koe olevani mitenkään vieras tai muukalainen täällä (niin kuin ehkä taiteilijat usein tuntevat).. ehkä joskus nuorempana mutta päätin sopeutua.. tähän ilmakehään, elintapoihin, ravintoon... Olen sopeutunut tavalliseksi, en ole mitenkään huomiota herättävän erikoinen persoona. Tunnen viehtymystä erikoisuuksiin ihmisissä.. kiehtoo jos joku uskaltaa olla oma itsensä tämän maailman keskellä. Hmm.. kiinnostaa se, mikä ei ihan ole Telluksen ydinaluetta vaan sitä hämäräpuolta. Kotiplaneetan syrjäinen uni...

Miekko kirjoitti:

Kysyin kollegalta, joka tuntee kirjallisuutta Paulo Coelhosta.. hän oli lukenut sellaisen kuin Alkemisti ja aloittanut jotain Z:lla alkavaa. Hänkin kuvaili filosofiseksi, mystiseksi, kuvaa itsensä etsimistä, matkaa.. filosofisuus on niin perinpohjaista että jossain vaiheessa romaanin henkilöt lakkaavat tuntumasta eläviltä olennoilta - siirtyy jonkinlaiseen metafyysiseen ulottuvuuten.. Hmm..

Kotiplaneetasta vielä, että viittaa myös mahdollisuuteen että kotiplaneetta on maa.. en koe olevani mitenkään vieras tai muukalainen täällä (niin kuin ehkä taiteilijat usein tuntevat).. ehkä joskus nuorempana mutta päätin sopeutua.. tähän ilmakehään, elintapoihin, ravintoon... Olen sopeutunut tavalliseksi, en ole mitenkään huomiota herättävän erikoinen persoona. Tunnen viehtymystä erikoisuuksiin ihmisissä.. kiehtoo jos joku uskaltaa olla oma itsensä tämän maailman keskellä. Hmm.. kiinnostaa se, mikä ei ihan ole Telluksen ydinaluetta vaan sitä hämäräpuolta. Kotiplaneetan syrjäinen uni...

Lue lisää

Kiitos hyvinkin perusteellisista selvityksistä. Paljon tekstiä :) Ja kiitos hienostuneesta poskipususta :) On ilo lukea näitä sinun ajatuksiasi, saada taustatietoja, vähän osviittaa. Runosta vielä jotain. Näin silmissäni harmaan kivikirkon ja tuli vaikutelma miehestä, jolla on pääsy menneisyyteen (keskiaika), eli jonkinlainen tietoisuus omasta menneisyydestään jossakin aikaisemmassa elämässään sekä ajat ylittävästä, ikiaikaisesta rakkaudesta... Näitä teemoja esiintyy Coelhon tosiaan mystisissä romaaneissa liittyen elämän mysteereihin, magiaan, henkisyyteen. Itseäni kiinnostaa eniten tuo viimeksi mainittu asia, siihen liittyvät jutut. Kotiplaneetan yhdistin vaan tulevaisuuteen. Itse olen viihtynyt hyvin Coelhon kirjojen maailmoissa, eilisiltana aloitin juuri Z:lla alkavan Zahirin lukemisen. Jos kiinnostuit niin lukeminen kannattaa aloittaa matkakirjasta nimeltään Pyhiinvaellus joka on hyvä johdanto kyseisen kirjailijan sielunmaisemaan.

Minun mielestäni naisen ja miehen maailmat eivät ole loppujen lopuksi kuitenkaan niiiiin erilaisia... Aivojen rakenne on erilainen, ok, naisen ajatukset pääsevät rönsyilemään enemmän...miehen ajatus pysyy ajatusputkessa, joten naisen logiikkaa on haasteellisempaa havaita. Joka tapauksessa mahtavaa, että sukupuolten välillä on eroja ja niistä huolimatta yhteyden voi saavuttaa!

Hmm..joo, luultavasti naisena kyllä loukkaantuisin jos mies tulisi sanomaan, että olen kuin vieraalta planeetalta, avaruusolio...vaikka ei se tunne sinänsä ole kovin vieras :) Hyvästä sopeutumiskyvystä on tosiaan paljon etua ja henkisesti vahva ihminen pärjää aina.

poskipusu kirjoitti:

Kiitos hyvinkin perusteellisista selvityksistä. Paljon tekstiä :) Ja kiitos hienostuneesta poskipususta :) On ilo lukea näitä sinun ajatuksiasi, saada taustatietoja, vähän osviittaa. Runosta vielä jotain. Näin silmissäni harmaan kivikirkon ja tuli vaikutelma miehestä, jolla on pääsy menneisyyteen (keskiaika), eli jonkinlainen tietoisuus omasta menneisyydestään jossakin aikaisemmassa elämässään sekä ajat ylittävästä, ikiaikaisesta rakkaudesta... Näitä teemoja esiintyy Coelhon tosiaan mystisissä romaaneissa liittyen elämän mysteereihin, magiaan, henkisyyteen. Itseäni kiinnostaa eniten tuo viimeksi mainittu asia, siihen liittyvät jutut. Kotiplaneetan yhdistin vaan tulevaisuuteen. Itse olen viihtynyt hyvin Coelhon kirjojen maailmoissa, eilisiltana aloitin juuri Z:lla alkavan Zahirin lukemisen. Jos kiinnostuit niin lukeminen kannattaa aloittaa matkakirjasta nimeltään Pyhiinvaellus joka on hyvä johdanto kyseisen kirjailijan sielunmaisemaan.

Minun mielestäni naisen ja miehen maailmat eivät ole loppujen lopuksi kuitenkaan niiiiin erilaisia... Aivojen rakenne on erilainen, ok, naisen ajatukset pääsevät rönsyilemään enemmän...miehen ajatus pysyy ajatusputkessa, joten naisen logiikkaa on haasteellisempaa havaita. Joka tapauksessa mahtavaa, että sukupuolten välillä on eroja ja niistä huolimatta yhteyden voi saavuttaa!

Hmm..joo, luultavasti naisena kyllä loukkaantuisin jos mies tulisi sanomaan, että olen kuin vieraalta planeetalta, avaruusolio...vaikka ei se tunne sinänsä ole kovin vieras :) Hyvästä sopeutumiskyvystä on tosiaan paljon etua ja henkisesti vahva ihminen pärjää aina.

Lue lisää

Kiitos vinkistä. Kirjaan heti ylös ohjeistuksesi: Älä kutsu naista avaruusolioksi. Sano että hän on kuin kuka tahansa tällä planeetalla, siitä hän pitää.

Lukijan tulkinta on aina oikea, ei siinä kirjoittajan pitkätkään selitykset auta. Menneessä kiinni tämä runo, myönnän.. tulevaisuus näyttäytyy ehkä tässä peruspositiivisessa pohjavireessä mielestäni.

Naisen rönsyilyt, joo.. ehkä ero on siinäkin että kun naiset riitelevät niin se on elinikäistä kyräilyä ja selkäänpuukotusta. Kun miehet riitelevät, niin siitä seuraa yksi maailmansota ja juttu on siinä - no hard feelings. Samaa mieltä sukupuolten eroista, onpahan kirjoittamisen ja ajattelemisen aihetta riittämiin.

Antoisaa matkaa romaanisi parissa:)

Miekko kirjoitti:

Kiitos vinkistä. Kirjaan heti ylös ohjeistuksesi: Älä kutsu naista avaruusolioksi. Sano että hän on kuin kuka tahansa tällä planeetalla, siitä hän pitää.

Lukijan tulkinta on aina oikea, ei siinä kirjoittajan pitkätkään selitykset auta. Menneessä kiinni tämä runo, myönnän.. tulevaisuus näyttäytyy ehkä tässä peruspositiivisessa pohjavireessä mielestäni.

Naisen rönsyilyt, joo.. ehkä ero on siinäkin että kun naiset riitelevät niin se on elinikäistä kyräilyä ja selkäänpuukotusta. Kun miehet riitelevät, niin siitä seuraa yksi maailmansota ja juttu on siinä - no hard feelings. Samaa mieltä sukupuolten eroista, onpahan kirjoittamisen ja ajattelemisen aihetta riittämiin.

Antoisaa matkaa romaanisi parissa:)

Lue lisää

nainen, mies, runoilija - todella imartelevaa! Olla vain yksi muiden joukossa tai joukon jatkona... Alan ymmärtää miehen tapaa ajatella: ääripäät ja yleistykset...

Jos nyt kerran pitää yleistää niin ehkä joskus naisilla jää helpommin tilanne päälle, sitä vatvotaan ja tilaisuuden tullen tunnekuohussa voidaan toimia hetken mielijohteesta. Mies toimii suoraviivaisemmin: ampuu heti reilusti suoraan otsalohkoon tai sydämeen, sitten on rauha maassa...jonkin aikaa ennen seuraavaa retkeä tai valloitusta.

Luotan siihen, että runoilija on teoksensa paras asiantuntija. Kyllä ne selitykset auttaa. Ainakin joku niitä varmasti ymmärtää :) Vastavuoroisesti halusin selittää hiukan omaa vaikutelmaa, mutta hukkaan meni... No hard feelings :)

poskipusu kirjoitti:

nainen, mies, runoilija - todella imartelevaa! Olla vain yksi muiden joukossa tai joukon jatkona... Alan ymmärtää miehen tapaa ajatella: ääripäät ja yleistykset...

Jos nyt kerran pitää yleistää niin ehkä joskus naisilla jää helpommin tilanne päälle, sitä vatvotaan ja tilaisuuden tullen tunnekuohussa voidaan toimia hetken mielijohteesta. Mies toimii suoraviivaisemmin: ampuu heti reilusti suoraan otsalohkoon tai sydämeen, sitten on rauha maassa...jonkin aikaa ennen seuraavaa retkeä tai valloitusta.

Luotan siihen, että runoilija on teoksensa paras asiantuntija. Kyllä ne selitykset auttaa. Ainakin joku niitä varmasti ymmärtää :) Vastavuoroisesti halusin selittää hiukan omaa vaikutelmaa, mutta hukkaan meni... No hard feelings :)

Lue lisää

Hmm... Yritin hieman vain veistellä huumoria. En ole todellakaan siis sitä mieltä että nainen on joko ääripää tai yleistys. Siinä nyt vain on kaksi pahaa virhettä: kutsua avaruusolioksi tai sanoa että on samanlainen kuin muutkin. Nyt oli kieli poskessa samoin kuin naisen ja miehen eroista puhuessa.. maailmansota ja muut. Ajattelin vain varmistaa.

En ole mikään yleistäjätyyppi. Ihmiset "tapauskohtaisesti" (jotenkin nyt tuokin kalskahtaa epäilyttävältä termiltä). Ei mies ole niin paha mitä yleisesti kai annetaan ymmärtää. Jos tarkkailet tämän ja naapuripalstan miehistöä niin onhan miehessä tunnetta, herkkyyttä ja muuta ehkä naisen mielestä hyviä asioita. Ampuu otsalohkoon tai sydämeen.. tuntuu vieraalta tuollainen ajattelutapa miehestä. Eikä mies ole mikään retkeilijä tai valloittaja siinä huonossa mielessä.. tuo on vain joku myytti.. totta kai monenmoista tyyppiä ja persoonaa mahtuu niin miehiin kuin naisiinkin.

Ei sinun vaikutelmasi hukkaan mennyt. Minähän olin samaa mieltä ja yleensäkin sinä löydät sen ns. ytimen. Ja kyllä lukija minun mielestäni paras asiantuntija on.

Miekko kirjoitti:

Hmm... Yritin hieman vain veistellä huumoria. En ole todellakaan siis sitä mieltä että nainen on joko ääripää tai yleistys. Siinä nyt vain on kaksi pahaa virhettä: kutsua avaruusolioksi tai sanoa että on samanlainen kuin muutkin. Nyt oli kieli poskessa samoin kuin naisen ja miehen eroista puhuessa.. maailmansota ja muut. Ajattelin vain varmistaa.

En ole mikään yleistäjätyyppi. Ihmiset "tapauskohtaisesti" (jotenkin nyt tuokin kalskahtaa epäilyttävältä termiltä). Ei mies ole niin paha mitä yleisesti kai annetaan ymmärtää. Jos tarkkailet tämän ja naapuripalstan miehistöä niin onhan miehessä tunnetta, herkkyyttä ja muuta ehkä naisen mielestä hyviä asioita. Ampuu otsalohkoon tai sydämeen.. tuntuu vieraalta tuollainen ajattelutapa miehestä. Eikä mies ole mikään retkeilijä tai valloittaja siinä huonossa mielessä.. tuo on vain joku myytti.. totta kai monenmoista tyyppiä ja persoonaa mahtuu niin miehiin kuin naisiinkin.

Ei sinun vaikutelmasi hukkaan mennyt. Minähän olin samaa mieltä ja yleensäkin sinä löydät sen ns. ytimen. Ja kyllä lukija minun mielestäni paras asiantuntija on.

Lue lisää

Nainen ei ole avaruusolio eikä samanlainen kuin muut naiset. Miehessä voi olla paljon hyviä asioita.

Ihan vakavasti puhuen, en ole myöskään mikään yleistäjätyyppi, yleistäminen ärsyttää. Ihmisiin täytyy suhtautua nimenomaan tapauskohtaisesti. Uskon hyvään sekä miehessä että naisessa, molemmilla on sielu; joskus se voi olla pimennossa tai ihminen muuten vaan hukassa. Onhan sitä erilaisia syitä... ja seurauksia. Nykypäivän maailmanmenossa.

Voi olla, että olin havaitsevinani pientä ironiaa edellisessä vastauksessasi. Ja voi olla, että oma ironiani meni överiksi... ei ollut tarkoitus loukata. En ole hyvä kirjoittamaan, sen vuoksi keskityn lähinnä lukemiseen, itseni etsimiseen sitä kautta... Näitä sinun kirjoituksiasi on ollut mukava lukea, olen ehkä saanut lisää toivoa, paremmasta maailmasta...

poskipusu kirjoitti:

Nainen ei ole avaruusolio eikä samanlainen kuin muut naiset. Miehessä voi olla paljon hyviä asioita.

Ihan vakavasti puhuen, en ole myöskään mikään yleistäjätyyppi, yleistäminen ärsyttää. Ihmisiin täytyy suhtautua nimenomaan tapauskohtaisesti. Uskon hyvään sekä miehessä että naisessa, molemmilla on sielu; joskus se voi olla pimennossa tai ihminen muuten vaan hukassa. Onhan sitä erilaisia syitä... ja seurauksia. Nykypäivän maailmanmenossa.

Voi olla, että olin havaitsevinani pientä ironiaa edellisessä vastauksessasi. Ja voi olla, että oma ironiani meni överiksi... ei ollut tarkoitus loukata. En ole hyvä kirjoittamaan, sen vuoksi keskityn lähinnä lukemiseen, itseni etsimiseen sitä kautta... Näitä sinun kirjoituksiasi on ollut mukava lukea, olen ehkä saanut lisää toivoa, paremmasta maailmasta...

Lue lisää

Pahoittelen, että minulla on puutteellinen kirjoitus- ja lukutaito. Edellisessä viestissäni (Hmm...) ei ollut ironiaa. Pelkäsin jotenkin loukanneeni/kirjoittaneeni typeryyksiä.. Viesti oli kirjoitettu kieli keskellä suuta ja varoen. Täällä virtuaalimaailmassa on niin vaikea tietää toisen ajatuksia, koska täältä puuttuvat ilmeet ja muut, eikä silmiä näe. En havainnut ironiaasi, luulin että olit mahdollisesti tuohtunut. Näin sitä voi erhetttyä.

Arvelen, että tyylini on sellainen että se ei välttämättä kaikkia miellytä. En niinkään pelkää ärsyttämistä, mutta ketään en haluaisi loukata. Mutta että kirjoittamiseni antaisi toivoa paremmasta maailmasta... tuo taisi olla sitä mainittua ironiaa :)

Toinen kappaleesi oli kuin suoraan minun ajatteluani. Mielestäni hyväksyn ihmisten puutteet aika hyvin, annan vajavuudet anteeksi. Tosin johtuu siitä, että itse en ole mitenkään täydellinen.

Olet hyvä kirjoittamaan, kommentoit hyvällä tyylillä ja älykkäästi. Mielenkiintoista olisi lukea runojasi. Hmm... kyllähän sitä täälläkin huomaa pilkut ja pisteet, sanamuodot ja yleisen tyylin.. niiden perusteella muodostaa kuvaa ihmisestä. On muodostunut kuva. Pelkkää positiivista sanottavaa minulla on.

Miekko kirjoitti:

Pahoittelen, että minulla on puutteellinen kirjoitus- ja lukutaito. Edellisessä viestissäni (Hmm...) ei ollut ironiaa. Pelkäsin jotenkin loukanneeni/kirjoittaneeni typeryyksiä.. Viesti oli kirjoitettu kieli keskellä suuta ja varoen. Täällä virtuaalimaailmassa on niin vaikea tietää toisen ajatuksia, koska täältä puuttuvat ilmeet ja muut, eikä silmiä näe. En havainnut ironiaasi, luulin että olit mahdollisesti tuohtunut. Näin sitä voi erhetttyä.

Arvelen, että tyylini on sellainen että se ei välttämättä kaikkia miellytä. En niinkään pelkää ärsyttämistä, mutta ketään en haluaisi loukata. Mutta että kirjoittamiseni antaisi toivoa paremmasta maailmasta... tuo taisi olla sitä mainittua ironiaa :)

Toinen kappaleesi oli kuin suoraan minun ajatteluani. Mielestäni hyväksyn ihmisten puutteet aika hyvin, annan vajavuudet anteeksi. Tosin johtuu siitä, että itse en ole mitenkään täydellinen.

Olet hyvä kirjoittamaan, kommentoit hyvällä tyylillä ja älykkäästi. Mielenkiintoista olisi lukea runojasi. Hmm... kyllähän sitä täälläkin huomaa pilkut ja pisteet, sanamuodot ja yleisen tyylin.. niiden perusteella muodostaa kuvaa ihmisestä. On muodostunut kuva. Pelkkää positiivista sanottavaa minulla on.

Lue lisää

Pahoitellaan nyt sitten vuorotellen :) Nimittäin tarkoitus oli viitata siihen viestiisi otsikolla Naisen ja miehen eroista. Meni itselläni sanat sekaisin: viimeinen, edellinen vai viimeistä edellinen - ei ne näköjään olekaan niin selviä tapauksia. Joo, virtuaalimaailmassa viestimisessä on omat haasteensa. Sanavalintojen, pilkkujen ja pisteiden merkitys korostuu. Aidossa katsekontaktissa on sitä jotain… kasvotusten on tietty ihanteellisinta keskustella. Saa niin paljon enemmän infoa toisesta. Onneksi täälläkin väärinkäsitykset voi korjata.

Kiitos sanoistasi... positiivisesta palautteesta. Lämmitti mieltä. Itse asiassa kun luin viestisi loppua, lämpöaalto pyyhkäisi ylitseni… Paljon positiivista energiaa :) Runoja en uskalla luvata, saapa nähdä… Pitää edetä askel kerrallaan, vasta kuitenkin opettelen jonkinlaista julkista avautumista...

Yritin miettiä miten kuvailisin sinua. Tuli mieleen salonkikelpoinen perjantaifiilis… Toivottavasti ei vaikuta liian pinnalliselta, koska pidän todella siitä syvällisyydestä mikä teksteistäsi välittyy.

poskipusu kirjoitti:

Pahoitellaan nyt sitten vuorotellen :) Nimittäin tarkoitus oli viitata siihen viestiisi otsikolla Naisen ja miehen eroista. Meni itselläni sanat sekaisin: viimeinen, edellinen vai viimeistä edellinen - ei ne näköjään olekaan niin selviä tapauksia. Joo, virtuaalimaailmassa viestimisessä on omat haasteensa. Sanavalintojen, pilkkujen ja pisteiden merkitys korostuu. Aidossa katsekontaktissa on sitä jotain… kasvotusten on tietty ihanteellisinta keskustella. Saa niin paljon enemmän infoa toisesta. Onneksi täälläkin väärinkäsitykset voi korjata.

Kiitos sanoistasi... positiivisesta palautteesta. Lämmitti mieltä. Itse asiassa kun luin viestisi loppua, lämpöaalto pyyhkäisi ylitseni… Paljon positiivista energiaa :) Runoja en uskalla luvata, saapa nähdä… Pitää edetä askel kerrallaan, vasta kuitenkin opettelen jonkinlaista julkista avautumista...

Yritin miettiä miten kuvailisin sinua. Tuli mieleen salonkikelpoinen perjantaifiilis… Toivottavasti ei vaikuta liian pinnalliselta, koska pidän todella siitä syvällisyydestä mikä teksteistäsi välittyy.

Lue lisää

Joo, olet oikeassa:) Aika harvoin käytän selityksiä... että se oli leikkiä, sarkasmia, ironiaa tms. Hyvä joskus antaa ihmisellekin vähän ajateltavaa, mitä sanottiin ja miksi. Todellisessa elämässäkin mielestäni ärsyttävää, jos sanomaa selitetään liikaa (esim. käytetyt englannikieliset termit suomennetaan automaattisesti).. se vähän niin kuin aliarvioi kuulijaa. Ainahan voi kysyä.. ja siitä sukeutuu taas omanlaisensa keskustelu. Monet ihmiset ovat parhaimmillaan provosoituina.

Mielestäni täällä viestiminen onkin erityisen vaikeaa. Ei aina jaksa tai ehdi olla niin huolellinen, että laittaa kaikki pikut ja merkitykset kohdalleen. Väärinkäsityksiä syntyy väistämättä. Paljon tietysti riippuu myös siitä miten asioita halutaan lukea. Jos henkilöstä on negatiivinen kuva ennestään, sanomaansa tulkitaan negatiivisesti. Jos kuva on positiivinen, niin hämärä viesti jätetään omaan arvoonsa tai se tulkitaan positiiviseen suuntaan aiemman ihmisestä saadun kokemuksen valossa.

Kiitos luonnehdinnastasi. Olen otettu:)

Ei... välttämättä.. muta onhan tilanteita joissa toivoo ettei olisi ikuna tutustunut, ihastunut, rakastunut... niinä hetkinä kun viruu lemmentuskanliekeissä.

Mystiikkaa niin. Itselle tuntuu vieraalta tavlta kuvata tuntojaan: Kastelin kukkia ja muistelin sinua muistojen saapuessa mieleen. Jotenkin luonnollisempaa kuvata tunnetta erilaisten kielikuvien kautta.. kutsuttakoon sitä siis mystiikaksi:) Hmm... kun rakkaus tuntuu kummalliselta, kuin toisesta todellisuudesta tulleelta.. ja nainen on mysteeri.. ihmeellisiä ajatuksia.. kummallisia katsantokantoja.

Ajatukset laukkaavat näissä merkeissä kauas.. menneeseen tai vallan toiselle planeetalle.

Laiva saapuu satamaan
heitetyt ankkurit
minua vastassa hevosvankkurit

pysähdymme niitylle
kirmaamaan ja kiipeilemään puissa
henkselini tarttuivat oksanhankaan

elinikäistä pyörintää